In general, political debates over regulation have been wrongly cast as disputes over the extent of regulation, with conservatives assumed to prefer less regulation, while liberals prefer more. ... Framing regulation debates in terms of more and less is not only inaccurate. It also biases the argument toward conservative positions by characterizing an extremely intrusive structure of regulation - for example, patent and copyright rules - as the free market.
– Dean Baker: Taking Economics Seriously. The MIT Press 2010. p. 1-2.
We know that when we emerge from the current crisis the economy will be extensively regulated. The question is, to whose benefit?
– Dean Baker: Taking Economics Seriously. The MIT Press 2010. p. 17.
Progressives have painted themselves into a corner by accepting a policy debate in which they are on one side and the market is on the other. This framing is both essentially wrong and a bad political move. Progressives must recognize that "market fundamentalism" does not exist. Conservative restructuring of the economy, not the natural workings of the market, caused the upward redistribution of income and wealth during the last three decades. Progressives must always point out ways in which conservatives use the government to bring about their desired outcomes.
– Dean Baker: Taking Economics Seriously. The MIT Press 2010. p. 83.
Attaching epistemic significance to metaphysical intuitions is anti-naturalist for two reasons. First, it requires ignoring the fact that science, especially physics, has shown us that the universe is very strange to our inherited conception of what it is like. Second, it requires ignoring central implications of evolutionary theory, and of the cognitive and behavioural sciences, concerning the nature of our minds.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 10.
Refusal to take seriously the implications of living in a world that has turned out not to be Newtonian is also exemplified when philosophers imagine that the strange features of quantum physics can be contained. So it is often claimed that although quantum mechanics seems to imply indeterminism and single-case probabilities, these can be confined to the microscopic level. Plainly, however, if there is indeterminism among quantum events and there is any coupling of them to macroscopic events, as there surely is, then the indeterminism will infect the macroscopic. For a homely example that suffices to make the point, imagine a physicist deciding that she’ll go for lunch after exactly so many clicks of the Geiger counter.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 25.
[S]cientists almost never formulate theories that only refer to what actually happens in the world; instead theories are always modalized in the sense that they allow for a variety of different initial conditions or background assumptions rather than just the actual ones, and so describe counterfactual states of affairs.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 110.
Ontic Structural Realism (OSR) is the view that the world has an objective modal structure that is ontologically fundamental, in the sense of not supervening on the intrinsic properties of a set of individuals. According to OSR, even the identity and individuality of objects depends on the relational structure of the world. Hence, a first approximation to our metaphysics is: ‘There are no things. Structure is all there is.’ ... The epistemic structural realist thinks that all we can know is structure, but it is the structure of an unknowable realm of individuals. However, we shall argue that in the light of contemporary physics the PNC [Principle of Naturalistic Closure] entails that talk of unknowable intrinsic natures and individuals is idle and has no justified place in metaphysics.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 130-131.
To recap, standard metaphysics assumes that:
(i) There are individuals in spacetime whose existence is independent of each other. Facts about the identity and diversity of these individuals are determined independently of their relations to each other.
(ii) Each has some properties that are intrinsic to it.
(iii) The relations between individuals other than their spatio-temporal relations supervene on the intrinsic properties of the relata (Humean supervenience).
(iv) PII [principle of the Identity of Indiscernibles] is true, so there are some properties (perhaps including spatio-temporal properties) that distinguish each thing from every other thing, and the identity and individuality of physical objects can be accounted for in purely qualitative terms.
We have argued against all these theses (except (iv) suitably modified). Both QM and relativity theory teach us that the nature of space, time, and matter raises profound challenges for a metaphysics that describes the world as composed of self-subsistent individuals. In so far as quantum particles and spacetime points are individuals, facts about their identity and diversity are not intrinsic to them but rather are determined by the relational structures into which they enter. We have argued that entanglement as described by QM teaches us that Humean supervenience is false, and that all the properties of fundamental physics seem to be extrinsic to individual objects. Finally, PII is true only in its weakest form when applied to fermions, and even so, Leitgeb and Ladyman (forthcoming) note that there is nothing to rule out the possibility that the identity and diversity of individuals in a structure is a primitive feature of the structure as a whole that is not accounted for by any other facts about it.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 151.
[O]ne of the lessons of quantum gravity is that some philosophers — especially standard scientific realists — have jumped to overly strong metaphysical conclusions on the basis of not taking account of all the possibilities still held open by physics. There are two leading examples where what some philosophers treated as decisive rulings from physics are now questioned. One of these is the case we have just been discussing, namely, whether or not we live in a block universe. The other is the alleged discovery by quantum theory that the world is not deterministic. In Bohm theory and the Everett approach, the world comes out deterministic after all.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 173.
Fundamental physics suggests that the world is not composed of an aggregate of self-subsistent individual objects. ... and ... the special sciences should not be founded upon an individualist metaphysics either.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 189.
The thrust of methodological individualism in the special sciences can be glossed as follows: isolate the properties of systems that behave in vivo just as they behave in situ. This is self-subsistence. It is of course controversial to deny that physics identifies and describes causal relations among such systems, but this proposal has at least often been taken seriously
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 191.
[C]ommitment to a world of levels strictly composed out of deep-down little things has played an essential role in leading neo-scholastic metaphysicians to cast doubt on the ontological seriousness of all the special sciences. This is very far-reaching anti-naturalism.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 193.
When we deny that individuals are ‘real’ we do not mean that, for example, Napoleon is fictitious. Observers tracking him in 1801 could get lots of highly useful leverage projecting the pattern forward to 1805; so (sure enough) Napoleon is a real pattern. What OSR [ontic structural realism ] denies is that real patterns resolve ‘at bottom’ into self-subsistent individuals. Furthermore, we must put ‘at bottom’ inside scare-quotes, because we find the levels metaphor misleading. The single most important idea we are promoting in this book is that to take the conventional philosophical model of an individual as being equivalent to the model of an existent mistakes practical convenience for metaphysical generalization. We can understand what individuals are by reference to the properties of real patterns. Attempting to do the opposite—as in most historical (Western) metaphysical projects—produces profound confusion. ... Thus, saying that some patterns are real in a way that individuals are not is intended to express the idea that individuals are resolved out of patterns rather than vice versa.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 229.
[I]t is typically more productive to be precisely wrong than to be imprecisely right.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 235.
These are all familiar sorts of things for philosophers to say. Our only innovation here, against the recent climate in metaphysics, consists in expressing them in the voice of our version of verificationism. The sole source of verifiable limits on the scope of the formal is our collective mathematical ingenuity to date, whereas the limits on empirical theories are set by the physical possibilities for measurement. Non-verificationists about metaphysics think it is appropriate for metaphysics to be constrained only in the way that mathematics is constrained, that is, by nothing more than our collective ingenuity. We have been arguing that such constraints are too loose; there is nothing in metaphysics that corresponds to the alternative constraints provided in mathematics by the requirements of formalization. We think there is much attractiveness in the idea that good metaphysics can best ensure its liberation from anthropocentric myths by accepting a requirement for formal articulation, leaving natural language behind. But if this ambition is in principle achievable, we won’t be trying to rise to it here. If we thus grant that metaphysics can throw off the shackles of formalization, at least provisionally, then it is all the more essential that it restrain itself by respecting the PNC, which, given the actual recent history of science, entails the PPC [Primacy of Physics Constraint]. This is why we say that a pattern, to be real, must be projectible from a perspective that physics tells us could be physically occupied.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 236.
One distinct, and very interesting, possibility is that as we become truly used to thinking of the stuff of the physical universe as being patterns rather than little things, the traditional gulf between Platonistic realism about mathematics and naturalistic realism about physics will shrink or even vanish. The new wave of structuralism in the philosophy of mathematics, which has a number of supporting arguments in common with OSR ... adds substance to this speculation.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 237.
Individual things, then, are constructs built for second-best tracking of real patterns. They are not necessarily linguistic constructions, since some nonhuman animals (especially intelligent social ones) almost certainly cognitively construct them. However, all questions about the relationship between real patterns and the individuals that feature in special sciences concern individuals constructed by people. These constructions are performed communally, and represent negotiated agreements on applications of a communally controlled resource for book-keeping, namely, a public language. Thus individuals that feature in generalizations of special sciences are community representations.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 242.
The limits of existence are not determined anthropocentrically but the limits of thinghood are, because ‘thinghood’ denotes no scientifically motivated extra-representational real pattern. It is in this sense—and this sense only—that as realists we deny the existence of individual things.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 244.
OSR is the hypothesis that science provides a unified account of the world by modelling structures that modally constrain inferences from measurements. RR [Rainforest Realism] is the metaphysical theory of the relationship between these structures and extrarepresentational real patterns. ITSR [Information-Theoretic Structural Realism] is their conjunction. ITSR then accounts for the partial appearance—and the appearance is only partial, since the balance of evidence from the history of science suggests otherwise—of disunity as this expresses itself in the plurality of special sciences. There is room for special sciences because ITSR is compatible with the scale relativity of ontology. Indeed, RR just is a regimentation of the idea of the scale relativity of ontology, and that is the primary metaphysical explanandum for which recent science furnishes direct motivation in the spirit of the PNC. Special sciences are free to hypothesize any real patterns consistent with the measurements they accumulate so long as these do not contradict what physics agrees on. (Thus they cannot hypothesize forced motions or entelechies or instantaneous perceptions across space or acts of divine intervention.) Were the world fundamentally disunified, this institutional norm—the PPC—would be mysterious. The hypothesis that there is a true fundamental physics explains our observation of the PPC: every measurement of some real pattern on a scale of resolution appropriate to a special science that studies real patterns of that type must be consistent with fundamental physics.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 251-252.
The great mistake of much traditional philosophy has been to try to read the metaphysical structure of the world directly from the categories of this notional-world book-keeping tool. The effects of this mistake are often subtle, which no doubt explains why we have had so much trouble recognizing it as a mistake.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 252.
Ontological fundamentalism maintains that the fundamental part of the scientific image is an accurate portrait of reality and that common-sense image is an illusion. Hence, we find philosophers such as Merricks and van Inwagen denying the existence of the everyday table. On the other hand, for philosophers such as van Fraassen, the manifest image is epistemologically primary. In this book we have argued that to be is to be a real pattern, and that science is engaged in describing the modal structure of the world. It is an advantage of our view that it makes it possible to understand how both the scientific image and the common-sense image can capture real patterns. The everyday table is probably a real pattern. Strictly speaking there is no scientific table at all because there is no single candidate aggregate of real microscopic patterns that is best suited to be the reductive base of the everyday table. We deny that everyday or special science real patterns must be mereological compositions of physical real patterns, and we deny the local supervenience of the table on a real pattern described by physics. Hence, we reject the dichotomy between reductionism and eliminativism about everyday objects.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 253.
[T]he naturalist metaphysical project of seeking universal glue is well motivated; process theories are on the right track in this search; but ‘causation’ is a semantically unfortunate name for the glue to which they lead our attention. Part of our defence of the conclusion that it is semantically unfortunate that the cement of the universe gets called ‘causation’ involves identifying what we call conflicting centres of semantic gravity for ‘causation’. Roughly, there is a folk centre, a philosophical centre, and a notional-world centre that has a proper place in science. It is the existence of this third centre that stops us from following Russell all the way to outright eliminativism about causation.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 266.
Causation, we claim, is, like cohesion, a notional-world concept. It is a useful device, at least for us, for locating some real patterns, and fundamental physics might play a role in explaining why it is. Or, if fundamental physics does not directly do this, then the PPC at least requires that such time-asymmetry as appears to be characteristic of our region of the universe be compatible with fundamental physics; and the ubiquity of such time-asymmetry would in turn explain the value of the ‘causation’ locator in special sciences. However, we think the current state of fundamental physics supports Russell’s, Redhead’s, and Norton’s expectations that it will not directly generalize over causal processes.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 277.
Special sciences, according to us, use causal ideas as heuristics for locating real patterns. Fundamental physics is in the business of describing the structural properties of the whole universe. These properties are not causal relations. Special sciences and fundamental physics are thus mainly different from each other in a way we find it very natural to express by saying: fundamental physics aims at laws, whereas special sciences identify causal factors.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 286.
We have now said enough to be able to state informatively our version of a normative verifiability criterion: the science and metaphysics of a community of inquirers should remain silent about putative domains of inquiry from which the community is collectively informationally disconnected. ... The positivists tried to get too much philosophical work out of the idea of meaninglessness. But it’s true that people very often imagine themselves to be expressing coherent content when they are not, merely because the strings of words they are using are grammatical. Because the positivists’ verifiability criterion of meaning was refuted, it was widely concluded that philosophers no longer have grounds for alleging that, for example, religious or neo-scholastic metaphysicians are saying nothing clear or coherent enough to evaluate. But this is a non-sequitur. We think that such people are indeed doing nothing but revealing properties of themselves and don’t usually realize it.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 309-310.
We thus conclude that what we have defended in this book, having assumed naturalism, are verificationism and realism. Since these two things have been generally thought to be incompatible, it is no wonder that a significant logical space in the metaphysics of science has gone unexplored, and some conundra have seemed insurmountable. Of all the main historical positions in philosophy, the logical positivists and logical empiricists came closest to the insights we have urged. Over-reactions to their errors have led metaphysicians over the past few decades into widespread unscientific and even anti-scientific intellectual waters. We urge them to come back and rejoin the great epistemic enterprise of modern civilization.
– James Ladyman and Don Ross: Every Thing Must Go. Metaphysics Naturalized. Oxford University Press 2007. p. 310.
I shall argue that it is the capital stock from which we derive satisfactions, not from the additions to it (production) or the substractions from it (consumption): that consumption, far from being a desideratum, is a deplorable property of the capital stock which necessitates the equally deplorable activities of production: and that the objective of economic policy should not be to maximize consumption or production, but rather to minimize it, i.e., to enable us to maintain our capital stock with as little consumption or production as possible.
– Kenneth Boulding: "Income or Welfare?" Review of Economic Studies 17, 79. (1949)
It is scarcely necessary to remark that a stationary condition of capital and population implies no stationary state of human improvement. There would be as much scope as ever for all kinds of mental culture, and moral and social progress; as much room for improving the Art of Living, and much more likelihood of its being improved, when minds ceased to be engrossed by the art of getting on.
– John Stuart Mill: Of the Stationary State from "Principles of Political Economy" - Book IV, Chapter VI (1848)
Important concepts are more dialectic than analytic, in the sense that they have evolving penumbras which partially overlap with their "other". ... For example, there is an age at which we are both young and old; a tidal salt marsh is both land and sea; a credit card is both money and non-money. If all our concepts were analytic we could never evolve if they at no time and in no way overlapped with their other. All important concepts are dialectically vague at the margins.
– Herman E. Daly: Beyond Growth. The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 2.
If we now recognize that growth is physically limited, or even economically limited that it is beginning to cost more than it is worth at the margin, then how will we lift poor people out of poverty? The answer is painfully simple: by population control, by redistribution of wealth and income, and by tecnical improvements in resource productivity. In sum, not by growth, but by development.
– Herman E. Daly: Beyond Growth: The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 7.
One way to render any concept innocuous is to expand its meaning to include everything.
– Herman E. Daly: Beyond Growth: The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 9.
And, once again, instead of vaguely calling for "changed consumption patterns" we need to specify "reduced consumption levels" of resources and environmental services. Once the level of resource throughput is reduced to a sustainable level, the pattern of consumption will automatically adapt, thanks to the market. Controlling the pattern directly would require abrogation of the market and would not limit the level of consumption.
– Herman E. Daly: Beyond Growth: The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 17.
There is something fundamentally silly about biologists teaching on Monday, Wednesday, and Friday that everything, including our sense of value and reason, is a mechanical product only of genetic chance and environmental necessity, with no purpose whatsoever, and then on Tuesday and Thursday trying to convince the public that they should love some accidental piece of this meaningless puzzle enough to fight and sacrifice to save it.
– Herman E. Daly: Beyond Growth: The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 21.
But the notion that we can save the "growth forever" paradigm by dematerializing the economy, or "decoupling" it from resources, or substituting information for resources, is fantasy. We can surely eat lower on the food chain, but we cannot eat recipes! But one really does not have to argue that point. We can simply distinguish growth (quantitative expansion) from development (qualitative improvement), and urge ourselves to develop as much as possible, while ceasing to grow once the regenerative and absorptive capacities of the ecosystem are reached (sustainable development). Those who believe in dematerialization should have even less reason to oppose this policy than those who are worried about physical limits.
– Herman E. Daly: Beyond Growth: The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 28-29.
The current practice of ad hoc introduction of "externalities" to take account of the effects of the growing scale of throughput that do not fit the circular flow model is akin to the use of "epicycles" to explain the departures of astronomical observations from the theoretical circular motion of heavenly bodies.
– Herman E. Daly: Beyond Growth: The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 34.
Economists have recognized the independence of the goals of efficient allocation and just distribution and are in general agreement that it is better to let prices serve efficiency, and to serve equity with income redistribution policies. Proper scale is a third, independent policy goal and requires a third policy instrument. ... there are not just two, but three, values in conflict: allocation (efficiency), distribution (justice), and scale (sustainability).
– Herman E. Daly: Beyond Growth: The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 51.
Cosmopolitan globalism weakens national boundaries and the power of national and subnational communities, while strengthening the relative power of transnational corporations. Since there is no world government capable of regulating global capital in the global interest, and since both the desirability and the possibility of a world government are highly doubtful, it will be necessary to make capital less global and more national.
– Herman E. Daly: Beyond Growth: The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 93.
How much sense does GNP make when translated into ... more basic magnitudes? Consider that service is benefit, throughput is a cost, and net accumulation is a change in stocks and funds. What sense does it make to add these incongruous magnitudes? Is it not as if a merchant's bookkeeper added up receipts plus expenditures plus the change in inventory? Of what analytic interest could such a conflation of numbers possibly be? Should economic development be defined in terms of the increase of such a dubious sum, even when corrected for inflation, population size, and maldistribution?
– Herman E. Daly: Beyond Growth: The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 112.
The relative high rate of reproduction of the lower class insures an "unlimited" supply of labor at low wages which promotes inequality in the distribution of income. Far from being a repressive policy, birth control serves to spread to the lower classes the attitudes and practices of the upper class. A lower birth rate tends to equalize the distribution of per capita income, in two ways: (1) it reduces the number of heads among which a wage must be shared in the short run, and (2) it permits the wage to rise by moving away from an unlimited supply of labor in the long run.
– Herman E. Daly: Beyond Growth: The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 125.
Marxists ... are unwilling to admit any cause of poverty other than monopoly ownership of the means of production. Neo-Malthusian policies are especially distasteful to Marxists because they hold out the possibility of improvement by individual action, thereby weakening class solidarity and taking some wind out of the sails of their single cure for all ills, the class revolution.
– Herman E. Daly: Beyond Growth: The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 136.
Of all things, knowledge and information are what should flow most freely across national boundaries, and especially from North to South. Yet this is what today's free traders least want to be free.
– Herman E. Daly: Beyond Growth: The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 150.
The logic of free trade, once it is erroneously extended to free capital mobility, is by consistency also extended to free labor mobility, that is, free immigration. If we are truly in a global economy, why not? If neither capital nor the governments that serve it have any greater obligation to citizens than to foreigners, then certainly migration should be free. Free movement of goods, of capital, and of labor is the logical consequence of global economic integration. It is certainly not what Ricardo or Smith had in mind when speaking of free trade, but is the implicit or explicit program of today's free-trading globalists. It does not serve national community, it destroys it. And it does not create international community either. ... It is considered impolite to talk about the political interest in cheap labor ... or about the use by the employer class of free trade and unenforced immigration laws as instruments for promoting lower wages and higher profits. Liberal intellectuals, who one might have hoped would see through the mystification, instead have advocated free trade and easy immigration as a way of being generous at someone else's expense, and of proving to themselves once again that they are not racists or even nationalists.
– Herman E. Daly: Beyond Growth: The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 156.
The minimum income, of course, has a great deal of political support (despite the periodic attempts of politicians to undermine it). The notion of a maximum income has none, and seems to strike people as mean, petty, and invidious. I believe this is because growth in total wealth is assumed to be unlimited. As the very rich get richer, the poor at least are not hurt, in this view, and are probably even helped by the expenditures of the wealthy. I argue to the contrary - that threre is a limit to the total material production that the ecosystem can support, and that it would be clearly unjust for 99% of the limited total product to go to only one person. I conclude, therefore that there must implicitly be some maximum personal income. What I hear in reply is the familiar refrain "That's not the right way to look at it." Anyone raising this issue in the media is immediately accused by the pontification pundits of wanting to foment class warfare.
– Herman E. Daly: Beyond Growth: The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 202.
The devotion of many rural and working-class people to their guns, and the resulting clout of the National Rifle Association, stems from the usually unarticulated but very real feeling that "although this government has written me off as an ignorant, working-class redneck, there is a limit to how far they can push me if I have my guns. If they take my guns, there is no limit." I recognize that there is considerable political and religious fanaticism in these militia movements, but they are also an expression of class conflict bred from growing inequality.
– Herman E. Daly: Beyond Growth: The Economics of Sustainable Development. Beacon Press 1996. p. 203.
[S]uccess in the goal-line defense of the country’s most important social program is not the same thing as a forward looking agenda. The key flaw in the stance that most progressives have taken on economic issues is that they have accepted a framing whereby conservatives are assumed to support market outcomes, while progressives want to rely on the government. This framing leads progressives to futilely lash out against markets, rather than examining the factors that lead to undesirable market outcomes. The market is just a tool, and in fact a very useful one. It makes no more sense to lash out against markets than to lash out against the wheel.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
Political debates ... are routinely framed as a battle between conservatives who favor market outcomes, whatever they may be, against liberals who prefer government intervention to ensure that families have decent standards-of-living. This description of the two poles is inaccurate; both conservatives and liberals want government intervention. The difference between them is the goal of government intervention, and the fact that conservatives are smart enough to conceal their dependence on the government. Conservatives want to use the government to distribute income upward to higher paid workers, business owners, and investors. They support the establishment of rules and structures that have this effect. First and foremost, conservatives support nanny state policies that have the effect of increasing the supply of less-skilled workers (thereby lowering their wages), while at the same time restricting the supply of more highly educated professional employees (thereby raising their wages).
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
Conservatives have often used the refrain “It’s your money” in reference to the money that taxpayers owe to the government. This refrain is used to justify various tax dodges, including outright evasion. In fact, once the tax laws have been set, the money that people owe the government is not “their” money, it belongs to the government. In this way, tax liabilities are like the condominium fees that individual units are assessed. This is money owed to the condominium association, it does not belong to the owner of the individual condominium.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
The idea that conservatives trust the market while progressives want the government is a myth. Conservatives simply are not honest about the ways in which they want the government to intervene to distribute income upwards. Once this myth is exposed, it allows for a whole different framing of a wide range of policy issues. We can recognize that both conservatives and liberals favor a wide variety of government interventions in the economy – and also want many decisions left to the market. This view can allow us to look at a wide range of policies from a different angle.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
However, it should be clear that if progressives ever want to start winning national debates on economic policy we must stop using scripts that were written by conservatives. The market can be a fantastic force for promoting economic growth and allowing an arena for individual freedom, but it exists in a structure set out by the government.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
While there are many mechanisms through which the nanny state conservatives have increased the supply of less-skilled labor, probably the most visible is trade. Trade agreements that facilitate imports of cars, steel, clothes, and other manufactured goods disproportionately displace less-skilled workers from what had formerly been middle-class jobs with good wages and benefits. Nanny state conservatives usually treat this job loss as an unfortunate byproduct of trade agreements like NAFTA and CAFTA. In fact, the job loss and downward pressure on wages from these agreements are not unfortunate side effects of these trade deals – they are precisely the point of these trade deals. ... In short, these trade deals are designed to make sure that an autoworker in Detroit has to compete head to head with an autoworker in China, and that anything obstructing this competition is removed. This may look like free trade, but it is only half the picture. The trade pacts have done little or nothing to remove the extensive licensing and professional barriers that prevent foreign doctors, lawyers, economists, and journalists from competing on an equal footing with their counterparts in the United States.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
It is important to recognize that reducing the wages of highly paid professionals is not just a matter of beating up on the people who are on top. This is a source of real gains and greater efficiency for the economy as a whole. The high wages received by professionals end up as part of the cost in a wide range of goods and services. The high pay scale of doctors in the United States is one of the main reasons that U.S. health care costs are so much higher than in the rest of the world. (Not all doctors earn exorbitant salaries. Highly paid specialists earn several times the salary of family practitioners.) High salaries for at least some U.S. academics get translated into soaring college tuition. And the high pay received by lawyers, accountants, reporters, and journalists get passed on as expenses that raise the price of a broad set of goods and services. By using trade to reduce the salaries of these highly paid professionals, we would be allowing large increases in living standards for most of the population, and increasing the efficiency of the economy by making professionals in the United States compete on an even footing with professionals elsewhere in the world.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
Nanny state conservatives sometimes express concern about the prospect of professionals from developing countries coming to the United States because they claim it amounts to a "brain drain" from developing countries. In fact, it is easy to design policies that ensure that developing countries share in the gains from free trade in professions, as anyone familiar with trade economics should know. To do this, it is only necessary to impose a modest tax (e.g. 10 percent) on the wages of developing country professionals working in the United States, which would be repatriated to their home country as compensation for their training. This tax could be set at a level that far exceeds the actual cost of training so that developing countries could then train two or three doctors, or other professionals, for every one that went to work in the United States.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
Trade is not the only mechanism that nanny state conservatives have used to depress the wages of the bulk of the population. Immigration has also been an important tool to depress the wages of a substantial segment of the workforce. The principle with immigration is exactly the same as with trade. It takes advantage of the billions of workers in developing countries who are willing to work at substantially lower wages than workers in the United States to drive down the wages in a wide range of occupations. The conservative nanny state folklore on immigration is that immigrants take jobs that workers in the United States do not want, and they point to jobs like custodians, dishwashers, and fruit picking, all very low paying jobs. The problem with the folklore is that the reason that native born workers are unlikely to want these jobs is that they are low-paying, not because they are intrinsically such awful jobs. Native-born workers have been willing to take many unpleasant jobs when they were compensated with high wages.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
When the nanny state conservatives say that they can't find native-born workers for these jobs, they mean that they can't find native-born workers at the wages that they want to pay, just as most of us can't find native-born doctors or lawyers who are willing to work for $15 an hour. The difference is that the nanny state conservatives get to bring in immigrants at low wages to meet their needs, whereas the doctors and lawyers can count on the nanny state to protect them from competition with immigrant workers. The immigration laws end up being an effective conservative nanny state tool in this respect. The current laws do put limits on the numbers of immigrants who can enter the country each year, which should limit the extent to which immigrant workers can place downward pressure on the wages of native born workers. However, a large number of immigrants work in violation of these laws, but overwhelmingly in jobs held by less educated workers (e.g. dishwashers, custodians, fruit pickers).
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
Since there has been a large increase in wages for more educated workers over the last quarter century, and a relative decrease in the wages of less educated workers, there should be an increase in the inflow of high-skilled workers other things being equal. However, since immigration policy has been deliberately skewed to benefit higher paid workers, it amplifies other factors placing downward pressure on the wages of less skilled workers.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
Licensing requirements do have a legitimate function: they can be a way to ensure quality. When we go to a doctor, we want to know that the person we see is more likely to make us well than to make us sicker. But the actual practice of issuing and controlling licenses is generally designed more to restrict the number of doctors, lawyers, architects, etc., than to ensure the quality of the services these people provide.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
the economists, editorialists, and political pundits are not likely to raise the call for eliminating the barriers that prevent competition from professionals in the developing world. The truth is that the “free traders” don’t want free trade – they want cheap nannies – but “free trade” sounds much more noble.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
The Fed has a more direct effect on the state of the economy than any other institution in the country. At any given time, its policies have the greatest impact on the unemployment rate and the rate of wage growth. For this reason, the public should know how the Fed is making its decisions, and who exactly is calling the shots.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
From the standpoint of employers, life is much easier when the workers are lined up at the door clamoring for jobs than when workers have the option to shop around for better opportunities. Employers can count on a sympathetic ear from the Fed. When the Fed perceives too much upward wage pressure, it slams on the brakes and brings the party to an end. The Fed justifies limiting job growth and raising the unemployment rate because of its concern that inflation may get out of control, but this does not change the fact that it is preventing workers, and specifically less-skilled workers, from getting jobs, and clamping down on their wage growth.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
it is worth noting that there is now an extensive economic literature examining the trade-off between unemployment and labor market institutions like unions, employment protection laws, and unemployment benefits. One of the strongest results in this literature is that coordinated bargaining agreements between large groups of workers and employers and/or the government is associated with lower rates of unemployment. This system, which exists most strongly in some northern European countries like Sweden, the Netherlands, and Ireland, allows workers to directly gauge the impact of their wage demands on the economy and adjust them accordingly. It has allowed several of these countries to sustain unemployment rates that are lower than those in the United States, without any notable problems with inflation.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
But even if it turns out that there is no alternative to using high unemployment to keep inflation under control, it is important to remember that different people will assess the risk of higher inflation and the cost of higher unemployment very differently. The fact that the people with the most say in determining Fed policy are associated with the financial sector lends a strong anti-inflation bias to Fed policy. The financial sector is willing to force workers to endure the costs of higher unemployment in order to minimize the risks of inflation. If the Fed were run by people who more closely represented the interests of the public as a whole, it would likely be willing to tolerate greater risks of inflation in order to lower the unemployment rate.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
According to the conservative nanny state mythology (both the creationist and intelligent design variants), corporations were set on the earth at the same time as humans. They peacefully co-existed in the state of nature until the government stepped in and tried to interfere with the natural order by doing things like regulating and taxing corporations. The nanny state conservatives want the government to step back and allow corporations a freer hand to do what comes naturally: make profits. They rant about the threat posed by government regulation, and even worse “double taxation” – the fact that corporate profits are taxed when corporations earn the money, and then also taxed when they are paid out as dividends to shareholders. ... However painful it may be to the nanny state conservatives, a serious discussion must begin with a basic truth: the corporation does not exist in a free market, it is a creation of the government.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
The fact that corporations are a creation of the government is not debatable. In the absence of government intervention, individuals are free to do any sort of business deals they want. They trade goods, buy and sell labor, lend money, form partnerships, and engage in an almost infinite variety of transactions. But they cannot form a corporation – a legal entity that exists independently of its owners. This requires the government.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
The corporate income tax is an entirely voluntary tax. The government does not force anyone to establish a corporation. Any group of individuals engaged in a business operation are free to organize themselves as a partnership, which would not require them to pay the corporate income tax, they would only be liable for individual income taxes. The fact that businesses have voluntarily chosen to organize themselves as corporations means that they view the benefits of corporate status to be greater than the burden of the corporate income tax. All of the country’s major corporations (or their shareholders) have effectively voted with their feet. They all believe that the benefits that the conservative nanny state gives them by allowing them to establish corporations must be at least as large as the taxes that the government imposes on corporations.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
In a world where corporate CEOs can virtually write their own paychecks, there is something seriously wrong with the balance of power. To redress this imbalance, we can just steal an item from the nanny state conservative’s agenda. They called their measure to require unions to get explicit permission from workers to deduct money from their paycheck for political campaigns the “paycheck protection act.” In the same vein, to keep a rein on CEO pay, it would be a simple matter to require that the pay packages for the top 5-10 executives be submitted to shareholders at regular intervals for approval. In this vote, share proxies that are not returned would not count, so that the pay package would actually have to win majority approval among those voting. Perhaps Michael Eisner would still be able to earn hundred million dollar paychecks with these new rules, but the deck would be less heavily stacked in his favor. There is a better argument to require this sort of shareholder majority voting rule than for the paycheck protection act. After all, union officers are directly or indirectly elected by a democratic vote of their members, in which non-voters do not count. Also, it is much easier to sell stock than change jobs. Since workers will be reluctant to change jobs, union members who are unhappy with the way their union is run have far more incentive to get involved than do shareholders who are unhappy with the way their corporation is run. There would seem to be a much more pressing need to rebalance the scales in corporate elections than in union paycheck deductions – that is, if the nanny state conservatives were actually concerned about matters of principle. But the more important issue is that the government can and must set the rules for corporate governance. The government creates corporations and sets the rules under which they operate. This is essential, and, as noted earlier, is for the benefit of the corporations themselves. No one would buy shares in a corporation if he or she thought that the management was free to simply steal their money.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
It is understandable that shareholders do not want their corporations to pay tax, and they don’t want to pay taxes on their dividend and capital gain income. Most people would rather not pay tax at all. People would also rather not pay for their food, electricity, or home mortgage. But in the real world, there are no free lunches. If the government collects less money from corporate taxes, then it must collect more money through other taxes. The corporate income tax is a relatively progressive tax, since taxes on corporate profits come primarily out of the pockets of shareholders, and stock is held disproportionately by the wealthy. It also has the advantage of being voluntary, since no one is forced to hold shares in a corporation. Given that the government needs revenue, a voluntary progressive tax like the corporate income tax is probably a good place to start.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
The fact that so many people can afford to buy drugs at the free market price, but cannot afford them at the patent protected price, is one of the inefficiencies of the patent system. This cost is known by economists as “deadweight loss.” Economists usually get upset over deadweight losses when they are the result of a 10 percent tariff on pants or a quota on shirts. However, they are generally less troubled by the deadweight losses associated with patent and copyright protection, even when the losses are far more than the losses due to trade protection. By raising prices above the competitive market price, patent protection also leads to a black market in unauthorized versions of prescription drugs.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
When it comes to music, movies, books, and other forms of creative work, most of us do not want some government czar of culture and information deciding what can be produced. This means that it is probably not desirable to have a centralized mechanism for allocating funds in these areas. Instead we can turn to a favorite tool of many conservatives: vouchers. The basic principle is very simple. Suppose every adult were given a sum of money in the form of a tax voucher (e.g. $75) to support any form of creative or artistic work they like. The money can go to any person (singer, writer, musicians, movie director, etc.) or intermediary who registers to be eligible to receive the money. The model on which this is based is the charitable tax deduction, where any religious, charitable, or non-profit organizations can receive tax deductible contributions, if they register with the Internal Revenue Service. As with the system of non-profit status, the government does not attempt to evaluate the quality of the work that the recipients do, it only intervenes to ensure that no fraud is being committed. The difference is that this contribution would be a voucher and the size would be small relative to what some individuals contribute to tax exempt organizations. The people who receive money through this “artistic freedom voucher (AFV)” system would be obligated to put all their work in the public domain. This AFV system would make an enormous amount of creative work available all over the world at no cost. If the voucher were set at $75 a person, and three quarters of the population chose to use their vouchers, it would generate more than $11 billion to support creative and artistic work. This would be sufficient to support more than 2 million creative/artistic workers at an average compensation of more than $50,000 a year. In this case, too, the artistic freedom voucher system could compete side by side with the existing copyright system. If certain performers opted to rely on copyright protections rather than accept AFV money, they would be free to do so.18 Similarly, if people opted to pay copyright-protected prices to buy copyrighted work, rather than obtaining it free over the Internet, they would have the option to do so.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
Patents and copyrights are relics of the Medieval guild system that are having increasingly negative consequences in the 21st century. In the case of patents, the most obvious negative consequence is denying lifesaving medicines to people who need them and could afford them if they were sold in a free market. It is also proving to be an increasingly inefficient mechanism for supporting drug research. In the case of copyrights, the software and entertainment industry are pushing laws that require a growing role for the government in policing what people download on their computers and listen to on their iPods and cell phones. They have even had professors arrested for designing software algorithms and presenting their work at academic conferences. Patents and copyrights might have been great institutions for the 16th century, but they don’t work well in the 21st century. ... Of course, the nanny state conservatives don’t want anyone raising questions about patents and copyrights. They want to promote the conservative nanny state creationist myth that patents and copyrights are part of the natural order of things, or at least that the economy could not exist without them. They also don’t want anyone to notice that in addition to being inefficient, patents and copyrights also have the effect of making some people, like Bill Gates, outrageously rich. While progressives may want to help Bill Gates in the same way that nanny state conservatives want to help needy mothers, there is only so much economic inefficiency we can tolerate. We need to develop more efficient mechanisms for the 21st century, and if one side effect is that the alternatives to patents and copyrights don’t distribute income upward in the same way, most progressives will be able to live with that outcome.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
Of course, it is reasonable to ask about the circumstances that push people into bankruptcy before taking steps to impose harsher bankruptcy rules, but it is also reasonable to ask about the creditors who lend the money. The banks, credit companies, and other financial institutions supposedly make their profit by being able to accurately assess credit risk. That is the whole story of being a financial intermediary. Savers put money in a checking or money market account, buy a CD, or lend money in some other form to a bank or other financial institution, which then turns around and lends the money at a higher rate of interest to a business or individual who wants to borrow. The bank gets a higher rate of interest on its loans than the people who deposit money in its accounts because it is supposed to know what it is doing when making loans, whereas most of its depositors have no expertise in this area. If it turns out that everyone is defaulting on loans from banks and credit card companies, it is evidence that they are not effective in recognizing bad credit risks. In a market economy, we should want lenders with bad judgment to go out of business. After all, if these lenders can’t distinguish good credit risks from bad credit risks, then it is bad for the economy and bad for society that they stay in business. It means that credit is not going to the best possible uses.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
There is an argument that consumers will benefit if the risk of default on credit cards and other debt is made lower as the result of tighter bankruptcy laws. In principle, lower default rates should lead to lower interest rates for borrowers, since credit card companies have to charge an interest rate high enough to offset the losses from loans that are never paid off. The extent to which borrowers will ever see a bankruptcy dividend in the form of lower interest rates is questionable, but even if increased debt collection does lead to lower credit card interest rates, there are still costs associated with the increased role for the government under the new bankruptcy law. The effect of the government’s increased role in debt collection is largely the same as the effect of an increase in taxes. If workers know that a large portion of their wages, for example, 15 percent, will be pulled out of their paychecks and sent to their creditors, then it has the same effect on their incentive to work as if the government were pulling another 15 percentage points out of their paycheck in taxes. The nanny state conservatives know very well how much economic harm is done by high taxes. The same amount of harm is done when the “tax” is a payment to creditors from the distant past. The result is that workers will have less incentive to work because they keep a smaller chunk of their paycheck. Perhaps more importantly, since few people really have the option of not working, workers with large debt burdens will have more incentive to work off the books, doing odd jobs or earning income in other ways that is not being reported to the government. In other contexts, conservatives have viewed this as a bad outcome.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
The nanny state conservatives illustrate the problem of the U.S. legal system with a collection of horror stories. Probably the most famous is the one about the elderly woman who won millions of dollars from McDonald’s after she burned herself by spilling hot McDonald’s coffee in her lap while driving. A close second is the story about the would-be burglar who broke his neck by falling through a skylight, and then won millions of dollars from the homeowner in damages. ... The legal horror stories from the nanny state conservatives make a compelling case, but the reality isn’t quite the same as the myth. A key fact in the McDonald’s coffee case is that McDonald’s served especially hot coffee because the heat concealed the taste. This allowed them to use a cheaper brand of coffee, thereby increasing profits. The elderly woman, who suffered third degree burns, was not the first person who had complained after being scalded by McDonald’s coffee. ... One can disagree with these verdicts, but the actual cases are less outrageous than the fables told by nanny state conservatives. The differences are important. First, when juries do act unreasonably, presumably sane judges (the vast majority of sitting judges in the United States were appointed by Republicans) have the power to unilaterally reduce the verdict. And they often use this power. Furthermore, excessive verdicts can be whittled down on appeal, as happened in the McDonald’s case. The likelihood that 12 otherwise normal people will issue a loony verdict and get it past a judge and through the appellate process is very small, even when they act under the evil influence of trial lawyers. ... There is another important aspect to these stories that the nanny state conservatives would prefer the public overlook. The damages awarded in these cases, and many others like them, are not intended merely to compensate the people who had brought the suits, they are also intended to punish the defendants for what the juries viewed as bad behavior. The jury felt that McDonald’s had been wrong to risk burning customers by making their coffee unusually hot so that the company could save a fraction of a penny on every cup. They were not simply thinking of how to compensate the woman who was burned, they wanted to teach McDonald’s a lesson that would get them to change their practices.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
The tort reformers want the public to believe that they are clamping down on trial lawyers when they propose limits on the fees that lawyers can collect in a settlement. In reality, they are trying to make it more difficult to sue by making it more difficult to hire a lawyer. ... Price controls on lawyers’ fees have no place in a free market. In a free market people can sign any contract they want with a lawyer, so this is a clear case of the nanny state coming to the rescue of defendants in civil cases.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
One obvious way to reduce the burden of lawsuits on society would be to reduce the costs of hiring lawyers. (It would also be desirable to eliminate many of the arcane legal rules that drive up costs.) The most obvious way that this could be done would be to standardize licensing requirements for practicing law nationwide and to open the door to foreign lawyers who met these standards. A modest influx of foreign lawyers (e.g. 20,000 a year – approximately 1.5 percent of annual immigration) could drastically reduce the cost of hiring of lawyers, saving consumers and the economy tens of billions of dollars a year.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
In short, there is a long list of actions that the government routinely undertakes that can substantially increase the value of the land in a specific area. In none of these cases does the government demand a check from landowners demanding compensation for the increase in their property value. What the nanny state conservatives apparently want is a world in which the government must pay them any time they get harmed by its actions, but they get to keep the dividends of any benefits they derive from the government’s action. In fact, the idea of involving the courts every time that a government action lowers or increases the value of property is antithetical to the idea of leaving things to the market. If this approach were applied literally, the courts would be involved in almost any action the government took. When the government builds a highway in one area, it may increase property value for nearby land, but it reduces property values in other towns that might have hoped to be the site for the highway.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
Small businesses do more than provide a cover for policies that redistribute income upward. Small business owners, like highly paid professionals, provide an important political base for conservative nanny state policies. For these reasons, they earn the benefits that the conservative nanny state confers on them.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
There is little doubt that small businesses face a difficult course in the modern economy. Larger, well-established businesses have an enormous advantage over upstarts. It is probably desirable for the government to provide assistance to small businesses to give them more of a chance. The economy and society benefit from having a dynamic business sector, where upstarts can hope to gain a toehold and introduce new ideas and products. For this reason, a good case can be made that many of the tax breaks and subsidies for small businesses are justified. At the same time, we should not view small businesses as the embodiment of virtue. When a small business owner lies about business expenses to avoid paying the taxes that he owes, this is every bit as much a drain on taxpayers as when families file false claims for welfare benefits. It is also important to remember that many small business owners have no idea what they are doing. They may be ambitious and hard-working, but these attributes are not a substitute for common sense. It does no one a service if the government finances small business owners on ventures that are sure to fail. ... But more important than the specific policies designed for small businesses is the recognition that the free market is not generally friendly to small businesses – the vast majority of small business owners are heavily dependent on the special treatment they get from the nanny state. Most small businesses are constantly struggling and usually only survive a short time. But without special treatment on taxes, loans, and regulations, even fewer would survive. While small business owners across the country like to envision themselves as tough individualists, the reality is that they are actually among the prime beneficiaries of the conservative nanny state.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
According to the IRS, in 2001 (the most recent year examined) the government lost more than $340 billion in uncollected taxes. This is money that is actually owed to the federal government – not money that taxpayers have been able to legally avoid paying through creative accounting or the clever use of loopholes. This is a substantial sum. It is approximately 20 times what the federal government spends on Temporary Assistance to Needy Families (TANF) each year, the main welfare program for poor families. It is 55 times what the federal government spends on Head Start and almost 100 times annual foreign aid spending for Sub-Saharan Africa. Alternatively, the taxes that go unpaid each year are 30 percent of what the federal government actually collects in income taxes (personal and corporate). This means that if the federal government could find a way to get tax evaders to pay their bills, then tax rates could be reduced for everyone by 25 percent, and the federal government would have the same amount of money.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
While the biggest injustices of the conservative nanny state stem from the way in which it stacks the deck in favor of the wealthy in the distribution of pre-tax income, it also provides ample opportunities for the wealthy to gain further advantage when it comes to paying their tax bills. This is apparent both in the structure of the tax code and also in the resources devoted to its enforcement. Until tax evasion is treated as a serious crime in which evaders do serious jail time, it is a safe bet that many wealthy people will take advantage of opportunities to pay little or no tax.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
Given the nanny state mythology about the inherent superiority of the private sector to the public sector, it is remarkable how concerned the nanny state conservatives often get over the prospect of forcing the private sector to compete with the government. If they really believed what they say, the prospect of competing against the government would be a joke to American business – sort of like a middle-aged couch potato training to do battle against the young Mohammed Ali. But in this story, Mohammed Ali is scared to climb into the ring.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
It is simple to design a mechanism for taxing the earnings of foreign professionals in the United States, which would allow the country of origin to educate two or three professionals for every one that works in the United States. This sort of tax is also essential to ensuring a healthy flow of professionals from the developing world, because in the absence of compensation, developing country governments will not use public resources to train their students to work as professionals in the U.S. market. This flow of tax revenue would be in addition to the remittances that many foreign-born professionals would voluntarily send to friends and family members in their home countries. In short, free trade in professional services is a great win-win-win proposition. It enhances economic growth in the United States while redistributing income downward, it enhances economic growth in developing countries, and it provides a great opportunity for advancement to the foreign-born professionals themselves. The nanny state conservatives have already made the arguments for free trade. All we have to do is substitute “doctors” and “lawyers” for “cars” and “clothes” and add a couple of zeros to the projections of economic gains.
– Dean Baker: The Conservative Nanny State. How the Wealthy Use the Government to Stay Rich and Get Richer. LULU 2006.
We tend to associate intensity of consciousness with intelligence. In fact the most distinctively intelligent human traits like our language capacity or mathematics – their accessibility to introspection is very subtle at best. Whereas the most intense emotions like pain, thirst and hunger tend to be extremely primitive. It’s doubtful whether a pig, for instance, suffers any less than a human infant.
– David Pearce, http://www.hedweb.com/hedethic/vanity-fair.html
Some anti-natalist positions are founded on either a dislike of children or on the interest of adults who have greater freedom and resources if they do not have and rear children. My anti-natalist view is different. It arises, not from a dislike of children, but instead from a concern to avoid suffering of potential children and the adults they would become, even if not having those children runs counter to the interests of those who would have them.
– David Benatar: Better Never to Have Been. The Harm of Coming into Existence. Oxford University Press 2008. p. 8.
Anti-natalist views, whatever their source, run up against an extremely powerful pro-natalist bias. This bias has its roots in the evolutionary origins of human (and more primitive animal) psychology and biology. Those with pro-natal views are more likely to pass on their genes. It is part of the pro-natal bias that most people simply assume that passing on one's genes is both good and a sign of superiority.
– David Benatar: Better Never to Have Been. The Harm of Coming into Existence. Oxford University Press 2008. p. 8-9.
Even where democracies take no formal steps to increase the birth rate, we should note that democracy has an inherent bias towards pro-natalism. ... in a democracy those committed to non-procreation could never, in the long run, prevail politically against those committed to procreation.
– David Benatar: Better Never to Have Been. The Harm of Coming into Existence. Oxford University Press 2008. p. 11.
It is quite true, of course, that the death of the parent will harm more people, but there is nonetheless something to be said against favouring parents. Increasing one's value by having children might be like increasing one's value by taking hostages. We might find it unfair and decide not to reward it. That may make children's lives worse, but must the cost of preventing that outcome be placed on the shoulders of those who do not have children?
– David Benatar: Better Never to Have Been. The Harm of Coming into Existence. Oxford University Press 2008. p. 12.
Never to have been born is best
But if we must see the light, the next best
Is quickly returning whence we came.
When youth departs, with all its follies,
Who does not stagger under evils? Who escapes them?
– Sophocles
Sleep is good, death is better; but of course,
The best would be never to have been born at all.
– Heinrich Heine
You may look upon life as an unprofitable episode, disturbing the blessed calm of non-existence.
– Arthur Schopenhauer
The fact of having been born is a very bad augury for immortality.
– George Santayana
If we were to conduct the most hardened and callous optimist through hospitals, infirmaries, operating theatres, through prisons, torture-chambers, and slave hovels, over battlefields and to places of execution; if we were to open to him all the dark abodes of misery, where it shuns the gaze of cold curiosity, and finally were to allow him to glance into the dungeon of Ugolino where prisoners starved to death, he too would certainly see in the end what kind of a world is this meilleur des mondes possibles [best of all possible worlds].
– Arthur Schopenhauer: The World as Will and Representation, 325.
[Optimism,] where it is not merely the thoughtless talk of those who harbour nothing but words under their shallow foreheads, seems to ... be not merely an absurd, but also a really wicked, way of thinking, a bitter mockery of the unspeakable suffering of mankind.
– Arthur Schopenhauer: The World as Will and Representation, 326.
Philosophers ... ought much rather to employ themselves in rendering a few individuals happy, than in inciting the suffering species to multiply itself.
– Martin in Voltaire's Candide
A hundred times I wished to kill myself, but my love of life persisted. This ridiculous weakness is perhaps one of the most fatal of our faults. For what could be more stupid than to go on carrying a burden that we always long to lay down? To loathe, and yet cling to, existence? In short, to cherish the serpent that devours us, until it has eaten our hearts?
– from the Old Woman's Story in Voltaire's Candide
The idea of bringing someone into this world fills me with horror ... May my flesh perish utterly! May I never transmit to anyone the boredom and ignominies of existence!
– Gustave Flaubert
Cursed be the day on which I was born: let not the day on which my mother bore me be blessed. Cursed be the man ... because he slew me not from the womb; so that my mother might have been my grave and her womb always great. Why did I come out of the womb to see labour and sorrow?
– Jeremiah 20:14-18
So I have praised the dead that are already dead more than the living that are yet alive; but better than both of them is he who has not yet been, who has not seen the evil work that is done under the sun.
– Ecclesiastes 1:2-4
Men should be bewailed at their birth and not at their death.
– Montesquieu: 'Letter Forty', Persian Letters
There is nothing paradoxical about the claim that it is preferable not to begin a life that would be worth continuing.
– David Benatar: Better Never to Have Been. The Harm of Coming into Existence. Oxford University Press 2008. p. 24.
Most people deny that their lives, all things considered, are bad ... In fact, however, there is very good reason to doubt that these self-assessments are a reliable indicator of a life's quality. There are a number of well-known features of human psychology that can account for the favourable assessment people usually make of their own life's quality. ... The first, most general and most influential of these psychological phenomena is what some have called the Pollyanna Principle, a tendency toward optimism.
– David Benatar: Better Never to Have Been. The Harm of Coming into Existence. Oxford University Press 2008. p. 64-65.
If we count not only the unusually severe harms that anybody could endure, but also the quite routine ones of ordinary human life, then we find that matters are still worse for cheery procreators. It shows that they play Russian roulette with a fully loaded gun - aimed, of course, not at their own heads, but at those of their future offsprings.
– David Benatar: Better Never to Have Been. The Harm of Coming into Existence. Oxford University Press 2008. p. 92.
Even those who think that there are a few lives that were worth starting would have to abandon a duty to procreate. This is because both (a) one cannot tell in advance whether a life one starts will turn out to be one that was worth starting; and (b) the costs of error are so great, given how bad all other lives are.
– David Benatar: Better Never to Have Been. The Harm of Coming into Existence. Oxford University Press 2008. p. 95.
Many of those without impairments tend to think that lives with impairments are not worth starting ... whereas many of those with impairments tend to think that lives with these impairments are worth starting (and certainly worth continuing). ... Disability rights advocates argue that the threshold in most people's judgements about what constitutes a minimally decent quality of life is set too high. However, the phenomenon of discrepant judgements is equally compatible with the claim that the ordinary threshold is set too low ... The view that it is set too low is exactly the judgement that we can imagine would be made by an extra-terrestial with a charmed life, devoid of any suffering or hardships. It would look with pity on our species ... and judge our existence ... to be worse than the alternative of non-existence.
– David Benatar: Better Never to Have Been. The Harm of Coming into Existence. Oxford University Press 2008. p. 120
Instead of a presumption in favour of continuing pregnancy, we should adopt a presumption, at least in the earlier stages of pregnancy, against carrying a fetus to term. This is the 'pro-death' view of abortion. On this view, it is not any given abortion (in the earlier stages of pregnancy) that requires justification, but rather any given failure to abort. For such a failure allows somebody to suffer the serious harm of coming into existence.
– David Benatar: Better Never to Have Been. The Harm of Coming into Existence. Oxford University Press 2008. p. 161.
the optimist's impatience with or condemnation of pessimism often has a smug macho tone to it (although males have no monopoly of it). There is a scorn for the perceived weakness of the pessimist who should instead 'grin and bear it'. This view is defective for the same reason that macho views about other kinds of suffering are defective. It is an indifference to or inappropriate denial of suffering, whether one's own or that of others.
– David Benatar: Better Never to Have Been. The Harm of Coming into Existence. Oxford University Press 2008. p. 210-211.
Men are wretched by necessity, and determined to believe themselves wretched by accident.
– Giacomo Leopardi: Thoughts. Hesperus 2002. p. 26.
Nature herself is an impostor toward man, making his life lovable and endurable principally by means of imagination and deception.
– Giacomo Leopardi: Thoughts. Hesperus 2002. p. 25.
Death is not evil, because it frees us from all evils, and while it takes away good things, it takes also the desire for them. Old age is the supreme evil, because it deprives us of all pleasures, leaving us only the appetite for them, and it brings with it all sufferings. Nevertheless, we fear death, and we desire old age.
– Giacomo Leopardi: Thoughts. Hesperus 2002. p. 9.
As the prisons and galleys are full of people who are, according to themselves, completely innocent, so public offices and positions of every kind are held only by people called to them and compelled to accept them very much against their will.
– Giacomo Leopardi: Thoughts. Hesperus 2002. p. 15.
There is no clearer sign of not being very philosophical or wise than wishing all life to be wise and philosophical.
– Giacomo Leopardi: Thoughts. Hesperus 2002. p. 24.
As he advances every day in his practical knowledge of life, a man loses some of that severity which makes it difficult for young people, always looking for perfection ... to pardon defects and concede that there is some value in virtues which are poor and inadequate ... Then seeing how everything is imperfect ... little by little, altering their standards, and comparing what they come across, not with perfection any more, but with reality, they grow accustomed to pardoning freely, and valuing every mediocre virtue, every shadow of worth, every least ability which they can find. So much so that ultimately many things and many people seem to them praiseworthy that at first would have seemed to them scarcely endurable. ... In short, it seems hardly probable, but it is true, and it indicates only the extreme baseness of human affairs to say it, that experience of the world teaches us to appreciate rather than to depreciate.
– Giacomo Leopardi: Thoughts. Hesperus 2002. p. 26-27.
Man is condemned either to consume his youth (which is the only time to store up fruit for the years to come and make provision for himself) without a purpose, or to waste it in procuring enjoyments for that part of his life in which he will no longer be capable of enjoyment.
– Giacomo Leopardi: Thoughts. Hesperus 2002. p. 37.
The world, like women, is for him who seduces it, enjoys it, and walks all over it.
– Giacomo Leopardi: Thoughts. Hesperus 2002. p. 53.
The new specialty of victimology is a science only in the etymology of its name. In practice it is a branch of the sexosophy of the judicial and punishment industry, not of sexology, the science of sex and sex research. Victimologists are, de facto, the new social-science police. Social-science practitioners have never before been accorded the prestige of having so much power over people's lives.
– John Money: Commentary: current status of sex research. Journal of psychology and human sexuality. 1. 1988. p. 9.
To boys, sexuality initially is just another one of life's many adventures, a thrilling physical sensation to be tried in every form and manner conceivable. A boy, if he knows something feels good, will do his utmost to find a way, time, and place to enjoy it, be it bicycling, baseball, swimming, or sex play.
– David L. Riegel: We were NOT abused! SaveHaven Foundation Press 2007. p. 10.
Claims of harm or lack of consent would be very difficult to support empirically or logically. But suppose a boy seeks further information, instruction, demonstration, or mutual experiences from an older male. Does the difference in ages somehow create harm or require consent which is not a problem with peers, or is this likewise an intrinsically benign contact validated by a simple agreement? What possible rationale could be advanced for either harm or a failure to consent? Why does our culture insist on requiring such an exaggerated degree of consent for simple physical acts?
– David L. Riegel: We Were NOT Abused! SafeHaven Foundation Press 2007. p. 14.
In the real world, there are two persistent but erroneous assumptions concerning the sexual nature of boys. First, that boys up to some arbitrary age have essentially no sexuality, and second, that the sexual attitudes and experiences of boys may be equated with those of girls
– David L. Riegel: We Were NOT Abused! SafeHaven Foundation Press 2007. p. 7.
[To girls, sex] is a matter of allowing or inviting their bodies to be penetrated, and, when they are old enough, impregnated, and invasion justified in their minds only by what they perceive as love, commitment, and promised support. Girls are sociobiologically programmed to use their sexuality to capture and control a male, and there are endless stories of little girls using every trick in their book to entice little boys to participate in "playing house", to join their "tea party", to push their doll carriage, and to otherwise give evidence, long before there is any heterosexual inclination or activity on the part of the boy, that he can be "domesticated" into becoming the dependable and controllable provider and protector that the girl feels she must have. ... To boys, sexuality initially is just another of life's many adventures, a thrilling physical sensation to be tried in every form and manner conceivable. A boy, if he knows something feels good, will do his utmost to find a way, time, and place to enjoy it, be it bicycling, baseball, swimming, or sex play. If he doesn't know for sure that a given act is pleasurable but thinks it may be, he will again set out to find a way, time and place to try it out, either alone, with his peers, or, if he dares, with an older boy or man of his choosing.
– David L. Riegel: We Were NOT Abused! SafeHaven Foundation Press 2007. p. 9-10.
There is no evidence to support the idea that all boys are invariably psychologically harmed by consensual sexual experiments and activities with other boys and men. On the contrary, various publications demonstrate that such harm is very infrequent, almost to the point of being nonexistent. Emotional trauma can and does occur when coersion is involved, and in rare cases physical harm can result from such things as forced anal penetration. But the vast majority of emotional and psychological harm that occurs is caused not by the relationship itself, but by the interference of outsiders who feel that they must create a punishable perpetrator/victim situation out of a perfectly consensual and benign relationship.
– David L. Riegel: We Were NOT Abused! SafeHaven Foundation Press 2007. p. 11.
The assumptions of invariable and universal harm in consensual sexually expressed boy/older male relationships come not from reputable scientific investigations and data, but from religiously and politically driven ideologies. And as a faulty and discredited ideology, this "harm" concept deserves to be dumped forthwith on the trash heap of history and replaced with scientifically based and replicable facts and truth.
– David L. Riegel: We Were NOT Abused! SafeHaven Foundation Press 2007. p. 37.
The last vestige of two millenia of gross sexual repressions, the relict "last taboo" that is yet to be extirpated, is that of childhood sexuality, and more explicitly sexually expressed boy/older male relationships.
– David L. Riegel: We Were NOT Abused! SafeHaven Foundation Press 2007. p. 61.
One hypothesis is that adult male homosexuality is in reality sublimated and longitudinally displaced male pedosexuality, or "boylove", wherein one party assumes the role of "loved boy" and the other that of "mentor/lover."
– David L. Riegel: We Were NOT Abused! SafeHaven Foundation Press 2007. p. 67.
In prehistoric times it is likely that many children, due to violence, disease, poor nutrition, and life spans that were considerably shorter than what we have considered "normal" for the past couple of centuries, found themselves without adequately functioning parents or guardians. A boy in this situation who was bright, attractive, and sexually androphilic would have a higher probability of connecting with an older male whose sexuality included a pedosexual component, and who would protect, provide for, and teach the boy the skills necessary for survival. Studies have identified such secondary boy-attracted pedosexual tendencies in 20 to 30% of self-identified heterosexual adult males, and these tendencies would not be selected against so long as the bearers were primarily heterosexual, and only secondarily pedosexual.
– David L. Riegel: We Were NOT Abused! SafeHaven Foundation Press 2007. p. 69.
[T]here is a two-phase pattern of sexual politics. The first [phase] is a battle to prevent the battle, to keep the issue from being seen as political and negotiable. ... The second phase most closely resembles traditional politics as different groups argue over rights and privileges. ... [Responsible boylove] is in the first [phase].
– Harris Mirkin. The Pattern of Sexual Politics. Journal of Homosexuality 37 (2). p. 1, abstract.
Sex is not harmful to children. It is a vehicle to self-knowledge, love, healing, creativity, adventure, and intense feelings of aliveness. There are many ways even the smallest children can partake of it. Our moral obligation to the next generation is to make a world in which every child can partake safely, a world in which the needs and desires of every child - for accomplishment, connection, meaning, and pleasure - can be marvelously fulfilled.
– Judith Levine: Harmful to Minors. University of Minnesota Press 2002. p. 225.
Pedophilia is not synonymous with sexual offending against children ... some pedophiles are not known to have ever committed sexual offenses against children, and many sex offenders against children commit their crimes for reasons other than pedophilia. ... Conservatively, the prevalence of pedophilia among men who commit sexual offenses against children is around 50%, depending on the criterion used to identify pedophilia.
– Michael C. Seto: Pedofilia and Sexual Offending Against Children. Theory, Assessment, and Intervention. American Psychological Association 1998. p. 4, 8.
There is critical distinction between pedophilic and nonpedophilic sex offenders. ... offenders with multiple, unrelated boy victims are the most likely to be pedophiles, whereas offenders with only a single pubescent daughter, stepdaughter, or other related girl as a victim are the least likely to be pedophiles.
– Michael C. Seto: Pedofilia and Sexual Offending Against Children. Theory, Assessment, and Intervention. American Psychological Association 1998. p. 63.
An apparent paradox in the female sex offender literature is the proportion of women who are charged with or convicted for having sexual contact with young boys compared with the proportion of adult male sex offenders who report experiencing childhood sexual abuse by a female perpetrator. This contradiction might be explained by an ascertainment bias such that many female perpetrators are not detected because their male victims do not report the sexual offenses or by a self-report bias on the part of male offenders.
– Michael C. Seto: Pedofilia and Sexual Offending Against Children. Theory, Assessment, and Intervention. American Psychological Association 1998. p. 74.
The most parsimonious explanation for father-daughter and brother-sister incest is that it is a function of sexual opportunity. ... some men who prefer sexually mature females will have sexual contacts with their daughters of stepdaughters because they do not have satisfactory access to their preferred group of sexual partners. Reasons for this might include dissatisfaction with their current relationship; an inability to attract an adult female partner because of low status, lack of resources, or physical unattractiveness; or a particularly high sex drive.
– Michael C. Seto: Pedofilia and Sexual Offending Against Children. Theory, Assessment, and Intervention. American Psychological Association 1998. p. 133.
Social views and public policies about sex offenders against children appear to be driven by the belief that most will reoffend if given the opportunity. Thus, there are long sentences and powerful control mechanisms in the form of community notification, registration with police, and residency requirements ... The reality is that many sex offenders against children do not sexually reoffend.
– Michael C. Seto: Pedofilia and Sexual Offending Against Children. Theory, Assessment, and Intervention. American Psychological Association 1998. p. 142.
Despite the intuitive appeal of pharmacological or surgical interventions to reduce sexual drive and thus the likelihood of sexual contacts with children by pedophilic sex offenders, the empirical support for the idea that such interventions can reduce sexual recidivism is not strong.
– Michael C. Seto: Pedofilia and Sexual Offending Against Children. Theory, Assessment, and Intervention. American Psychological Association 1998. p. 192.
We should always be thinking about how to moderate regulation in light of the likelihood that the target of regulation will comply. It does no one any good to regulate in ways that we know people will not obey. We need, in other words, more humility about regulation. ... Fears of inevitable corruption, in part at least, drove our framers to limit the size of the federal government— not idealism about libertarianism. ... We’ve forgotten these limits of humility. Wherever there is a wrong, the first instinct of our government is to send in the legal equivalent of the marines. We pass a law to ban a behavior, but we rarely work through just how that law will change behavior.
– Lawrence Lessig: Remix. Making Art and Commerce Thrive in the Hybrid Economy. p. 20.
Perversely, the law today says the amateur’s work is illegal, but it grants YouTube an immunity for indirectly profiting from work an artist has remixed. That is just backwards, and legal reform to reverse it is appropriate. ... Hollywood doesn’t expect to get rich on your kid’s remix. Nor does it have a business model for licensing cheap reuse by cash-strapped kids. But it is worried about reputation. What if a clip gets misused? What if Nazis spin it on their Web site? ... This problem comes not, paradoxically, from a lack of control. It comes from too much control. Because the law allows the copyright owner to veto use, the copyright owner must worry about misuse. The solution to that worry is less power. If the owner can’t control the use, then the misuse is not the owner’s responsibility. ... For reasons analogous to the civil rights debates, copyright law gives copyright owners more power than they should want.
– Lawrence Lessig: Remix. Making Art and Commerce Thrive in the Hybrid Economy. p. 256-258.
In a democracy, more power does not translate into more success. Instead, like a car trying to free itself from a snowbank, in a democracy, more power is often self-defeating. There is a limit to what a government can do that can’t simply be overcome by adding power or resources to the problem. At some point, adding more regulation decreases the effective control over the target.
– Lawrence Lessig: Remix. Making Art and Commerce Thrive in the Hybrid Economy. p. 282.
The simple reason we wage a hopeless war against our kids is that they have less money to give to political campaigns than Hollywood does. The simple reason we do nothing while our kids are poisoned with mercury, or the environment is sent over the falls with carbon, is that our kids and our environment have less money to give to campaigns than the utilities and oil companies do. Our government is fundamentally irrational for a fundamentally rational reason: policy follows not sense, but dollars.
– Lawrence Lessig: Remix. Making Art and Commerce Thrive in the Hybrid Economy. p. 294.
real politics seems to be more about who will be our leaders, and what coalitions will rise or fall in status as a result. ... we care about policies mainly as clues to candidate character and affiliations. And to the extent we consider policies not tied to particular candidates, we mainly care about how policies will effect which kinds of people will be respected how much. For example, we want nationalized medicine so poor sick folks will feel cared for, military actions so foreigners will treat us with respect, business deregulation as a sign of respect for hardworking businessfolk, official gay marriage as a sign we accept gays, and so on.
– Robin Hanson: Politics isn’t about Policy. http://www.overcomingbias.com/2008/09/politics-isnt-a.html
Yhä suurempi os [tekijänoikeus]järjestelmän kriitikoista ei hyväksy edes tekijänoikeuksien alkuperäistä ideaa. - - Näitä argumentteja käyttävät ovat sitä mieltä, että koko tekijänoikeusjärjestelmä on rakentunut romanttisen tekijämyytin varaan. Romantiikan aikana käsitys tekijästä muuttui perinpohjaisesti. Aiemmin kirjoittajia oli pidetty lähinnä käsityöläisinä, jotka kirjoittivat paperile yhteisesti syntyneitä ajatuksia. ... Romantiikan aikana synnytettiin ajatus yksilöllisestä kirjailijasta, joka kirjoittaa poikkeuksellisia teoksia, joissa on jotain alkuperäistä ja luovaa.
– Otto Bruun, Teppo Eskelinen, Ilkka Kauppinen & Hanna Kuusela: Immateriaalitalous. Kapitalismin uusin muoto. Gaudeamus 2009. s. 162-163.
Tietoyhteiskuntaohjelman visio paremmasta ympäristön tilasta on houkutteleva. - - Valitettavasti näyttää siltä, että sekä palvelut ja elektroniikkaan pohjautuva talous vähentää vain hieman materiaalista kulutusta. - - palvelu- ja tietotalouteen panostaminen ei ainakaan yksin riitä ratkaisuksi maailman ympäristö-ongelmiin.
– Otto Bruun, Teppo Eskelinen, Ilkka Kauppinen & Hanna Kuusela: Immateriaalitalous. Kapitalismin uusin muoto. Gaudeamus 2009. s. 172-173.
Teknologian tuottamien päästöjen vähenemisen pitäisi olla nopeampaa kuin talouden kasvun ja väestönkasvun yhteenlaskettuna, jotta varsinaista absoluuttista irtikytkentää tapahtuisi. - - Myös palvelusektorin ympäristöystävällisyys näyttäisi olevan jonkinlainen myytti: vapaa- ja loma-ajan palvelujen osuus kasvihuonepäästöistä on nykyisin noin 25 prosenttia.
– Otto Bruun, Teppo Eskelinen, Ilkka Kauppinen & Hanna Kuusela: Immateriaalitalous. Kapitalismin uusin muoto. Gaudeamus 2009. s. 178-179.
On taatusti aika investoida uusiutuvan energian käyttöönottoon. Mutta kaikki elvytysaloitteet olettavat, että perimmäinen tavoite on talouskasvun palaaminen. Jos kasvu on yhä keskeinen tavoite, niin eivätkö kulutus ja päästöt kasva niin suuriksi, että tehokkuudesta saatava hyöty jää häviävän pieneksi? Entä riittäisikö materiaalisen kulutuksen irrottaminen talouskasvusta? Kaikki kulutus on kuitenkin jossakin määrin aineellista, joten paluu kasvuun perustuvaan malliin ei lopulta voi ratkaista ympäristöongelmia.
– Tuuli Hirvilammi ja Elina Turunen: Kohtuulliseen hyvinvointiin ei tarvita ryöstelyä. Teoksessa Otto Bruun ja Teppo Eskelinen (toim.): Finanssikapitalismi. Jumala on kuollut. Like 2009. s. 87.
lisääntyvä tehokkuus resurssin käytössä johtaa keskipitkällä välillä tai pitkällä aikavälillä resurssin lisääntyvään käyttöön pikemminkin kuin resurssin käytön vähenemiseen.
– William S. Jevons: The Coal Question. Macmillan and Co. 1865. p. 103.
Sosiologian suhde arvoihin ei ole mutkaton: arvokeskustelua vierastetaan ja arvot pyritään palauttamaan empiirisesti helpommin tutkittaviin normeihin. Erityisesti kysymys universaaleista arvoista on vieras - arvot pyritään pikemminkin palauttamaan sosiaalisten kamppailujen osatekijöiksi. - - Sosiologian näkemykset arvoista ja etiikasta näyttävät olevan edelleenkin sekä positivismin että marxismin rasittamia: kummassakin tieteenperinteessä arvofilosofia ja etiikka eivät olleet merkittäviä itsenäisiä tutkimusalueita, vaan ne pyrittiin palauttamaan joko psykologiaan, sosiologiaan tai politiikkaan.
– Kari Väyrynen: Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen tieteenteoreettisia ongelmia ja rajanylityksiä. Teoksessa Ilmo Massa (toim.): Vihreä teoria. Ympäristö yhteiskuntateorioissa. Gaudeamus 2009. s. 60.
Taloudellinen kasvu edellyttää jatkuvasti kasvavaa kulutusta, jota valtio tukee monin tavoin. Schnaibergin mukaan kuluttajat pyörivät omassa oravanpyörässään pystymättä itsenäisiin päätöksiin ainakaan tärkeimmissä kulutusratkaisuissa, koska heidät on sosiaalistettu kuluttamiseen. Lisäksi yhteiskunnan rakenteet sekä vaihtoehtojen kalleus ja hankaluus pitävät kuluttajan oravanpyörässään. Kuluttajat pystyvät valitsemaan eri tuotemerkkien välillä, mutta tuotteiden tarjontaan he pystyvät vaikuttamaan vain epäsuorasti, koska päätökset tuotannosta tehdään, ennen kuin kuluttajat pääsevät tekemään valintojaan. Myös muut yhteiskunnalliset reunaehdot vaikuttavat kulutusvalintoihin. Tuottajat määrittelevät ja tarjoavat myös vaihtoehtoiset kulutusmallit, yleensä kysymättä kuluttajilta. Kuluttajaliikkeessä tarkastellaan lähinnä tuotteiden laatua eikä kyseenalaisteta kulutuksen tarpeellisuutta. Ihmisillä on Schnaibergin mielestä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa tuotannon organisointiin kansalaisina ja työläisinä kuin kuluttajina. Schnaiberg tutkijakumppaneineen siis katsoo, että kuluttajien suunnalta ei löydy ratkaisuja ympäristöongelmiin.
– Timo Järvikoski: Ympäristösosiologian teoriakamppailuja. Teoksessa Ilmo Massa (toim.): Vihreä teoria. Ympäristö yhteiskuntateorioissa. Gaudeamus 2009. s. 86-87.
Tuotannon oravanpyöräteoriasta ja ekologisesta modernisaatiosta keskusteltiin paljon 1990-luvun ja 2000-luvun vaihteessa. Teoriat päätyvät olennaisesti erilaisiin arviointeihin viime vuosikymmenien "vihertymisen" merkityksestä. Tuotannon oravanpyöräteoria näkee vihertymisen pääasiassa "viherpesuna", kun taas ekologisen modernisaation teoria havaitsee perustavia institutionaalisia muutoksia.
– Timo Järvikoski: Ympäristösosiologian teoriakamppailuja. Teoksessa Ilmo Massa (toim.): Vihreä teoria. Ympäristö yhteiskuntateorioissa. Gaudeamus 2009. s. 98.
As laboratories for social change, intentional households and communities are vital in pointing to the possibilities for flourishing within ecological limits. But they are also critical in highlighting the limits of voluntarism. Simplistic exhortations for people to resist consumerism are destined to failure. Particularly when the messages flowing from government are so painfully inconsistent. ... Several lessons flow from this. The first is the obvious need for government to get its message straight. Urging people to Act on CO2, to insulate their homes, turn down their thermostat, put on a jumper, drive a little less, walk a little more, holiday at home, buy locally produced goods (and so on) will either go unheard or be rejected as manipulation as long as all the messages about highstreet consumption point in the opposite direction. Equally, it's clear that changing the social logic of consumption cannot simply be relegated to the realm of individual choice. In spite of growing desire for change, it's almost impossible for people to simply /choose/ sustainable lifestyles, however much they'd like to. Even highly-motivated individuals experience conflict as they attempt to escape consumerism. And the chances of extending this behaviour across society are negligible without changes in the social structure.
– Tim Jackson: Prosperity without Growth. Earthscan 2009. p. 152-153.
Politicians think that if matters look difficult, compromise is a good approach. Unfortunately, nature and the laws of physics cannot compromise - they are what they are.
– James Hansen: Storms of My Grandchildren. The Truth About the Coming Climate Catastrophe and Our Last Chance to Save Humanity. Bloomsbury Press 2009.
The most basic requir[e]ment for leading is to decline to follow others in the wrong direction.
– Richard Stallman (gnewsense-dev, 2009-07-04, http://www.mail-archive.com/gnewsense-dev@nongnu.org/msg00857.html)
Any time there is a proposal to change things for the worse, the obvious way to oppose it is to campaign for the status quo. To campaign for the status quo suggests the approach of singing its praises ... However, where there have been previous changes for the worse, lauding the status quo tends to legitimize them. ... To confront a further assault by presenting the status quo as ideal means we stop fighting to reverse them. It means that our adversaries need only propose a further affront to our rights to gain our acceptance of their last affront. Instead of making the status quo our ideal, we should demand positive changes to recover freedoms already lost.
– Richard Stallman: Why The Firm, Simple Declaration Against ACTA. http://www.fsf.org/campaigns/acta/why-acta-declaration/
The only difference between a man going through life and a stone rolling downhill is that the stone has no illusion that it's in charge of its own destiny.
– Baruch Spinoza
If you find conservative policies on poverty, criminal justice, human rights and affirmative action lamentable, remember that conservatives haven't willfully chosen to be that way; they're caused to be that way, so don't set them up as the devil. And likewise for bleeding heart liberals. There's a causal story to be told about their weaknesses and blind spots as well, poor things.
– Thomas W. Clark: Encountering Naturalism. A Worldview and Its Uses. Center for Naturalism 2007. p. 47.
The conclusion to which we come is not that conservatives are selfish. It is that they are nothing else. Their organized selfishness is the rationale of their politics, and they have no other rationale. They stand without the support, the legitimation, of any recognizably moral principle.
– Honderich: Conservatism: Burke, Nozick, Bush, Blair? Pluto Press 2005. p. 302-303.
not all resentment having to do with the advantages of another person is to be much condemned. In particular, if it is the case that we ought to achieve equality of results, and hence that our present unequal distributions are wrong, and, furthermore, that the wealth of some enters into the explanation of the poverty of others, then the feelings to which the poor are subject are partly in the category of rightful indignation, and, for the rest, the envy is human enough.
– Honderich: Conservatism: Burke, Nozick, Bush, Blair? Pluto Press 2005. p. 237.
No progressive movement will make any progress until we understand the battle we are fighting. Our income is a cost to the rich. They will look to cut it wherever they can, whether this is wages for private sector workers, pensions for public employees, or Social Security for retirees. That is their target. We have to fight back using the same logic. Their income is our cost — the multimillion dollar bonuses for the Wall Street wizards is a direct drain on the economy. So are the bloated paychecks of top executives and their lackey boards. Progressives must be prepared to use all the same tactics to bring down the income of the rich and powerful that they have used to reduce the income of everyone else. This means restructuring the rules of corporate governance to put serious downward pressure on the pay of top executives. The highest paid workers (doctors, lawyers, and economists) must be subjected to international competition in the same way as manufacturing workers have been subjected to international competition. And, we should sharply limit the extent of the patent or copyright protections that are exploited by the drug industry and the entertainment and software industries. We have to put the focus on the ways the rich have rigged the rules and place this at the center of political debate. The three decade-long battle over tax cuts for the rich is important, but at the end of the day it is a side show. If we let them steal all the money at the onset, it really doesn’t make much difference if they end up letting us tax a little of it back.
– Dean Baker: When Wall Street Rules, We Get Wall Street Rules. http://www.huffingtonpost.com/dean-baker/when-wall-street-rules-we_b_688866.html
History may not repeat itself, but it sure does rhyme.
– (mis)attributed to Mark Twain
the emerging conventional wisdom that we need to tighten monetary and fiscal policy ... does reflect ... the pervasive bias toward believing that imposing suffering is good policy.
– Paul Krugman: http://krugman.blogs.nytimes.com/2010/06/02/interests-and-ideas/
"Government Spending" — as any textbook will verify — is a component of GDP only insofar as the spending is directly on purchases of goods and services. That alone is what economists mean by the phrase "government spending." ... Social Security is a transfer program. It is not a spending program. A dollar "spent" on Social Security does not directly increase GDP. It merely reallocates a dollar from one potential final consumer (a taxpayer) to another (a retiree, a disabled person or a survivor). ... Transfers of this kind are also indefinitely sustainable — in fact there can intrinsically be no problem of sustainability with transfer programs. Apart from their effect on individual security, a true transfer program uses (by definition) no net economic resources.
– James Galbraith: Statement to the Commission on Deficit Reduction. June 30, 2010. http://rwer.wordpress.com/2010/07/04/galbriaths-statement-to-the-commission-on-deficit-reduction/
Private property is a legal convention, defined in part by the tax system; therefore, the tax system cannot be evaluated by looking at its impact on private property, conceived as something that has independent existence and validity. (Taxes must be evaluated as part of the overall system of property rights that they help to create. Justice or injustice in taxation can only mean justice or injustice in the system of property rights and entitlements that result from a particular tax regime.) [...] We cannot start by taking as given, and neither in need of justification nor subject to critical evaluation, some initial allocation of possessions - what people originally own, what is theirs, prior to government interference.
– Liam Murphy & Thomas Nagel: The Myth of Ownership. Taxes and Justice. Oxford University Press 2005. p. 8.
The feeling of natural entitlement produced by an unreflective sense of what are in fact conventionally defined property rights can encourage complacency about the status quo, as something more or less self-justifying. But it can also give rise to an even more confused criticism of the existing system on the ground that it violates natural property rights, when, in fact, these "natural" rights are merely misperceptions of the legal consequences of the system itself. It is illegitimate to appeal to baseline of property rights in, say, "pretax income," for the purpose of evaluating tax policies, when all such figures are the product of a system of which taxes are an inextricable part. One can neither justify nor criticize an economic regime by taking as an independent norm something that is, in fact, one of its consequences.
– Liam Murphy & Thomas Nagel: The Myth of Ownership. Taxes and Justice. Oxford University Press 2005. p. 9.
The assumption that pretax market outcomes are presumptively just, and that tax justice is a question of what justifies departures from that baseline, appears to flow from an unreflective or "everyday" libertarianism about property rights. Though a consistent application of sophisticated libertarian political theory leads to deeply implausible results that hardly anyone actually accepts, in its naive, everyday version libertarianism is taken for granted in much tax policy analysis.
– Liam Murphy & Thomas Nagel: The Myth of Ownership. Taxes and Justice. Oxford University Press 2005. p. 15.
What matters is not whether taxes - considered in themselves - are justly imposed, but rather whether the totality of government's treatment of its subjects, its expenditures along with it taxes, is just.
– Liam Murphy & Thomas Nagel: The Myth of Ownership. Taxes and Justice. Oxford University Press 2005. p. 25.
Since taxation is not an entirely independent realm of justice, one cannot pronounce confiently that the state should extract an equal tax sacrifice from each person as measured against pretax incomes while remaining agnostic on the question of what a just expenditure policy would be.
– Liam Murphy & Thomas Nagel: The Myth of Ownership. Taxes and Justice. Oxford University Press 2005. p. 26.
People's economic well-being depends on the whole system of law, including the laws of property, contract and bequest, and not merely upon the law about taxes. To hold that the law about taxes ought to affect different people satisfactions equally, while allowing that the rest of the legal system may properly affect them very unequally, seems not a little arbitrarily.
– A. C. Pigou: A Study in Public Finance. Macmillan 1947. p. 44.
If the distribution produced by the market is not presumptively just, then the correct criteria of distributive justice will make no reference whatever to that distribution, even as a baseline. Distributive justice is not a matter of applying some equitable-seeming function to a morally arbitrary initial distribution of welfare. Despite what many people implicitly assume, the justice of tax scheme cannot be evaluated simply by checking that average tax rates increase fast enough with income.
– Liam Murphy & Thomas Nagel: The Myth of Ownership. Taxes and Justice. Oxford University Press 2005. p. 30.
It is true that almost nobody follows through on the idea that a market-generated distribution of welfare is intrisically just [...] Nonetheless, everyday libertarianism has a distorting effect, for these exceptions to the libertarian outlook tend to be regarded as charitable gestures that do not challenge the basic approach to distributive justice. By placing the burden of proof on departures from market outcomes, everyday libertarianism skews the public debate about tax policy and distributive justice. Tax policy analysis needs to be emancipated from everyday libertarianism; it is an unexamined and generally nonexplicit assumption that does not bear examination, and it should be replaced by the conception of property rights as depending on the legal system that defines them. Since that system includes taxes as an absolute essential part, the idea of a prima facie property right in one's pretax income - an income that could not exist without a tax-supported government - is meaningless.
– Liam Murphy & Thomas Nagel: The Myth of Ownership. Taxes and Justice. Oxford University Press 2005. p. 36.
The economic analogue of a retributivist doesn't have a convenient name, but it would be someone who believed in natural property rights as a kind of reward for labor and investment and thought it was the job of the state to try to guarantee those rewards, and not just to design the system of property to serve instrumental purposes.
– Liam Murphy & Thomas Nagel: The Myth of Ownership. Taxes and Justice. Oxford University Press 2005. p. 61.
In theory, there should be two conflicting behavioral influences: the substitution effect, whereby people work less hard (substituting leisure for work) if their expected after-tax return per hour is lower; and the income effect, that is, the lowering of their disposable income, which in turn gives them a motive to work harder. Since an increase in the marginal rate of tax will both reduce some people's disposable income and reduce their after-tax return for an extra hour of work, it will have both these effects, and it is not clear which will dominate, at any given level of income and taxation. Presumably, the substitution effect will be dominant for people who have a lot of money, and the opposite effect will be dominant for people who have very little, but in between it is not so clear. Still, this suggests that marginal tax rates that decline with income may have something to be said for them, so that inequalities might be more effectively dealt with by direct transfer payments rather than by steeply progressive taxation.
– Liam Murphy & Thomas Nagel: The Myth of Ownership. Taxes and Justice. Oxford University Press 2005. p. 69-70.
It remains unclear ... that declining marginal rates would be needed to generate the revenue that would finance a substantial demogrant. ... But there is one very important point to make about economists' lessons on the distinction between ends and means. If we are told that lower marginal rates coupled with a demogrant would be better even from the point of view of a strongly egalitarian theory of justice than graduated rates with high marginal rate at the top, that gives us absolutely no reason to abandon high marginal rates without introducing a demogrant. This is blindingly obvious. But in practice the point is frequently ignored.
– Liam Murphy & Thomas Nagel: The Myth of Ownership. Taxes and Justice. Oxford University Press 2005. p. 138-139.
The provision of a basic social minimum satisfies a humanitarian or mildly egalitarian conception of justice. But a serious moral case can be made for more strongly egalitarian views. We are persuaded that a society's institutions should promote the welfare of the worst off well beyond what most people would count as the required minimum - at the expense, if necessary, not only of the welfare of the best off but also of total welfare, the total size of the pie.
– Liam Murphy & Thomas Nagel: The Myth of Ownership. Taxes and Justice. Oxford University Press 2005. p. 140-141.
Figures for 1998 show the wealthiest 1% of households [of the United States] holding around 38% of total wealth, and the wealthiest 20% holding around 83% of the total. ... estimates of the proportion of all wealth that is inherited vary greatly, but the rough average of the various estimates is 50%. Evidently, the inheritance of wealth is major source of economic inequality in this class-unconscious society.
– Liam Murphy & Thomas Nagel: The Myth of Ownership. Taxes and Justice. Oxford University Press 2005. p. 142.
Taxes are not like punishments, which may not be imposed twice for the same crime. Nor is an inheritance tax like a second imposition of the very same income or sales tax on the same earnings or transaction. Multiple distinct taxes often tax people's assets "twice," as when a sales tax is imposed on the expenditure of someone's after-tax income, or a property tax is collected on an asset that was bought with income subject to tax. Any issue of fairness in such cases would have to be about the cumulative effect of multiple taxes, not about double taxation per se.
– Liam Murphy & Thomas Nagel: The Myth of Ownership. Taxes and Justice. Oxford University Press 2005. p. 143.
Property rights are the rights people have in the resources they are entitled to control after taxes, not before. This doesn't mean we can't speak of taking money by taxation from the rich to give to the poor, for example. But what that means is not that we are taking from some people what is already theirs, but rather that the tax system is assigning to them less that counts as theirs than they would have under a less redistributive system that left the rich with more money under their private control, that is, with more that is theirs.
– Liam Murphy & Thomas Nagel: The Myth of Ownership. Taxes and Justice. Oxford University Press 2005. p. 175.
Religion, it is evident, implies the Worship of a God, which Worship supposeth Rewards and Punishments, which supposeth Merits and Demerits, Actions good and evil, and these suppose Humane Liberty, a thing impossible: and consequently Religion a thing built thereon must be an unreasonable absurd thing.
– "Alciphron" in Berkeley: Alciphron
But it is no less evident, that the Will is not indifferent in its Actions, being absolutely determined and governed by the Judgement. Now whatever moves the Judgement, wheter the greatest present Uneasiness, or the greatest apparent Good, or whatever else it be, it is all one to the Point in hand. The Will being ever concluded and controlled by the Judgement is in all Cases alike under Necessity. There is, indeed, throughout the whole of Humane Nature, nothing like a Principle of Freedom, every Faculty being determined in all its Acts by something foreign to it.
– "Alciphron" in Berkeley: Alciphron
If the moon, in the act of completing its eternal way around the earth, were gifted with self-consciousness, it would feel thoroughly convinced that it was traveling its way of its own accord on the strength of a resolution taken once and for all. So would a Being, endowed with higher insight and more perfect intelligence, watching man and his doings, smile about man's illusion that he was acting according to his own free will.
– Albert Einstein
The total amount of suffering per year in the natural world is beyond all decent contemplation. During the minute it takes me to compose this sentence, thousands of animals are being eaten alive; others are running for their lives, whimpering with fear; others are being slowly devoured from within by rasping parasites; thousands of all kinds are dying of starvation, thirst and disease.
– Richard Dawkins, River Out of Eden. New York: Basic Books, 1995., pp. 131-32.
In sober truth, nearly all the things which men are hanged or imprisoned for doing to one another, are nature's every day performances. [..] The phrases which ascribe perfection to the course of nature can only be considered as the exaggerations of poetic or devotional feeling, not intended to stand the test of a sober examination. No one, either religious or irreligious, believes that the hurtful agencies of nature, considered as a whole, promote good purposes, in any other way than by inciting human rational creatures to rise up and struggle against them.
– John Stuart Mill, "On Nature." 1874. In Nature, The Utility of Religion and Theism, Rationalist Press, 1904.
The number of wild animals vastly exceeds that of animals on factory farms, in laboratories, or kept as pets. Therefore, animal advocates should consider focusing their efforts opposing the vast suffering that occurs in nature. While in theory this could involve trying directly to engineer more humane ecological systems, in practice I think activists should focus their efforts on promoting the meme of caring about wild animals to other activists, academics, and the general public. The massive amount of suffering occuring now in nature is indeed tragic, but it pales by comparison to the scale of good or harm that our descendants - with advanced technological capability - might effect. I fear, for instance, that future humans may undertake terraforming, directed panspermia, or creating infinitely many new universes without giving much thought to the consequences for wild animals. Our #1 priority should be to ensure that future human intelligence is used to prevent wild-animal suffering, rather than to multiply it.
– Alan Dawrst: The Importance of Wild-Animal Suffering, http://www.utilitarian-essays.com/suffering-nature.html
Lääketieteen harjoittamisen yleinen "ennakkoasettamus" on, yksinkertaisesti sanottuna, se että elämä sellaisenaan on säilytettävä ja että kärsimystä sellaisenaan on mahdollisimman suuressa määrin vähennettävä. Ja tämä on pulmallista. Lääketieteilijä pitää omilla keinoillaan hengissä kuolemansairaan ihmisen, vaikka tämä itse toivoisi vapautuvansa elämästä - - Vain lääketieteen ja lakikirjan vaatimukset estävät lääkäriä lopettamasta hoitoa. Onko elämä elämisen arvoista ja missä tapauksessa, sitä kysymystä lääketiede ei esitä. Kaikki luonnontieteet vastaavat tähän kysymykseen: mitä meidän on tehtävä, jos haluamme hallita elämää teknisesti? Mutta sen kysymyksen, pitäisikö meidän ja haluaisimmeko me hallita sitä teknisesti ja onko tuossa hallitsemisessa loppujen lopuksi mitään mieltä, ne sivuuttavat kokonaan tai pitävät sitä omien tarkoitustensa kannalta jo ratkaistuna.
– Max Weber: Tiede ja politiikka - kutsumus ja ammatti. Vastapaino 2009. s. 48.
Mikään sellainen ei ole ihmiselle ihmisenä minkään arvoista, mitä hän ei voi tehdä intohimoisesti.
– Max Weber: Tiede ja politiikka - kutsumus ja ammatti. Vastapaino 2009. s. 34.
Luovuus estyy, jos tieteessä aina vaaditaan, että uuden järjestyksen on heti oltava hedelmällinen tai kyettävä ennustamaan jotakin uutta. Uudet ajatukset syntyvät yleensä mielen leikkinä, ja luovuuden esteistä suurimpia on se, että tätä ei ymmärretä. Ajattelua pidetään usein vakavana ja raskaana tehtävänä. - - Ehkä tässä heijastuu työetiikka, joka ei ota huomioon leikin tärkeyttä ja väittää, että työ on jaloa mutta leikki parhaimmillaankin vain rentoutusta ja pahimmillaan kevytmielistä ja jonninjoutavaa.
– David Bohm & F. David Peat: Tiede, järjestys ja luovuus. Gaudeamus 1992. s. 62-63.
Leikin perimmäiseen luonteeseen kuuluu, ettei mitään pidetä ehdottoman muuttumattomana ja että tulos ja päätelmät eivät ole tiedettävissä ennalta. Luova henkilö ei siis välttämättä tiedä, mitä etsii.
– David Bohm & F. David Peat: Tiede, järjestys ja luovuus. Gaudeamus 1992. s. 64.
Popperin näkemysten levitessä tieteen perusrakenteeseen niiden painotus muuttui hieman, joten nykyään korostetaan liikaa falsifioitavuutta: jollei teoriaa kyetä heti tai melko pian vertaamaan sen falsifiontiin pystyvän kokeen tuloksiin, teoriaa ei pidetä tieteellisesti asianmukaisena. Jollei "ratkaiseva testi" ole heti mahdollinen, teorian katsotaan olevan "vain metafysiikkaa" ja vailla sen erityisempää tieteellistä merkitystä. Tällainen mielipideympäristö lainnistaa mielen vapaan ajatusleikin.
– David Bohm & F. David Peat: Tiede, järjestys ja luovuus. Gaudeamus 1992. s. 73.
Erityisen haitallista virheinformaatiota on se keskeinen oletus, että luovuus on tarpeen vain tietyillä aloilla. Tämä käsitys vallitsee koko kulttuurissa, mutta useimmat eivät yleensä ole tietoisia siitä; virheinformaatiolla on aina tapana suojautua johtamalla ihmiset yhteisiin harhakuvitelmiin, kun oletukset asetetaan kyseenalaisiksi. Luovuuden olettaminen rajalliseksi aiheuttaa ilmeisen vakavia seurauksia: jokainen yhteiskunnan virheinformaation puhdistamiseen suunniteltu ohjelma on jo ennakolta määritelty väittämään, ettei yhteiskunta voi olla luova.
– David Bohm & F. David Peat: Tiede, järjestys ja luovuus. Gaudeamus 1992. s. 244.
[T]ieteelliseen asenteeseen sisältyvien periaatteiden valossa vaikuttaa erityisen oudolta, että sellaista asennetta on pidetty ainakin länsimaisissa kulttuureissa tarpeellisena vain rajallisilla alueilla. Se merkitsee samaa kuin sanoa: "Omassa laboratoriossani yritän todella ottaa huomioon varsinaiset tosiseikat, mutta muilla elämänaloilla, kuten ihmissuhteissa ja politiikassa, on parasta pelata väärin aina kun se tuntuu sopivalta ja sitten soveltaa tosiseikkoja tarpeen mukaan." Syntyisi varmaan järisyttävä mullistus, jos aidosti ja vakaasti hyväksyttäisiin, että tieteellinen asenne pätee ja on välttämätön kaikilla elämänaloilla.
– David Bohm & F. David Peat: Tiede, järjestys ja luovuus. Gaudeamus 1992. s. 263.
Naturalism goes beyond science in recommending we never resort to faith or other non-empirical ways of knowing when deciding what's real.
– Thomas W. Clark: Encountering Naturalism. A Worldview and Its Uses. Center for Naturalism 2007. p. 7.
When you find yourself asking, irritably an rhetorically, "Why the hell does he keep doing that?!", I strongly recommend you answer the rhetorical question. The causal story revealed in the answer, which always has roots outside the person, might reduce counter-productive blaming and contempt, and it will give you vital information about how the behaviour might be changed.
– Thomas W. Clark: Encountering Naturalism. A Worldview and Its Uses. Center for Naturalism 2007. p. 35.
Free will is the bottom line excuse and justification for laissez-faire social policies which, by denying causation, guarantee continuing high levels of dysfunction and alienation, and which therefore perpetuate the cycle of crime and punishment. The emphasis on retribution, often based in the myth of the supernatural soul, is thus ineffective as well as unethically punitive.
– Thomas W. Clark: Encountering Naturalism. A Worldview and Its Uses. Center for Naturalism 2007. p. 40.
Rooted in Western culture is the widespread assumption of radical individualism, the supposition that persons are at bottom self-made. This works to justify and excuse the increasing disparities in material well-being and social advantages... The huge and growing inequalities between rich and poor ... are tolerated partially because they are thought by many to reflect differences in merit derived from the exercise of free will.
– Thomas W. Clark: Encountering Naturalism. A Worldview and Its Uses. Center for Naturalism 2007. p. 40-41.
Drawing sharp symbolic boundaries between itself and the undeserving unemployed enables the working class to situate itself firmly on the "good" and "deserving" side of the moral equation by embracing an authoritarian discourse which features discipline, dignity, hard work and straightforwardness as the central values.
– Dick Houtman, Peter Achterberg, Anton Derks: Farewell to the Leftist Working Class. Transaction Publishers 2008. p. 10.
[T]he welfare state never simply boils down to severing the link between work and income. ... Unconditionally granting rights to unemployment benefits is the exception rather than the rule and the more these rights are made dependent on criteria of deservingness, the more the welfare state's disciplinary face overshadows its caring one.
– Dick Houtman, Peter Achterberg, Anton Derks: Farewell to the Leftist Working Class. Transaction Publishers 2008. p. 91-92.
Although the working class supports economic redistribution, this does not simply mean that is also supports the welfare state ... because its limited cultural capital and related authoritarianism makes it reluctant to sever the link between work and income. Indeed, the more the welfare state is construed in moral terms, the more working-class authoritarianism undermines support for the welfare state, thus effectively driving a wedge between the latter and economic egalitarianism.
– Dick Houtman, Peter Achterberg, Anton Derks: Farewell to the Leftist Working Class. Transaction Publishers 2008. p. 105.
The prevalence of economic populism among the working class suggests that working-class economic egalitarianism remains strongly particularistic, exclusionary, and self-serving.
– Dick Houtman, Peter Achterberg, Anton Derks: Farewell to the Leftist Working Class. Transaction Publishers 2008. p. 111.
Although economic egalitarianism is more typical of the working class, in short, it is more firmly embedded in a general progressive and inclusive political ideology in the middle class.
– Dick Houtman, Peter Achterberg, Anton Derks: Farewell to the Leftist Working Class. Transaction Publishers 2008. p. 116.
[W]e have been witnessing the emergence of a new political culture in which cultural issues pertaining to individual liberty and maintenance of social order have moved center stage. ... Increased rightist voting by the working class and limited working-class support for the welfare state are not caused by a decline of class politics, but by a dramatic proliferation of cultural politics.
– Dick Houtman, Peter Achterberg, Anton Derks: Farewell to the Leftist Working Class. Transaction Publishers 2008. p. 119.
Poliittisen vasemmisto yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa rakentaa jyrkkää rajaa sisäpiiriläisten ja ulkopiiriläisten välille. - - Jos huono-osaisimpien asemaa ei saa parantaa ilman, että parannetaan kaikkien asemaa, on lopputuloksena, että huono-osaisimpien asemaa ei paranneta. Miksi on niin tärkeätä, että köyhimmät ovat tarpeeksi köyhempiä suhteessa toiseksi köyhimpiin?
– Osmo Soininvaara: Vasemmisto pitää köyhät köyhinä. http://www.soininvaara.fi/2009/12/09/vasemmisto-pitaa-koyhat-koyhina/
[J]os ainoastaan puolustetaan vanhaa, jokainen kompromissi poliittisissa taisteluissa tarkoittaa osittaista luopumista jo saavutetuista tavoitteista.
– Ruurik Holm: Vasemmiston idea ja vasemmistopuolueet. Teoksessa Hanna Kuusela & Mika Rönkkö (toim.): Puolueiden kriisi. Puolueet ja uusliberalismi: Mitä on tehtävä? Like 2008. s. 96.
Vihreiden perustan uusvasemmistolaisuus ei tarkoita, ettei vihreissä olisi mitään kritisoitavaa. Vihreitä pitäisi kritisoida uusvasemmistolaisuudesta eikä uusvasemmistolaisuuden (punavihreyden) puutteesta, sillä uusvasemmistolaisuus ei tuota enää mitään uutta. Nykyaikainen uusvasemmistolaisuus on itse asiassa lähellä arvoja korostavaa liberalismia
– Markus Termonen: Vihreitä kritisoivat ovat oikeassa väärästä syystä. Megafoni #4.
Jotkut työttömistä ovat onnistuneet löytämään uuden suhtautumistavan elämäänsä. - - Ulkoapäin katsellessa koko moderni työkulttuuri alkaa nopeasti näyttää siltä, mitä se on: syrjäytymisen pelon motivoimalta monotoniselta raadannalta, paniikinomaiselta säntäilyltä jonkun toisen asioilla. Niin kauan kuin nälkä pysyy loitolla, sinne ei ole mitään syytä kaivata takaisin. Oman tilanteensa uudelleenarviointi voisi helpottaa myös seksuaalisessa umpiossa eläviä. - - Kun ottaa henkistä etäisyyttä tarkastellakseen ympäristöään, on helppo huomata, kuinka alkeellinen olento yhä uusia sukupuolikokemuksia jahtaava ihminen on. Hän on valovuosien päässä kaikesta, mitä sivilisaatiomme menneillä vuosisadoilla on pidetty sivistyneenä ja kunniallisena.
– Timo Hännikäinen: Ilman. Esseitä seksuaalisesta syrjäytymisestä. Savukeidas 2009. s. 55.
It would be useless and almost unjust to insist upon a man's being virtuous if he cannot be so without being unhappy. So long as vice renders him happy, he should love vice.
– Baron d'Holbach
[Tehokkuuspalkkateorian] mukaan työn tehokkuus riippuu työnantajan maksamasta palkasta. - - Koska palkkataso vaikuttaa työmoraaliin, työnantaja saattaa haluta maksaa työntekijän vähimmäisvaatimuksen ylittävää palkkaa. Kaikkien työnantajien reiluksi katsoma palkka voi olla suurempi kuin pienin palkka, jota vastaan kaikki työntekijät suostuvat työskentelemään. Silloin työmarkkinoilla tarjonta ylittää kysynnän. Työn tarjonnan ja kysynnän välillä on kuilu, johon putoavat työtä turhaan etsivät ihmiset.
– George A. Akerlof & Robert J. Shiller: Vaiston varassa. Miten ihmismieli ohjaa maailmanlaajuista kapitalismia. Gaudeamus 2009. s. 131-132.
The best way to evaluate any economic theory is to consider theorists as if they are magicians. Just as professional magicians rarely drop the deck of cards while performing a card trick, theorists rarely make logical errors in moving from axioms to conclusions. ... In the absence of any mistake in logic, the axioms of any theory determine its conclusions. Accordingly, in order to evaluate the relevance of any policy derived from an economic model, one should carefully examine the axioms that form the foundation of the model.
– Paul Davidson: The Keynes Solution: The Path to Global Economic Prosperity. Palgrave Macmillan 2009. p. 31-32.
Keynesianism is mainly a tool for reviving national economies, and globalization has severely complicated this problem. ... Keynesian spending may prevent economic collapse and even spur some growth, but sustained growth will demand structural reform of a radical kind — the kind that will involve a fundamental recasting of economic relations between the central capitalist economies and the global periphery. ... Keynes’s model of managed capitalism merely postpones rather than provides a solution to one of capitalism’s central contradictions, which is the underlying cause of the current economic crisis: that of overproduction, in which productive capacity outpaces the growth of effective demand, driving down profits. ... an uncritical revival of Keynes might simply end up with another confirmation of Marx’s dictum that that history first occurs as tragedy, then repeats itself as farce. The period does not so much need Keynes as it needs its own Keynes.
– Walden Bello: A Man for this Season? Keynes, Real-World Economics Review, issue no. 51, 1 December 2009, pp. 76-79, http://www.paecon.net/PAEReview/issue51/Bello51.pdf
The lack of common sense analyses of the global warming problem is perhaps due to the difficulty of adopting a universalistic, humanity-wide perspective. Most analyses ... lack such a perspective. They are thought from the perspective of a national state ... or from an international perspective, reflecting the balance of power and influence between states. The cosmopolitan perspective — rare today — should serve as a benchmark or horizon to which all other solution proposals should be compared.
– Jorge Buzaglo: Global commons and common sense. Real-World Economics Review, Issue no. 51, 1 December 2009. http://www.paecon.net/PAEReview/issue51/Buzaglo51.pdf
We are too much accustomed to attribute to a single cause that which is the product of several, and the majority of our controversies come from that.
– Marcus Aurelius
The definition of efficiency in terms of Pareto optimality – endorsing only those changes to the status quo that can win unanimous support – is a profoundly anti-democratic standard that is taken for granted in much of economic theory.
– Frank Ackerman: The Economics of Collapsing Markets. Real-World Economics Review. Issue no. 48, 6 December 2008. http://www.paecon.net/PAEReview/issue48/whole48.pdf
Nor, in any fatal sense, would equality of results issue in uniformity. It is not, if English retains its sense, the proposal that everyone should be made the same. It is better described as the proposal that we should be equal in the worth of things rather than the things themselves, that we should have lives of equal value rather than the same lives. Having said that, it remains true that the proposal of equality of results is indeed the proposal of equality of income and wealth and so on, as far as is practicable.
– Ted Honderich: Conservatism: Burke, Nozick, Bush, Blair? Pluto Press 2005. p. 239.
Egalitarians object to the inequality obtaining between, say, doctors and ditchdiggers. It seems grossly unfair that the latter should be so much worse off than the former through no fault of their own. But achieving equality of opportunity is not likely to affect substantially the number of doctors and ditchdiggers society requires. Nor is it likely to affect the inequality obtaining between them. What will change is the makeup of the two professions. More doctors will be women and minorities, while more ditchdiggers will be white males. Still, the basic inequality between doctors and ditchdiggers will be largely unchanged, and it is that the egalitarian (primarily) objects to, whatever the racial or sexual composition of the two groups.
– Larry S. Temkin: Inequality. Oxford University Press 1993. p. 300.
People are drawn to extended humanitarianism [prioritarianism] not as a position expressing what the egalitarian does care about, but rather as a position expressing what the egalitarian should care about. More accurately, it may seem the reflective egalitarian is forced to extended humanitarianism — that is, that it is the closest thing to an egalitarian position one can plausibly adopt.
– Larry S. Temkin: Inequality. Oxford University Press 1993. p. 247.
Some think a situation cannot be unjust unless something could have been done to prevent or improve that situation. More generally, some regard the concept of natural injustice as bogus. I maintain it is a natural injustice that some are born blind whereas others are not... Even if one wants to say, with Rawls or Nozick, that injustice has been suffered only where there is perpetrator of the injustice, we can still recognize that a situation is such that if someone had deliberately brought it about, she would have been perpetrating an injustice. This tells us something about the situation. It tells us that if the situation were such that we could do something to improve it, we should, or, more accurately, there would at least be some (prima facie) reason to do so. (Rawls would, I think, agree with this, though perhaps Nozick would not.) ... It is difficult to see why social inequality would be bad per se if natural inequality were not.
– Larry S. Temkin: Inequality. Oxford University Press 1993. p. 13-15.
It is clear that the equal-opportunity policy will increase the inequalities among [people] ... In previous ages, when opportunities were restricted to those of the right birth and station, it is highly probable ... that many of those who enjoyed abundant opportunities to develop their talents actually lacked the native ability to benefit from their advantages. Under the regime of equal opportunity, however ... those who genuinely are superior in the desired attributes will enjoy rich opportunities to develop their qualities. This would produce, within a few generations, a social system where the members of the elites really were immensely superior in ability and attainment to the masses. We should then have a condition where the natural and social aristocracies would be identical.
– John Schaar, "Equality of Opportunity and Beyond," in Nomos IX: Equality, ed. by R. Pennock and J. Chapman (Atherton Press, 1967), pp. 231-32.
Every aspect of an organism's phenotype is the joint product of its genes and its environment. To ask which is more important is like asking, Which is more important in determining the area of a rectangle, the length or the width? Which is more important in causing a car to run, the engine or the gasoline?
– Leda Cosmides & John Tooby: Evolutionary Psychology: A Primer
the good of any one individual is of no more importance, from the point of view ... of the Universe, than the good of any other ... And ... as a rational being I am bound to aim at good generally. ... not merely at a particular part of it
– Henry Sidgwick
A human being is part of a whole, called by us the Universe, a part limited in time and space. He experiences himself, his thoughts and feelings, as something separated from the rest -- a kind of optical delusion of his consciousness. This delusion is a kind of prison for us, restricting us to our personal desires and to affection for a few persons nearest us. Our task must be to free ourselves from this prison by widening our circles of compassion to embrace all living creatures and the whole of nature in its beauty.
– Albert Einstein
an overemphasis on the role of the swerve has significantly distorted our understanding of Epicurus' ethics, philosophy of mind, action-theory, and metaphysics, as scholars read swerves into parts of Epicurus' philosophy where they are not mentioned at all. ... his own position was appropriated and significantly reshaped in debates by subsequent philosophers, and through a process that owes a great deal to historical quirk and happenstance, Epicurus helped to form a libertarian conception of the freedom of the will that he himself would have repudiated.
– Tim O'Keefe, Epicurus on Freedom, Cambridge University Press, 2005
from the elephant to the flea, from the flea to the sensitive living atom, the origin of all, there is no point in nature but suffers and enjoys
– Denis Diderot: La Reve de d'Alembert
The theoretical blind spot of current philosophy of mind is the issue of conscious suffering: thousands of pages are being written about color qualia or the contents of thought, but almost no theoretical work is devoted to ubiquitous phenomenal states like physical pain or simple everyday sadness ("subclinical depression") ... The ethical/normative issue is of greater relevance. If one dares to take a closer look at the actual phenomenology of biological systems on our planet, the many different kinds of conscious suffering are at least as dominant a feature as are color vision or conscious thought, both of which appeared only very recently. Evolution is not something to be glorified. One way — out of countless others — to look at biological evolution on our planet is as a process that has created an expanding ocean of suffering and confusion where there previously was none. As not only the simple number of individual conscious subjects, but also the dimensionality of their phenomenal state-spaces is continuously increasing, this ocean is also deepening. For me, this is also a strong argument against creating artificial consciousness: we shouldn't add to this terrible mess before we have truly understood what actually is going on here.
– Thomas Metzinger, http://www.edge.org/discourse/self.html#metzinger
Kaiken kaikkiaan en usko, että materiaalinen elintasomme merkittävästi alenisi, vaikka tekisimme vähemmän työtä. Kun työvoimasta tulee puutetta, markkinat hoitavat asian niin, että pelkän osallisuuden takia tehtävä työ vähenee ja pienenevä työpanos käytetään tähdellisimpään. Työvoimapulan aikana on toimintoja helpompi järkeistää, koska ei tarvitse pelätä joutuvansa työttömäksi. Työn tarjonnan vähentäminen nopeuttaisi tuottavuuden kasvua.
– Osmo Soininvaara: Vauraus ja aika. Teos 2007. s. 191.
Ikävistä työoloista päästäisiin parhaiten, jos työntekijällä olisi varaa valita. Houkutellakseen väkeä huonoihin työolosuhteisiin joutuisi maksamaan muita parempaa palkkaa. Tämä kannustaisi myös parantamaan työolosuhteita. Kohtuullinen työvoimapula olisi hyväksi.
– Osmo Soininvaara: Vauraus ja aika. Teos 2007. s. 185-186
Kaupungistuminen, nopea muuttoliike, työkeskeinen elämänmuoto ja ehkä myös lähiöarkkitehtuurin virheet ovat muuttaneet suomalaisen elämänmuodon privatisoituneeksi. Sukujen, naapuruston ja ystävien merkitys on vähentynyt. Monelle työyhteisö on tärkein tai jopa hänen ainoa yhteisönsä. - - Privatisoitunut elämäntapa alentaa vapaa-ajan arvoa ja kääntäen yhteisöllisyyden lisääntyminen tekisi houkuttelevammaksi vaihtaa tuloja vapaa-ajaksi. Tulevan työajan kehitys riippuu monesta asiasta, joita ei tulisi ajatelleeksikaan - esimerkiksi lähiöarkkitehturista, joka voi joko suosia asukkaiden keskinäistä kanssakäymistä tai edistää päinvastoin perheiden eristäytymistä koteihinsa.
– Osmo Soininvaara: Vauraus ja aika. Teos 2007. s. 181.
Vapaa-aika näyttäisi tuottavan sitä enemmän hyvinvointia, mitä enemmän sitä on muillakin. Yksin kotona vietetty vapaa-aika ei ole kovin antoisaa, jos ystävät ja sukulaiset ovat kiinni työssä eikä kaupungilla tapahdu mitään. - - Riippuvuus on siis päinvastainen kuin tulojen kohdalla. Rikastumisesta koituva hyötyhän laimenee, jos kaikki muutkin rikastuvat. Tämä synnyttää kaksoisharhan, joka painottaa liiaksi tuloja valittaessa tulojen ja vapaa-ajan välillä, jos jokainen päättää valinnasta muista riippumatta. Tulojen tuomaa hyvinvointia liioitellaan ja vapaa-ajan tuomaa hyvinvointia vähätellään. Yksilöllinen valinta tulojen ja vapaa-ajan välillä johtaa näin liian pitkään työaikaan, jos olettaa muiden jatkavan entiseen tapaan.
– Osmo Soininvaara: Vauraus ja aika. Teos 2007. s. 68.
Tasaisen tulonjaon edullisuutta on helppo perustella. Koska koettu vauraus on laskevien rajahyötyjen alaista - - annetun suuruisesta kansantulosta on sitä enemmän hyötyä, mitä tasaisemmin se on jaettu. Lisäämme kokonaishyvinvointia, kun ohjaamame kansantalouden kasvun hedelmiä rikkaiden sijasta köyhille. Tämä päättely pätee ilman, että on turvauduttava argumenttiin vaurauden suhteellisuudesta. - - Hyödyt tasaisemmasta tulonjaosta ovat niin mittavat, etteivät ne kumoudu, vaikka jaettava kakku tulonjaon tasauksen vuoksi vähän pienenisikin. Vaaka kallistuu vielä selkeämmin tasaisen tulonjaon hyväksi, jos oletamme, ettei kansakunta tule tulojen noususta juuri onnellisemmaksi.
– Osmo Soininvaara: Vauraus ja aika. Teos 2007. s. 51, 53.
Kiire ja työuupumus ovat kummallisimpia nykyajan vitsauksista. - - Häviävän pieni osa sadassa vuodessa tapahtuneesta tuottavuuden neljätoistakertaistumisesta voi johtua työtahdin ripeytymisestä. Valtaosa on seurausta teknologian kehityksestä. Eikö kannattaisi keskittyä teknologiaan ja jättää hiostaminen vähemmälle, koska mahdollisuudet parantaa tuottavuutta hiostamalla ovat kuitenkin niin vähäiset ja työssä viihtymisen merkitys hyvinvoinnille on niin suuri?
– Osmo Soininvaara: Vauraus ja aika. Teos 2007. s. 42-43.
Olennaista on työnteon muuttuminen intensiivisemmäksi, kun töiden parempi organisointi on rationalisoinut pois turhan tyhjäkäynnin. - - Pyöräilyä harrastavana otan mielelläni analogian vaihdepyöristä. Moni kuvittelee, että niillä ajaminen olisi kevyempää kuin vaihteettomalla peruspyörällä. Asia on päinvastoin. Vaihteeton pyörä suo ajajalleen väkisin lepohetkiä, koska epäoptimaalinen välitys estää täystehoisen polkemisen. Vaihdepyörällä voi polkea koko ajan niin lujaa kuin jaksaa. Luppoajan väheneminen on eräs piirre työn tuottavuuden kasvussa.
– Osmo Soininvaara: Vauraus ja aika. Teos 2007. s. 42.
If children were brought into the world by an act of pure reason alone, would the human race continue to exist? Would a man rather have so much sympathy with the coming generation, as to spare it the burden of existence? Or at any rate not take it upon himself to impose that burden upon it in cold blood.
– Arthur Schopenhauer (1788-1860) from "Sufferings of the World" (1851)
(If life occupies the first place in the hierarchy of lies, love comes immediately afterward, lie within the lie. Expression of our hybrid position, love is surrounded by an apparatus of beatitudes and torments thanks to which we find in someone a substitute for ourselves. By what hoax do two eyes turn us away from our solitude? Is there any failure more humiliating for the mind? Love lulls knowledge; wakened, knowledge kills love. Unreality cannot triumph indefinitely, even disguised in the appearances of the most exalting lie. And moreover who would have an illusion solid enough to find in the other what he has vainly sought in himself? Would a furnace of guts afford what the universe could not give us? And yet this is the actual basis of this common, and supernatural, anomaly: to solve á deux—or rather, to suspend—all enigmas; by means of an imposture, to forget that fiction in which life is steeped; by a double murmur to fill the general vacuity; and—parody of ecstasy—to drown oneself at last in the sweat of some accomplice or other. . . .)
– E.M. Cioran
[I]nviolable loneliness is now the only way of showing some measure of solidarity. All collaboration, all the human worth of social mixing and participation, merely masks a tacit acceptance of inhumanity.
– Theodor Adorno
Me tunnemme, että ihmiset on luotu elämään pareittain, että miehen ja naisen hyväily ja yhteisymmärrys ovat elämän perusasioita, että jokainen yksin nukuttu yö on rikos luontoa vastaan. Rakkauselämä on tärkeämpää kuin ruoka ja juoma.
– Pentti Linkola: Johdatus 1900-luvun ajatteluun. WSOY 1989. s. 117.
Lukiessani radikaalivasemmiston kannanottoja minut valtaa koko ajan eräänlainen outo tunne, että minua kutsutaan innokkaasti mukaan olemaan joku muu kuin olen. - - Vasemmistolaisuus vaatii liian usein ihmisiltä tuskallisia persoonallisuuden, luonteen, identiteetin tai minän menetyksiä. Ihmiset eivät saa olla sellaisia kuin ovat - edes väliaikaisesti, kunnes heidät on argumenteilla saatu olemaan toisenlaisia - vaan heidän on oltava sellaisia kuin me olemme ja vieläpä älyttävä olla sellaisia valmiiksi.
– Tommi Uschanov: Mikä vasemmistoa vaivaa? Teos 2008. s. 23-24
[V]ihreässä liikkeessä on jotakin ärsyttävää. Vihreistä huokuu jonkinlainen ylemmyydentunto, se on "hyvien ihmisten puolue". - - Välillä tuntuu, että vihreät erehtyvät pitämään itseään valittuna kansana, uuden yhteiskunnan etujoukkona, itse oikeutettuna edistyneistönä. Vain heidän politiikallaan voi maailma pelastua. Vain heitä äänestämällä turvaat lastesi tulevaisuuden. Se jokin heillä on. Tie, totuus ja elämä. - - Esimerkiksi ydinvoiman vastustamisesta on tullut vihreille uskonkappale, osa vihreää teologiaa, jota ei minkäänlaisin järkiargumentein voi kyseenalaistaa.
– Arno Kotro teoksessa Arno Kotro & Minerva Krohn: Suoraa ja koukkua - kirjeitä kaikesta. Ajatus 2005. s. 7.
Ympäristöliike alkaa olla nykypäivän stalinismia, jossa pieni tiedostava etujoukko korottaa itsensä massojen yläpuolelle - - Lihaa ei kohta uskalla julkisesti syödä, juustoa maistella, kasvihuonevihanneksia ostaa - - Mutta jos et poistu kotoasi kuin kävellen, et osta mitään, kierrätät, kompostoit, säästät, parsit ja harsit niin sitten vasta oletkin hyvä ihminen. Jokaisen kunnon kansalaisen velvollisuuksiin kuuluu haastaa lähimmäisensä ilmastotalkoisiin ja hiilenvartijoihin säästämään luontoa. Ollaan enää askeleen päässä stalinistien unelmasta, ilmiantojärjestelmässä, jossa vastuuttomat hiilenpolttajat saa käräyttää, leirittää ja kaasuttaa.
– Jouni Tervo: Vihreä fasismi, http://barrikadi.yakke.org/blogit/vihrea-fasismi
Ainakin julkisuuteen tulleissa perusteluissa esim. vihreiden perustulomalli sijoittuu täysin - - uusliberaalin mallin sisään. Se on täynnä aktivoinnin retoriikkaa, kannustinloukkujen purkamista ja yksinkertaistamista. - - Vihreiden malli ei myöskään halua puuttua millään tavoin tulonjakoon. Sen poliittinen viesti on täydellinen antautuminen olemassa olevalle, yhteiskunnan hyväksyminen sellaisena kuin se on viime vuosina muotoutunut: markkinat normaalitilana, sosiaalisen ja yhteiskunnallisen ehtona. Toisin sanoen yhteiskuntaruumiin patologinen tila ymmärretään sen luonnolliseksi tilaksi. - - Uusliberaaliin vähimmäistoimeentulon malliin kuulu olennaisena osana ehdollisuus lausutaan se julki tai ei. Tulo annetaan vain työn tai koulutuksen (”aktiivisuuden” osoittamisen) kompensaation kautta. Perustulo täydentää työtuloa ja auttaa saavuttamaan minimitoimeentulon.
Historiallisesti näkemys kuuluu Poor laws – perinteeseen siinä määri kuin se pyrkii korvaamaan hyvinvointi-instituutiot työkyvyn logiikalla. Milton Friedmanin negatiivisen tuloveron ajatus kuuluu samaan joukkoon. Sitä ei myönnetä ”vapaaehtoisesti” työttömyyden ”valinneille”.
Vaikka työhön ja työkykyyn sitomista ei olisikaan suoraan sanottu, niin ehdotetun tulon matala taso jo kertoo, että tarkoituksena on työhön pakottaminen.
– Jussi Vähämäki: Perustulosta. http://www.joensuu.fi/yhtpol/ajankohtaista/Perustulon_perustelut.pdf
köyhien joukossa on erittäin paljon vähälahjaisia ihmisiä, joille nykyaikainen työelämä on liian haastavaa - - joilla on mielenterveys- tai lahjakkuusongelmia. Kun ne oikeastaan ovat vammaisia, mutta heillä ei ole lääketieteellistä diagnoosia, niin he eivät pääse mihinkään järjestelmiin sisään.
– Osmo Soininvaara, Voima 1/2009
We should do away with the absolutely specious notion that everybody has to earn a living. It is a fact today that one in ten thousand of us can make a technological breakthrough capable of supporting all the rest. The youth of today are absolutely right in recognizing this nonsense of earning a living. We keep inventing jobs because of this false idea that everybody has to be employed at some kind of drudgery because, according to Malthusian Darwinian theory he must justify his right to exist. So we have inspectors of inspectors and people making instruments for inspectors to inspect inspectors. The true business of people should be to go back to school and think about whatever it was they were thinking about before somebody came along and told them they had to earn a living.
– Buckminster Fuller
The attitude of Mary Wollstonecroft was thoroughly modern, but she was not imitated in this respect by the subsequent pioneers of women's rights. They, on the contrary, were for the most part very rigid moralists, whose hope was to impose upon men the moral fetters which hitherto had only been endured by women
– Bertrand Russell
Uusliberalisaatio on kasvattanut sisälleen laajan vastakulttuurin. Vastustajat kuitenkin ottavat yleensä annettuna monet uusliberalismin perusperiaatteet ja keskittyvät sisäisiin ristiriitaisuuksiin. Esimerkiksi yksilön oikeudet ja vapaudet otetaan vakavasti ja asetetaan vastakkain poliittisen, taloudellisen ja luokkavallan usein sattumanvaraisen ja autoritaarisen luonteen kanssa. - - Uusliberalismin tapa asettaa yksilö poliittis-taloudellisen toiminnan keskiöön on epäilemättä avannut tien yksilön oikeuksiin liittyvälle aktivismille. Keskitymällä yksilön oikeuksiin sisällöllisten ja avointen demokraattisten hallintorakenteiden sijaan oppositio sitoo kuitenkin itsensä uusliberalistiseen ajattelumalliin. Uusliberalistinen yksilön korostus polkee alleen sosiaalidemokraattiset huolet tasa-arvon, demokratian ja solidaarisen yhteiskunnan tilasta. Jatkuva vetoaminen oikeustoimiin sopii sekin yhteen uusliberalistisen ajattelutavan kanssa, jossa pääpaino on oikeusjärjestelmällä ja toimeenpanolla pikemmin kuin edustuksellisella vallankäytöllä. Oikeusjutut ovat kuitenkin kalliita ja aikaa vieviä, ja sitä paitsi tuomioistuimilla on ammattikunnan tyypillisten siteiden vuoksi taipumus kallistua hallitsevan luokan etujen puolestapuhujaksi. Oikeuden päätökset suojaavat usein yksityisomaisuutta ja tuottoja; tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus jäävät vähemmälle huomiolle. - - Koska apua tarvitsevilla ihmisillä ei useinkaan ole varaa ajaa omia etujaan, ainoa tapa toteuttaa tätä päämäärää on eturyhmien muodostaminen. - - Kansalaisjärjestöt ovat monin paikoin tulleet täyttämään niitä turvaverkon aukkoja, joita valtion vetäytyminen sosiaaliturvan vastuusta on jättänyt. Seurauksena on ollut kansalaisjärjestövetoinen yksityistäminen. Joissain tapauksissa se on vain nopeuttanut valtion vetäytymistä. Kansalaisjärjestöt ovat siten toimineet "globaalin uusliberalisaation Troijan hevosina".
– David Harvey: Uusliberalismin lyhyt historia. Vastapaino 2008. s. 214-216
Jokainen poliittinen liike, jossa korostetaan yksilönvapauksien koskemattomuutta, on vaarassa tulla liitetyksi uusliberalistiseen perheeseen. Vuoden 1968 maailmanlaajuiset poliittiset levottomuudet esimerkiksi liittyivät suurelta osin pyrkimyksiin laajentaa yksilöiden henkilökohtaista vapautta. - - Yksilönvapauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden arvot eivät kuitenkaan aina ole yhteensopivia. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoittelu edellyttää solidaarisuutta ja halukkuutta joustaa yksilön haluista, tarpeista ja toiveista, jotta voitaisiin edistää yleisemmän tason tavoitteita, esimerkiksi yhteiskunnallista tasavertaisuutta tai oikeudenmukaista ympäristönsuojelua. - - Vaikka ei ole mahdotonta ylittää tällaisia eroavaisuuksia, on helppo ymmärtää, että osapuolten välille voi työntyä kiila. Yksilönvapauteen nojaava uusliberalistinen retoriikka kykenee kiilaamaan niin libertarianismin, identiteettipolitiikan, monikulttuurisuuden kuin narsistisen konsumerisminkin eroon niistä sosiaalisista voimista, jotka tähtäävät sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen valtiovallan avulla.
– David Harvey: Uusliberalismin lyhyt historia. Vastapaino 2008. s. 53-54.
Kun viranomaiset pakotetaan luopumaan jostakin lakiehdotuksesta, toimijoiden pyrkimykset toteutuvat täydellisesti, mutta tietyn politiikan aikaansaamiseksi harjoitettu painostus ei koskaan onnistu yhtä itsestään selvästi - - Myös sosiologisesta näkökulmasta on ilmeistä, että negatiivista yhteenliittymää on helpompi organisoida kuin positiivista enemmistöä. Negatiiviset yhteenliittymät sietävät hyvin omia ristiriitojaan, ja itse asiassa niiden menestys ja vaivaton muodostuminen ovat juuri epäyhtenäisyyden ansiota. - - Toimivia yhteiskunnallisia enemmistöjä sen sijaan on paljon vaikeampi muodostaa. Itse asiassa ne edellyttävät jo luonnostaan joko passiivista konsensusta tai aktiivista, tietoista yhteisymmärrystä. Toisin kuin äänienemmistöjä ja asioihin reagoivia yhteenliittymiä, todellisia, toimivia enemmistöjä ei voi rakentaa hämärälle tai monimieliselle perustalle.
– Pierre Rosanvallon: Vastademokratia. Politiikka epäluulon aikakaudella. Vastapaino 2008. s. 31.
Valvomatta jätetty äänestyksellis-edustuksellinen järjestelmä pyrkii muuttumaan vaaliaristokratiaksi, hallintokoneeksi. Vastademokratiaa taas vaanii populismin ja politiikanvastaisuuden kirous. Poliittista työstämistä sitä vastoin uhkaa desisionismin helppous tai päinvastoin deliberaation formalisoituminen. Näiden kolmen ulottuvuuden muodostaessa kokonaisuuden ne voivat kuitenkin myös synnyttää hyödyllisen dynamiikan ja samanaikaisesti manata pois omat demoninsa.
– Pierre Rosanvallon: Vastademokratia. Politiikka epäluulon aikakaudella. Vastapaino 2008. s. 247.
Suurisieluinen ei pienten asioiden takia asetu mielellään alttiiksi vaaroille, koska hän arvostaa harvoja asioita. Mutta suurten asioiden yhteydessä hän uhmaa vaaroja ja on valmis uhraamaan henkensä, koska hän ei pidä elämää elämisen arvoisena millä ehdolla tahansa. - - Suurisieluinen ei tavoittele sitä, minkä perässä kaikki juoksevat, eikä sellaista, missä muut ovat näkyvämmin esillä. Hän on hidas innostumaan ja asioita siirtävä paitsi kun on kysymyksessä suuri kunnia tai teko. Hän on harvojen, mutta suurten ja maineikkaiden tekojen mies. Hänen täytyy olla avoin vihassaan ja rakkaudessaan, sillä niiden peittely on pelkurimaista, ja hän välittää enemmän totuudesta kuin siitä, mitä ihmiset ajattelevat. Hän puhuu ja toimii ylipäätään avoimesti. Hän on vapaa puhumaan, koska hän suhtautuu arvostelevasti kaikkeen ja on totuudellinen paitsi puhuessaan ironisesti tavalliselle kansalle. - - Hän ei puhu paljon ihmisistä, ei itsestään eikä muista. - - Siksi hän ei myöskään puhu pahaa ihmisistä, ei edes vihollisistaan paitsi halutessaan loukata heitä. - - Suurisieluisen ajatellaan kävelevän hitaasti, hänen äänensä on syvä ja puhe rauhallista. Se ei ole kiireinen, jolle kovin monet asiat eivät ole tärkeitä, eikä se ole jännittynyt, joka ei pidä mitään suurena.
– Aristoteles (NE IV, 3, 1124b5-1125a15)
Varsinkin naisten elämä on täynnä pelkoja. Ryöstäjät ja raiskaajat vaanivat joka kulman takana. Juuri naisten pelot saavat myös aivan käsittämättömiä mittasuhteita.
– J. P. Roos: Mieheltä. Tutkijaliitto 1995. s. 82.
Kun perinteinen ajaltaan määrätty ja tilaltaan rajattu työ muuttuu kommunikatiiviseksi ja organisatoriseksi, se alkaa samalla joiltakin osin muistuttaa perinteistä naisten kotityötä. - - Työn naisistumisen taustalla on taloudellisen kasvun ja rikkauden luomisen mallin muutos. Elämän ylläpitäminen ja uusintaminen ei enää ole tuotannon yleinen edellytys, vaan erityinen ja tärkeä tuotannontekijä. - - Sikäli kuin naisille on kapitalistisen kasautumisen mallin muutoksesta etua, etu on väliaikainen ja paradoksaalinen. Luvassa on enemmän työmahdollisuuksia mutta myös yhä kovempi sitoutuminen työelämään.
– Jussi Vähämäki: Uusi työ ja tasa-arvo. Teoksessa Arno Kotro & Hannu T. Sepponen (toim.): Mies vailla tasa-arvoa. Tammi 2007. s. 212, 214
Yet man is only a tiny cog in a gigantic business machine, he himself being in effect exploited at every turn. When he drives others, he drives himself most of all. His orders are really orders from above, passed on by him. If the men at the top occasionally take time to praise him, it is not in order to make him happy: it is only to spur him on, to stimulate him to greater effort. For man, who was brought up to be proud and honorable, every working day is merely an endless series of humiliations. He shows enthusiasm for products he finds useless, he laughs at jokes he finds tasteless, he expresses opinions which are not his own. Not for a moment is he allowed to forget that the merest oversight may mean demotion, that one slip of the tongue may spell the end of his career.
– Esther Vilar: The Manipulated Man (1971)
If a young man gets married, and starts a family and spends the rest of hise life working at a soul-destroying job, he is held up as an example of virtue and responsibility. The other type of man, living only for himself, working only for himself, doing first one thing and then another simply because he enjoys it and because he has to keep only himself, sleeping where and when he wants, and facing woman when he meets her on equal terms and not as one of a million slaves, is rejected by society. The free, unshackled man has no place in its midst.
How depressing it is to see men, year after year, betraying all that they were born to do. New worlds could he discovered, worlds one hardly dares even to dream of could be opened by the minds, strength, and intelligence of men. Things to make life fuller and richer - their own life, that is, of which women are ignorant - and more worthwhile could be developed: all these things could be done by men. Instead, they forsake all these tremendous potentials and permit their minds and their bodies to be shunted onto sidings to serve the repulsively primitive needs of women. Man has the key to every mystery of the universe in his hand, but he ignores it, he lowers himself to the level of woman and insinuates himself into her favor.
– Esther Vilar: The Manipulated Man (1971)
Surely it would take them only a couple of days, considering their own intelligence, imagination, and determination, to construct a machine, a kind of human female robot to take the place of woman. For there is nothing original in her - neither inside nor out - which could not be replaced.
– Esther Vilar: The Manipulated Man (1971)
Those who do not work have very different pleasures from those who do. A woman does not laze around on a couch surrounded by newspapers. Man's idea of idleness is quite different (and that is why she appears so industrious to him). A woman does not want to stay at home just to rest ... but she is addicted to pleasure and she needs time for her pleasures. And what are they? Baking cakes, ironing the laundry, making clothes, cleaning windows, curling her hair, painting her toenails and sometimes even ... doing a little shorthand and typing. And just to make sure that no one recognizes the fact that for her all this is pleasure, she calls these pleasures 'housework.'
– Esther Vilar: The Manipulated Man (1971)
Klassinen talousteoria lähtee kylmästi siitä, että ihmiset tekevät työtä vain ansaitakseen rahaa, jotta voivat maksaa ostoksiaan, joiden oletetaan vuorostaan antavan tyydytystä. Teoria pitää paikkansa niiden kohdalla, joiden työ on raskasta, ikävää ja tuottaa vain vähän iloa (esimerkiksi tehdastyö 1800-luvulla). Useimmat nykyajan työpaikat tarjoavat kuitenkin enemmän työniloa. Niinpä työntekijöiden enemmistö saa työstään kaksinkertaisen korvauksen, sekä rahana että työstä, työtovereista ja työympäristöstä syntyvästä tyytyväisyydestä, siitä että ovat suuremman kokonaisuuden osia.
– Kari Nars: Raha ja onni. Tammi 2006. s. 166.
What a cynicism to talk about "crisis" as a phenomenon of a month or a year or two, when every day about 125,000 die from system-produced hunger and curable-preventable diseases! Much of the responsibility lies buried in an economism privileging the transaction system above the basic needs of the actors. Economics as a "science" is capital and system, not needs and human oriented. Capital-ism is exactly that, not a human-ism.
– Johan Galtung: The US Economic Crisis: 10 Proposals (September 29, 2008)
Mathematics is not only an effective means of creating scholarly hierarchies, but also makes economic work difficult to comment on - - Further, the many theoretical quirks and idiosyncratic uses of mathematics that characterize mainstream economics also render it difficult for other mathematically-inclined scientists to fully comprehend it. This places control over the discipline largely in in the hands of the most advanced mathematical economists, while insulating and empowering the discipline as a whole.
– Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 28.
Science likes to imagine that it has vanguished religious approaches to the world, but it remains vulnerable to religious criticism precisely because it remains religious in important respects. ... As Shakespeare knew, reality is "a tale told by an idiot, signifying nothing", divine or otherwise: it is not an allegory for God - pre-modern science gets that right - but neither is it an allegory for nature, reason, progress, for fitness or complexity or anything else.
– Kevin Quinn: Modernist and Pre-modernist Explanation in Economics. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 139
The concept of "efficiency" common to most contemporary economic theories holds that analysis can and should determine the net balance between positive and negative effects of any economic act, event or institution. ... Such a concept of efficiency requires and presupposes, in all its usages, a rigidly and simplistically determinist view of the world. ... In sharp contrast, an overdeterminist view of the world renders that concept of efficiency absurd. In this view, any one act, event, or institution has an infinity of effects now and into the future. ... Over-determinism undermines the efficiency calculus and the absolutist claims made in its name in yet another way. ... What efficiency analyses deem to be "effects" of a particular act, event or institution are never reducible to being solely its effects. Hence, such "effects" cannot and do not measure the "efficiency" of any particular act, event or institution. ... all efficiency analyses and results are relative, not absolute. They are relative to (dependent upon) ... a determinist ontology that presumes unique causes and "their" effects. Efficiency as a comprehensive, total, and absolute concept-cum-policy standard has no validity in and for analysis that presumes an over-determinist rather than determinist ontology.
– Richard Wolff: 'Efficiency': Whose Efficiency? In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 185-186
Conatus (a thing endeavouring to persist in its own being) belongs to the essence of human being, and this essence is common to all human beings. An important consequence is that slavery, even when voluntary, is inherently invalid. The same logic, applied to the modern employment contract, makes it also inherently invalid and universal self-employment or economic democracy the only "post-socialist" alternative to present day wage-slavery.
– Jorge Buzaglo: Capabilities: From Spinoza to Sen and Beyond. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 384.
The policy towards science must be pluralistic and tolerant, but science itself must be intolerant of what it regards as falsehood ... Any failure of social science to erect an adequate and coherent general theory is not rectified by applauding incoherence.
– G. M. Hodgson: How Economics Forgot History: The Problem of Historical Specificity in Social Science. Routledge 2001. p. 35.
The formal application of cost-benefit analysis to public policy employs a ... controversial methodology, assuming that the best way to compare costs and benefits is to disaggregate benefits ... This disaggregated methodology has failed in practice. It does not yield transparent or objective evaluations of benefits; rather it renders the discussion of benefits obscurely technical, excluding all but specialists from participation. At the same time, political debate continues behind the veil of technicalities, as rival experts battle over esoteric valuation problems.
– Frank Ackerman: Priceless Benefits, Costly Mistakes: What's Wrong with Cost-Benefit Analysis? In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 212.
Production is, by definition, destruction: destruction of human and natural capital.
– Olivier Vaury: Is GDP a Good Measure of Economic Progress? In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 217.
The Japanese were acutely aware of the Marxist challenge to capitalism, and they internalized this problem by taking seriously the elimination of alienation. The West has not, choosing to smother it with consumerism while doing nothing about the phenomenon itself, resulting in the central weirdness of Western culture since the 1960s: the fact that our culture, from rock music to academia, is centered on the institutionalization of rebellion.
– Robert Lock: Japan, Refutation of Neoliberalism. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 253-254.
The Japanese have understood that what people are largely pursuing in the workplace is not so much money as the respect of people around them, and therefore maintain a sophisticated - indeed, bizarrely over-elaborate to the Western eye - economy of respect in addition to the economy of money. They have understood that a large part of what money-seeking individuals really want is just to spend that money on purchasing social respect, though status display or whatever, so it is far more efficient to allocate respect directly.
– Robert Lock: Japan, Refutation of Neoliberalism. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 248.
The neoclassical theory of distribution says that each productive input, for example, labour, land and capital, reaceives a reward that is equal to its marginal productivity: wages, rent and profits respectively. ... The implications are clear: provided that markets are competitive, workers, landlords and capitalists deserve exactly what they get. Each recieves a reward perfectly commensurate with his or her contribution to production. ... Any suggestion that capitalists or landords exploit or somehow take unfair advantage of their workers or tenants is expunged.
– Asatar Bair: Form and Content in Neoclassical Theory. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 454.
There is ... a certain type of social activist, earnest and dedicated, honourable in every way, yet so caught up in the problems of the poor that one comes finally to understand they would be quite lost if poverty were ever made to disappear.
– James K. Galbraith: Can We Please Move On? A Note on the Guerrien Debate. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 339.
One can still find amongst many mathematical economists the same arguments of beauty and cognitive purity that were seen in the physics community during the development of atomic weapons in the Cold War. ... Physicists are seen as the creators of nuclear weapons; chemists are seen as the developers of mustard gas and other deadly agents; and biologists and biochemists are associated to a vast array of bioweapons that pose a great danger to all of humanknd. But rarely does anyone mention the other "weapons of mass destruction," namely poverty and hunger, overall far more critical than any of the weapons used so far in armed conflict.
– Juan Pablo Pardo-Guerra: When Social Physics Becomes a Social Problem: Economics, Ethics and The New Order. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 431.
For orthodoxy, the knowledge that has previously eluded us is not a path to emancipation but rather the tracing of our prison walls. Its invisible hand offers a seductive material utopia that arrives as a clenched fist, demanding that we conform and be disciplined by its own inevitability. ... Our choice in this arid world of orthodoxy is no choice at all lest it be non-being, an ultimate sanction of capitalism or death. One synchronises with the system in order to survive. Indeed, synchronicity is the system ... Being is thus no more or less than persistence. One persists in a system that somehow claims to subordinate the self to itself. As a consequence, the utopia at the heart of that orthodoxy is simultaneously pragmatic and deterministic, avaricious and pessimistic, human yet all too holohedral. It is a charitable cruelty that affords us, each and every one, participation, a cruelty that whispers of merit, hard work, returns, and opportunity in the name of the ever-present possibility that we may succeed and that others may fail.
– Jamie Morgan: Social Being as a Problem for an Ethical Economics. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 418.
It is not only for the sake of accuracy that economists should pay attention to evidence that human actions are guided by concerns not solely egoistic, but also because there are real economic consequences to non-egoistic behaviour. ... Material incentives might destroy rather than complement moral incentives.
– Charles K. Wilber: Ethics and Economic Actors. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 410, 412.
Now, it seems that neuroscience can today supply the conditions for an experimental proof of immanent causation, and convincingly reject the hypothesis of mental causation of bodily action. ... a conscious decision to act corresponds to an electrical brain event that occurs 200 to 300 milliseconds after the beginning of action. ... The effects of the above insights on conventional economic theorising are, I think, devastating. ... This idea of "rational choice" simply reflects ignorance of any cause for the agent's actions.
– Jorge Buzaglo: Capabilities: From Spinoza to Sen and Beyond. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 382-383.
Homunculus oeconomicus should be exorcised. The fiction of invisible homunculi with particular (arbitrary) idiosyncrasies performing their autistic optimising calculus, and thereby shaping the economic (extended) space, should be abandoned. Instead of the homunculus, we should introduce the notion of an (intersubjective) economic mental space. In my view, the most fruitful concept for representing the causal web of interconnected thoughts is the notion of field. Individual thoughts (perceptions, deliberations, feelings, volitions, etc) are not arbitrary or contingent, but belong to structured sets.
– Jorge Buzaglo: Capabilities: From Spinoza to Sen and Beyond. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 384-385.
With the sortilege of the homunculus gone, big chunks of masonry - or even all of it - risk falling from the baroque façade of economics. The underlying classical structures, closely related to social philosophy and ethics, will appear in all their august beauty. The parts of economic theory inhabited by the homunculi and affected of Cartesian interactionism/dualism will lose much of their enchanting power. A case in point is the Arrow-Debreu model of general equilibrium, the central piece of conventional economic theory and the archetype of interaction between atomistic, self-caused minds and passive bodies (consumers, factory owners, firms and so on) acting in the markets.
– Jorge Buzaglo: Capabilities: From Spinoza to Sen and Beyond. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 385-386.
... in microeconomics the concept of the optimal scale of each micro activity is central. Yet the sum of all micro activities, the macro economy, is not thought to have an optimal scale relative to its sustaining ecosystem. Probably this is because macroeconomists think of the macro economy as the "whole," not as a "part" of some larger "whole". For them nature is not a containing envelope, but just a sector of the macro economy
– Herman E. Daly: The 'Illth' of Nations and the Fecklessness of Policy: An Ecological Economist's Perspective. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 193-194.
The optimum scale, from human perspective, occurs when marginal cost equals marginal benefit. Beyond that point growth becomes uneconomic in the literal sense of costing more than it is worth. It is interesting to know empirically if we have reached that point (I think we have in many countries), but ... for policy purposes we do not need exact empirical measures of the optimal scale. If one jumps from an airplane is may be nice to have an altimeter, but what one really needs is a parachute.
– Herman E. Daly: The 'Illth' of Nations and the Fecklessness of Policy: An Ecological Economist's Perspective. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 192.
[Adam] Smith appeals not to God but to Nature as the well-designing author of our harmonious-despite-appearances psychology. - - What is the difference between an evolutionary providentialism and a divine one? And yet, of course, to this day evolutionary theory is marred by such providentialism - a thoroughly anti-scientific excrescence. The idea that evolution promotes the good of the species is more or less gone, thankfully - though it had a long run. But the idea that evolution promotes the good of the organism is alive and kicking. The fact that Darwin himself, in his theory of sexual selection, rejected this more subtle species of providentialism, has not prevented its remaining intact in biology until fairly recently. But we still have prominent evolutionists trying to explain the human brain, human art and science, human morality, by appeal to the survival value of these innovation - and rejecting more or less out of hand explanations that fail to identify such survival value.
– Kevin Quinn: Modernist and Pre-modernist Explanation in Economics. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 140.
... We shall once more value ends above means and prefer the good to the useful. We shall honour those who teach us to pluck the day virtuously and well, the delightful people who are capable of taking direct enjoyment in things, the lilies of the field, who toil not, neither do they spin.
– John Maynard Keynes: Essays in Persuasion. Norton 1963. p. 372.
Production induces more wants and the need for more production. So far, in a major tour de force, the implications have been ignored. But this obviously is a perilous solution. It cannot long survive discussion. Among the many models of the good society, no one has urged the squirrel wheel.
– John Kenneth Galbraith: The Affluent Society. (1958, 159)
It is better to be vaguely right than exactly wrong.
– John Maynard Keynes
Life's but a walking shadow, a poor player
That struts and frets his hour upon the stage
And then is heard no more: it is a tale
Told by an idiot, full of sound and fury,
Signifying nothing.
– William Shakespeare (Macbeth, Act V, Scene 5)
Just as we see the prevalence of jargon or obscurantism in other fields, in economics the one-upmanship of academic competition encourages the over-use of mathematics and the embracing of physics envy.
– James G Devine: Psychological Autism, Institutional Autism and Economics. In Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 41.
Since the 1870s economics has been bedevilled by the idea that it should give itself the appearance of resembling Newtonian physics. This belief came as a natural consequence of economists' craving for scientific respectability. ... economics' attempt to make its formal structure resemble physics' meant adopting a methodology that was exactly upside-down from that of its idol. Physics is pre-eminently an empirical science ... But the project launched by Jevons and Walras meant that the general principles of economics were to be established not through observations of the economic world, but rather by substituting economic terminology into the formal structures of Newtonian physics.
– Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 3.
Economists of all varieties must, like physicists and biologists have done, learn to live without the belief that there is one right way of describing and explaining reality. ... Because each approach looks at the economic from a particular conceptual angle, different approaches will, when presented to the public as if it were "THE economic truth", promote the interests of some groups in society over others, encourage and discourage different types of behaviour in individuals, illuminate or leave in dark different problems and possibilities for humankind, and so on. In other words, when economic theories are handled in this way they function primarily not as sets of tools for human enlightenment, but, to the contrary, as concealed ideologies, whics, when one wins out over the rest, smother real discussion, silence debate, blind the public to most of economic reality, and ultimately place the human project at risk.
– Edward Fullbrook (ed.): Real World Economics. A Post-Autistic Economics Reader. Anthem Press 2007. p. 8-9.
... the mental and material are two sides of one overall process. ... There is one energy that is the basis of all reality. ... I would suggest that both [mind and body] are essentially the same. ... That which we experience as mind ... will in a natural way ultimately reach the level of the wavefunction and of the "dance" of the particles. There is no unbridgreable gap or barrier between any of these levels. ... It is implied that, in some sense, a rudimentary consciousness is present even at the level of particle physics. It would also be reasonable to suppose an indefinitely greater kind of consciousness that is universal and that pervades the entire process [of the universe].
– David Bohm: A new theory of the relationship of mind and matter. Journal of the American Society of Psychical Research 80, no. 2: 113-135. 1986.
... the basic notion is participation rather than interaction ... the whole of the universe is in some way enfolded in everything and ... each thing is enfolded in the whole
– David Bohm: A new theory of the relationship of mind and matter. Journal of the American Society of Psychical Research 80, no. 2: 113-135. 1986.
Emergence of mind from no mind at all is sheer magic.
– Sewall Wright: Panpsychism and Science. In Mind in Nature, ed. J Cobb and D. Griffin. University Press of America 1977. p. 82.
[Physics] is knowledge of structural form, and not knowledge of content. All through the physical world runs that unknown content, which must surely be the stuff of our consciousness.
– Sir Arthur Eddington: Space, Time and Gravitation (1920)
interiority, the rudiment of consciousness, exists everywhere; ... 'the within' is a universal property of things
– Pierre Teilhard de Chardin: The Place of Technology
... we have no sort of right to speak in any way as if the inner experience behind any fact of nature were of a grade lower than ours, or less conscious, or less rational, or more atomic. ... This reality is, like that of our own experience, conscious, organic, full of clear contrasts, rational, definite. We ought not to speak of dead nature.
– Josiah Royce: Studies of Good and Evil (1898)
All matter lives, and everything that lives possesses intelligence. ... The atom is conscious if man is conscious ... I cannot avoid the conclusion that all matter is composed of intelligent atoms and that life and mind are merely synonyms for the aggregation of atomic intelligence.
– Thomas A. Edison: Intelligent Atoms.
True, it would be hard to place one's self on the same moral platform as a stone, but this is not necessary; it is enough that we should feel the stone to have a moral platform of its own.
– Samuel Butler: Unconscious Memory (1880)
Transformation of motion or force into thought, into pure states of consciousness, would for the natural-scientific view be nothing but the destruction of energy.
– F. Paulsen, Introduction to Philosophy
When you boil water it might be enjoying it, that's all. Or, it might be writhing in pain, screaming for mercy with a mouth that now speaks only with a scalding voice of steam.
– http://www.qwantz.com/archive/000974.html
One highly important principle of my monism seems to me to be, that I regard all matter as ensouled, that is to say as endowed with feeling (pleasure and pain) and motion ... The artificial discord between mind and body, between force and matter, ... has been disposed of by the advances of natural science ...
– Ernst Haeckel: The Monist
Our conception of Monism ... is clear and unambiguous; ... an immaterial living spirit is just as unthinkable as a dead, spiritless material; the two are inseparably combined in every atom.
– Ernst Haeckel: Monism as Connecting Religion and Science
Properly speaking the world is not composed of 'things' ... but of colors, tones, pressures, spaces, times, in short what we ordinarily call individual sensations.
– Ernst Mach: The Science of Mechanics (1883)
... our judgement has grown more sober. ... Both [the mechanical and animistic mythologies] contain undue and fantastical exaggerations of an incomplete perception. Careful physical research will lead .. to an analysis of our sensations. We shall then discover that our hunger is not so essentially different from the tendency of sulphuric acid for zinc, and our will not so greatly different from the pressure of a stone, as now appears. We shall again feel ourselves nearer nature, without its being necessary that we should resolve ourselves into a nebulous and mystical mass of molecules, or make nature a haunt of hobgoblins.
– Ernst Mach: The Science of Mechanics (1883)
With the abolition of the plants from the realm of souls how sparsely scattered would sensibility be in the whole realm of nature...! How different it all is, if the plants have souls and are capable of feeling! ... Is it not more beautiful and glorious to think that the living trees of the forest burn like torches uplifted towards the heaven? To be sure, we can only think this; we do not directly see anything of these soul-flames of nature; but since we can think it, why are we not willing to?
– Gustav Fechner: Nanna, or on the Soul-Life of Plants (1848)
Spinoza says that if a stone which has been catapulted through the air had consciousness, it would think that it was flying of its own will. I add only that the stone would be right. That catapulting is for the stone what motive is for me. ...
– Arthur Schopenhauer: Die Welt als Wille und Vorstellung
Now if you suppose the existence of a mind in the human head, ... you are bound to concede a mind to every stone. ... All ostensible mind can be attributed to matter, but all matter can likewise be attributed to mind; from which it follows that the antithesis [between mind and matter] is a false one.
– Arthur Schopenhauer: Parerga und Paralipomena
We cannot say that all nature is not alive.
– Isaac Newton: Optice, draft variant of Query 22
The primordials of the world are not mechanical but spermatical or vital..., which some moderns call the Spirit of Nature.
– Henry More
it is not easy for dwellers on the Earth to conjecture ... what mind there is in the sun
– Johannes Kepler: Harmonies of the World (1618)
... there dwells in the sun simple intellect, pyr noeron, or nous, the source, whatsoever it may be, of every harmony
– Johannes Kepler: Harmonies of the World (1618)
I am aware of all the efforts vainly made by the Cartesian to take [feeling] away from matter. ... They thought they could extricate themselves with the absurd system "that animals are mere machines". Such a ridiculous opinion has never been accepted by philosophers except as a joke ... Experience proves that the faculty of feeling exists in animals just as much as it does in men.
– Julien LaMettrie: L'Histoire Naturelle de L'ame (1745)
... if the animals are sentient ... and sense does not come from nothing, the elements whereby they and everything else are brought into being must be said to be sentient, because what the result has the cause must have. Therefore the heavens are sentient, and so [too] the earth ...
– Tommaso Campanella: De sensu rerum (1620)
not only the the form of the universe, but also all the forms of natural things are souls ... there is nothing that does not possess a soul and that has no vital principle
– Giordano Bruno: De la causa (1584)
It is manifest ... that every soul and spirit hath a certain continuity with the spirit of the universe. ... The power of each soul is itself somehow present afar in the universe [and is] exceedingly connected and attached thereto.
– Giordano Bruno: De magia
Certain thinkers say that soul is intermingled in the whole universe, and it is perhaps for that reason that Thales came to the opinion that all things are full of gods.
– Aristoteles, De anima, 411a7
Nothing occurs at random, but everything for a reason and by necessity.
– Leucippus, Fragment 569 - from Fr. 2 Actius I, 25, 4
We typically have no accurate and ongoing personal access to proximate causal antecedants of conscious acts of thought and choice, and this can produce a 'user illusion' that unmoved volitions precede and guide acts.
– Owen Flanagan: "Neuroscience, Agency, and the Meaning of Life" in Self-Expressions. Oxford University Press 1996. p. 56.
Free will as we ordinarily understand it is an illusion generated by our cognitive architecture. Retributivist notions of criminal responsibility ultimately depend on this illusion, and, if we are lucky, they will give way to consequentialist ones, thus radically transforming our approach to criminal justice.
– Joshua Greene and Jonathan Cohen: For the law, neuroscience changes nothing and everything. Philosophical Transactions of the Royal Society of London, 2004, vol. 359, no1451, pp. 1775-1785
Is love - romantic love - a species of mindfuck? There is plenty of precedent for regarding it as a psychological disturbance, akin to madness. Its capacity to generate delusion is notorius... It is certainly mind altering, even soul shattering. ... It involves an emotional perturbation, and a certain gushing of positive belief. Mindfucks in general often approximate to insanity, and romantic love is of that ilk.
– Colin McGinn: Mindfucking. A Critique of Mental Manipulation. Acumen 2008. p. 66-67.
There is a kind of law that appears to have held sway over the planet since the beginning of time. In homage to La Fontaine, let us call it the "fox and grapes complex": it consists in making a virtue of necessity in order to avoid losing face. Life inflicts sexual impotence or a problematic libido on Paul of Tarsus. His response? He gave himself the illusion of freedom, of autonomy and independence, by believing that he had freed himself from what defined him. Celibacy was not imposed upon him; it was a choice, a decision he had made. Unable to lead a sex life worthy of the name, Paul declares null and void all forms of sexuality for himself (of course) but also for the rest of the world.
– Michel Onfray: In Defense of Atheism: The Case Against Christianity, Judaism and Islam. Viking Canada 2007. p. 134.
Western medicine sticks very closely to the church's injunctions. The Health Professionals' Charter elaborated by the Vatican condemns sex-change operations, experiments on the embryo, in vitro fertilization and transfer, surrogate motherhood, medical assistance with reproduction, but also therapeutic cloning, analgesic cocktails that suspend consciousness as life comes to an end, therapeutic use of cannabis, and euthanasia. On the other hand, the charter praises palliative care and insists on the salutary role of pain. These are all positions unanimously echoed by ethical committees calling themselves secular and believing themselves independent of religious authority.
– Michel Onfray: In Defense of Atheism: The Case Against Christianity, Judaism and Islam. Viking Canada 2007. p. 48.
After prefrontal lobotomy, these patients can apparently feel pain just as acutely, but they are no longer afraid of pain, nor concerned over the possible consequences. ... The emotional component is attenuated and the fear of pain is no longer disabling. ... and the individual may return to work.
– Freeman, W., and Watts, J. W.: Psychosurgery in the Treatment of Mental Disorders and Intractable Pain. Blackwell 1950. p. 360.
When a court functions without religious symbols, it nevertheless operates in accordance with this biblical metaphysics. The child-rapist is free: he has the choice of engaging in a normal sexual relationship with a consenting partner or of inflicting horrifying violence on a victim he destroys forever. In his soul and conscience, endowed with a free will permitting him to prefer one option over another, he chooses violence — when he could have decided otherwise! So that he can be required to account for himself in court, listened to with half an ear or not even heard, and sent to spend years in prison.
– Michel Onfray: In Defense of Atheism: The Case Against Christianity, Judaism and Islam. Viking Canada 2007. p. 50.
If we could get past Christian atheism, we might arrive at a true atheistic atheism ... Atheistic atheism would place morality and politics on a new base, one that is not nihilist but post-Christian. ... Good and evil continue to matter not because they coincide with religious concepts of belief and nonbelief, but simply as factors in the struggle to ensure the greatest possible happiness of the greatest number.
– Michel Onfray: In Defense of Atheism: The Case Against Christianity, Judaism and Islam. Viking Canada 2007. p. 57-58.
Sofistit ovat väkeä, jotka alati pyrkivät käyttämään filosofien heikkouksia ja ammattivirheitä, joskus itse filosofiaakin omaksi hyväkseen tai yleensä ottaen joihinkin arvottomiin epäfilosofisiin tarkoituksiin. - - Vaarallisin ryhmä heidän joukossaan ovat ne, jotka ovat skeptikkoja pelkästä vihasta filosofiaa kohtaan.
– Novalis: Fragmentteja. Otava 1984. s. 67.
To think that scepticism must be defeated is to take it too seriously. It is to accord it too much force. To acknowledge that it is irrefutable is to keep it in proportion.
– Galen Strawson: Real Materialism and Other Essays. Oxford University Press 2008. p. 11.
Yllättävän moni löytää sisältään pienen sosiaalidarwinistin, kun puhutaan pariutumisesta. "Rumien, saamattomien ja huonoryhtisten nörttien ei kuulukaan saada seksiä". Se on osa luonnonvalintaa.
– Joni Kärki, http://olento.net/blogi/index.php?id=ilman
Vapaata tahtoa on läpi sosiaalitieteiden historian käytetty tekosyynä ja lyömäaseena enemmän kuin mitään muuta asiaa. Sitä ovat saaneet maistaa ensimmäisistä positiveista lähtien kaikki, jotka ovat rohjenneet väittää, että sosiaalisessakin maailmassa on syitä ja vaikutuksia ja että niitä tutkitaan kuten muitakin kausaalisuhteita.
– Pertti Töttö: Syvällistä ja pinnallista. Teoria, empiria ja kausaalisuus sosiaalitutkimuksessa. Vastapaino 2004. s. 90.
Nothing can exist or be real without being a certain way ... Some think that what we learn from quantum theory is that there is, objectively, no particular way that an electron or a photon is, at a given time. They confuse an epistemological point about undecidability with a metaphysical claim about the nature of things. The problem is not just that such a claim is unverifiable. The problem is that it is incoherent.
– Galen Strawson: Real Materialism.
Everything has been said before, but since nobody listens we have to keep going back and beginning all over again.
– André Gide: Traité du Narcisse (1891)
Let no one say that I have said nothing new: the organization of the subject matter is new. When we play tennis, we both play with the same ball, but one of us places it better.
– Blaise Pascal
Nothing is original. Steal from anywhere that resonates with inspiration or fuels your imagination. Devour old films, new films, music, books, paintings, photographs, poems, dreams, random conversations, architecture, bridges, street signs, trees, clouds, bodies of water, light and shadows. Select only things to steal from that speak directly to your soul. If you do this your work (and theft) will be authentic. Authenticity is invaluable; originality is non-existent. And don't bother concealing your thievery - celebrate it if you feel like it. In any case, always remember what Jean-Luc Godard said: "It's not where you take things from - it's where you take them to."
– Jim Jarmusch
The secret to creativity is knowing how to hide your sources.
– Albert Einstein
In asking that the Enquiry alone should 'be regarded as containing his philosophical sentiments and principles', Hume lays a clear obligation on us. ... Nearly all present-day commentators ignore this obligation, and many of them have their exegetical principles exactly the wrong way round. Hume deserves sympathy, for it is bad to be attacked for views one never held, and worse to be praised and famous for holding them. I know of no greater abuse of an author in the history of philosophy. Many love the Treatise because they love argument, and this is understandable; many excellent philosophers are condemned to the lower divisions in philosophy because, consciously or not, they are more attached to cleverness and argument than truth. Hume is not among them...
– Galen Strawson: David Hume: Objects and Power.
True self-determination is impossible because it requires the actual completion of an infinite series of choices of principles of choice. ... [And] it is absurd to suppose that indeterministic or random factors, for which one is ex hypothesi in no way responsible, can in themselves contribute in any way to one's being truly morally responsible for how one is.
– Galen Strawson: The Impossibility of Ultimate Moral Responsibility.
The object/process/property/state/event cluster of distinctions is unexceptionable in everyday life but it is hopelessly superficial from the point of view of science and metaphysics, and one needs to acquire a vivid sense that this is so.
– Galen Strawson: Realistic Monism. Why Physicalism Entails Panpsychism. In Galen Strawson et al.: Consciousness and its Place in Nature. Does Physicalism Entail Panpsychism? Imprint Academic 2006. p. 28.
Obviously undermined is the natural view of ourselves as agent causes, according to which we are not restricted to choices that are alien-deterministic, partially random, or truly random events. ... Our actions do not result from the sort of power of agency that many naturally believe to be their source, a power that is indeterministic and features a robust capacity for control.
– Derk Pereboom: Living without Free Will. Cambridge University Press 2006. p. 135-136.
The hard determinist might well be forced to deny that at the moment of choice, the agent must assume that more than one option is causally possible. But suppose that although she believes that only one option is metaphysically or causally possible, she does not know in advance of deliberation which option she will choose. ... the fact about open alternatives that is plausibly required for deliberation is that more than one option is epistemically contingent or possible for the agent ...
– Derk Pereboom: Living without Free Will. Cambridge University Press 2006. p. 137.
Often, when one attempts to guide an agent by moral "ought" judgment, it is the range of options for action that are ... epistemically possible for the agent at the time of deliberation that one addresses. Frequently, it is significantly probable that expressing a moral "ought" judgment will causally influence action, and thus there is a good moral reason to do so - even if it turns out that because causal determinism is true, the agent could not have complied with the judgment.
– Derk Pereboom: Living without Free Will. Cambridge University Press 2006. p. 147-148.
Men are mistaken in thinking themselves free; their opinion is made up of consciousness of their own actions, and ignorance of the causes by which they are determined. Their idea of freedom, therefore, is simply their ignorance of any cause for their actions
– Baruch Spinoza: The Ethics (pt. II, 105)
The detailed analytical studies of the timing of action indicate that conscious will does not precede brain events leading to spontaneous voluntary action but rather follows them.
– Daniel M. Wegner: Illusion of Conscious Will. The MIT Press 2002. p. 60.
Rangaistusten käydessä lievemmiksi vähenee laupeuden ja armonannon tarve samassa suhteessa. Onnellinen on se kansakunta, jossa niitä pidetään turmiollisina! Laupeuden hyve, joka on joskus korvannut kaikki muuta valtaistuimen valvollisuudet, tulisikin sulkea pois täydellisestä lainsäädännöstä, jossa säädetyt rangaistukset ovat lieviä ja joka tekee oikeudenkäyntimenettelystä ripeän ja säännönmukaisen. - - Muistettakoon kuitenkin, että laupeuden tulee olla lakien säätäjille eikä niiden toimeenpanijoille ominainen hyve ja käydä ilmi lakitekstistä, ei yksittäisistä tuomioista.
– Cesare Beccaria: Rikoksesta ja rangaistuksesta. Edita 1998. s. 121-122. § XLVI.
[R]angaistusten tarkoitus ei ole kiduttaa tuntevaa ihmistä tai tuottaa hänelle tuskaa eikä myöskään tehdä rikosta tekemättömäksi. Voiko tällainen hyödytön julmuus, heikkojen tyrannien raivon ja kiihkomielisyyden välikappale, saada sijaa poliittisessa järjestelmässä, jonka tehtävänä on kiihkottomasti hillitä yksityisten kansalaisten intohimoja sortumatta itse niiden välikappaleeksi? Kutsuvatko onnettoman tuskanhuudot tehdyt teot muka takaisin ajasta, joka ei enää palaa? Rangaistusten tarkoitus voi siten olla vain estää syyllistä tekemästä lisää vahinkoa muille kansalaisille ja ehkäistä muita tekemästä samanlaisia rikoksia.
– Cesare Beccaria: Rikoksesta ja rangaistuksesta. Edita 1998. s. 52. § XII.
Mutta varkaudet johtuvat yleensä vain hädästä ja epätoivosta ja niitä tekevät ne onnettomat ihmiset, joille omistusoikeus (kauhistuttava ja ehkäpä tarpeetonkin oikeus) ei ole suonut muuta kuin karun olemassaolon.
– Cesare Beccaria: Rikoksesta ja rangaistuksesta. Edita 1998. s. 72. § XXII.
Lainsäätäjien väärät käsitykset hyödyllisyydestä ovat yksi erehdysten ja epäoikeudenmukaisuuksien lähteistä. Väärä käsitys hyödyllisyydestä on sellainen, joka pitää yksittäisiä epäkohtia tärkeämpinä kuin yleisiä ja käskee tunteita sen sijaan, että herättäisi niitä, ja määrää logiikan tottelemaan. Väärä käsitys on sellainen, joka uhraa tuhat olemassaolevaa etua välttääkseen kuvitellun tai vähäpätöisen epäkohdan riistämällä ihmisiltä tulen, koska se aiheuttaa tulipaloja, ja veden, koska siihen voi hukkua, ja oikaisee vääryyksiä vain tuhoamalla. Lait, jotka kieltävät kantamasta aseita, ovat edellä kuvatun kaltaisia. Ne riisuvat aseista vain ihmiset, jotka eivät ole taipuvaisia tekemään tai eivät ole päättäneet tehdä rikoksia, kun taas ne, jotka ovat kyllin rohkeita rikkoakseen ihmiskunnan pyhimpiä ja lakikirjan tärkeimpiä säädöksiä, tuskin noudattavat vähemmän merkittäviä ja täysin mielivaltaisia lakeja. Sellaisia lakeja on varmasti helppo rikkoa rangaistuksetta, niiden tiukka soveltaminen riistää ihmisiltä heidän ja valistuneen lainsäätäjän vaaliman henkilökohtaisen vapauden ja pakottaa syyttömät kärsimään siinä missä syyllisetkin. - - Näiden lakien ei voi sanoa estävän rikoksia vaan olevan seurausta rikosten pelosta ja perustuvan hätäisiin yksittäisistä seikoista tehtyihin johtopäätöksiin, ei terveeseen harkintaan, joka ottaa huomioon yleisestä säädöksestä koituvat edut ja haitat.
– Cesare Beccaria: Rikoksesta ja rangaistuksesta. Edita 1998. s. 113-114. § XL.
[M]ikään ei tarvitse kaunistelua siinä määrin kuin rakkaus.
– Pär Lagerkvist: Kääpiö.
Vaikka hyvinvointivaltion taloudellinen kasvu heikentyisi, voi egalitaristinen hyvinvointipolitiikka silti olla oikeutettua. Tällöin muita maita alhaisempi tulotaso olisi nähtävä hyväksyttävänä hintana äänestäjien muiden tavoitteiden eli sosiaalisen hyvinvointifunktion maksimoinnista. Koska hyvinvointivaltiojärjestelmä ei sinänsä näytä hidastavan talouskasvua, tällaista jyrkkää valintatilannetta ei kuitenkaan ole. Valinta voidaan pikemminkin nähdä niin, että demokraattisessa päätösprosessissa voidaan päätyä erilaisiin sosiaalipoliittisiin malleihin ja erilaisiin tulonjakoihin suhteellisen vapaasti ilman tiukkoja talouden asettamia rajoituksia.
– Jaakko Kiander & Henrik Lönnqvist: Hyvinvointivaltio ja talouskasvu. WSOY 2002. s. 195-196.
Suomessa ei vieläkään tunnuta tajuavan, että Ruotsin poliittista kulttuuria liikkeessä pitävä voima on juuri ruotsalaisten yltiöpäinen individualismi. Ruotsalainen ei siedä, että häntä kytätään ja kyylätään. Siksi hän on pystyttänyt itselleen maailman anteliaimman hyvinvointivaltion, joka antaa rahaa ja etuja kyselemättä vastaanottajan oikeutusta niihin: parempi sekin että sosiaalituista menee osa hukkaan kuin että niiden käyttöä jouduttaisiin vahtimaan tarveharkinnan tai jonkin kummallisen hyvinvointipoliisin avulla.
– Tommi Uschanov: Mikä vasemmistoa vaivaa? Teos 2008. s. 158.
Nykyään Suomessa on kannattavaa omistaminen ja toisten kokoamien omaisuuksien periminen, ei työnteko. Mutta jos työnteon on kirjaimellisesti aina oltava kannattavaa, silloin joudutaan tekemään verojärjestelmään muutoksia, jotka varmasti olisivat kauhistus useimmille niistä, jotka tätä mantraa nykyään koko ajan hokevat. Ensinnäkin pääomatulojen veroprosenttia tulisi nostaa nykyisestä niin, että se olisi ei vain sama kuin palkkatulojen prosentti, vaan korkeampi kuin se. Lisäksi päälle pitäisi vielä lätkäistä marginaalivero, joka suurenisi sitä mukaa, mitä suurempi prosenttiosuus henkilön kokonaistuloista on pääomatuloa ja mitä pienempi osuus palkkatuloa. Se, etteivät hokijat kannata mitään tällaiseen vivahtavaakaan, osoittaa, että he tarkoittavat todellisuudessa hokemallaan jotakin aivan muuta; todennäköisesti jotakin sellaista kuin "köyhät täytyy pakottaa tekemään työtä leipänsä edestä, rikkailla ei ole niin väliä".
– Tommi Uschanov: Mikä vasemmistoa vaivaa? Teos 2008. s. 176-177.
[Subjektiivinen järki] on perimmältään tekemisissä keinojen ja päämäärien kanssa ja koskee sitä, kuinka päteviä menettelytavat ovat enemmän tai vähemmän annettuina otettujen, siis itsestään selviksi käsitettyjen päämäärien kannalta. Se ei pane paljoakaan painoa sille, ovatko päämäärät itsessään järkeviä. Jos se ylipäätään kiinnittää päämääriin huomiota, se pitää itsestään selvänä, että nekin ovat subjektiivisessa mielessä järkeviä eli palvelevat toimijan pyrkimystä säilyttää itsensä, olipa toimija yksilö tai yhteiskunta, jonka säilyminen on yksilön säilymisen ehto.
– Max Horkheimer: Välineellisen järjen kritiikki. Vastapaino 2008. s. 16.
Sitä, kuinka - - ajattelun epäinhimillistäminen vaikuttaa sivilisaatiomme perustuksiin, voidaan valaista erittelemällä enemmistöperiaatetta, demokratiaperiaatteen erottamatonta osaa. Keskivertoihmisen silmissä enemmistöperiaate ei vain korvaa objektiivista järkeä vaan on jopa selvä parannus. Ajatellaan, että koska ihmiset itse ovat loppujen lopuksi parhaita arvioimaan omia etujaan, enemmistöpäätökset ovat yhteisölle taatusti yhtä arvokkaita kuin niin sanotun ylivertaisen järjen intuitiot. - - Väitteessä "ihminen ... tietää parhaiten" on epäsuora viittaus voimaan, joka ei ole täysin mielivaltainen vaan kuuluu jonkinlaiseen, keinojen lisäksi myös päämäärien perustana olevaan järkeen. Jos tämän voiman taas pitäisi osoittautua pelkästään enemmistöksi, väite olisi tautologia.
– Max Horkheimer: Välineellisen järjen kritiikki. Vastapaino 2008. s. 37-38.
Hevosen ohjastaminen on vapausasteiltaan aivan erilaista kuin nykyaikaisella autolla ajaminen. Sen lisäksi, että auto on suhteellisesti suuremman väestönosan saatavilla kuin hevonen ja vaunut aikoinaan, auto on nopeampi ja tehokkaampi, vaatii vähemmän huolenpitoa ja lienee helpommin käsiteltävissä. Vapauden lisääntyminen on kuitenkin muuttanut vapauden luonnetta. On kuin meidän sijastamme autoa ajaisivat ne lukemattomat lait, säädokset ja ohjeet, joiden mukaan meidän tulee toimia. On nopeusrajoituksia, hidasteluvaroituksia, kaistanvaihto- ja pysäköintikieltoja ja jopa edessä olevin kaarteiden muotoja kuvaavia liikennemerkkejä. Meidän on pidettävä katseemme tiessä ja oltava joka hetki valmis reagoimaan joka tilanteessa oikealla liikkeellä. Oma-aloitteisuutemme on korvannut mielentila, joka pakottaa meidät ohittamaan kaikki tunteet ja ideat, jotta ne eivät häiritsisi tarkkaavaisuuttamme meitä ahdistavia persoonattomia vaatimuksia kohtaan.
– Max Horkheimer: Välineellisen järjen kritiikki. Vastapaino 2008. s. 108-109.
Kiltin tytön ja villin pojan stereotypiat ovat yhtä varmasti vieneet vanhempia ja muita kasvattajia harhaan. Määrätietoisia, aktiivisia tyttöjä on painostettu pysymään sovinnaisissa rooleissaan, ja herkkiä, esteettisesti suuntautuneita poikia on pakotettu jääkiekkokaukaloon, kalastusretkille ja muihin miehisiin touhuihin. Sen parempaa kohtaloa lapsille eivät valitettavasti lupaa käänteiset mallitkaan, tyttöjen kasvattaminen villeiksi ja poikien latistaminen... niin, millaisiksi? Pojan dilemma taitaa nykyisin olla siinä, että kasvaapa hän millaiseksi tahansa, se on aina jollakin tavalla väärin.
– Jari Sinkkonen: Sota lapsuutta vastaan. Teoksessa Arno Kotro & Hannu T. Sepponen (toim.): Mies vailla tasa-arvoa. Tammi 2007. s. 157.
Oma ongelmansa on se, että tasa-arvokysymykset nähdään liian suppeasti, lähinnä mies-nais-akselille asettuviksi tai siihen redusoituvaksi, vaikka suurin osa suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvo-ongelmista ei ole sukupuolispesifejä, vaan ne liittyvät esimerkiksi ihmisten monin tavoin erilaisiin lähtökohtiin elämässään.
– Arno Kotro teoksessa Arno Kotro & Minerva Krohn: Suoraa ja koukkua - kirjeitä kaikesta. Ajatus 2005. s. 24.
Tasa-arvokeskusteluissa on toistuvasti se sävy, että naisen syrjäytyminen johtuu yhteiskunnan rakenteista, kun taas miehen syrjäytyminen on hänen omaa heikkouttaan ja valintaansa. - - Jos puistot, rannat, ratikat ja bussipysäkit olisivat täynnä syrjäytyneitä, tilapäismajoituksissa asustelevia naisia, montahan komiteaa olisi jo miettimässä, miten heidän asemaansa voitaisiin kohentaa?
– Arno Kotro teoksessa Arno Kotro & Minerva Krohn: Suoraa ja koukkua - kirjeitä kaikesta. Ajatus 2005. s. 11-13.
Kun usein väitetään, että miesten ajattelu on yksioikoista joko-tai -tyyppistä lohkomista verrattuna naisten avarampaan sekä-että -ajatteluun, luulisi että tasa-arvosta puhuvat naiset sitten näkisivät nykyistä paremmin tasa-arvotilanteen sekä-että -luonteen: miehet ovat sekä A- että C-luokan kansalaisia.
– Arno Kotro teoksessa Arno Kotro & Minerva Krohn: Suoraa ja koukkua - kirjeitä kaikesta. Ajatus 2005. s. 14.
Miten tässä näin kävi? Eikö teknisen kehityksen pitänyt helpottaa ihmisten elämää ja vapauttaa pakkotahtisesta työstä? Jo Aristoteles haaveili ajasta, jolloin kangaspuut kutoisivat itsekseen ja vapauttaisivat ihmiset joutenoloon ja filosofeeraamiseen, ja näin toteutuisi se minkä hän käsitti hyväksi elämäksi. - - Kovin ovat arvot kiepahtaneet. Jostain olen lukenut, että kreikan kielen työtä tarkoittava sana askolia merkitsee itse asiassa joutenolon puuttumista. Tämä etymologia on kiintoisa. Työssä käyvä ihminen onkin siis se, jolta puuttuu jotain - vapaa-aikaa ja joutilaisuutta - kun nyt ajatellaan juuri päinvastoin: ihminen jolla on paljon vapaa-aikaa on työtön, vajaatilainen.
– Arno Kotro teoksessa Arno Kotro & Minerva Krohn: Suoraa ja koukkua - kirjeitä kaikesta. Ajatus 2005. s. 38.
Miesten asema on monessa suhteessa heikko: Miesten elinikä on huomattavasti lyhyempi kuin naisten. Pitkäaikaistyöttömien enemmistö on miehiä, samoin vankien ja asunnottomien. Miehiä rasittaa yksin heille määrätty asevelvollisuus. Miehet saavat samoista rikoksista ankarampia rangaistuksia kuin naiset. Miehiä saa halventaa ja vähätellä julkisessa keskustelussa ja mediassa: heitä voi surutta kuvata yksioikoisesti ajatteleviksi, myötätuntoon kykenemättömiksi, sosiaalisesti ja kielellisesti rajoittuneiksi olennoiksi.
Miesten syrjäytyminen alkaa varhain. Poikien syrjäytymisriski jo peruskoulussa on huomattavasti suurempi kuin tyttöjen. Uusista ylioppilaista selvä vähemmistö on poikia, ja miehet jäävät jatkossakin heikommin koulutetuiksi kuin naiset. Aikuisiän karu totuus on, että suurin yksittäinen toimeentulotuen varaan pudonneiden joukko ovat yksinäiset miehet. Väkivallan ja tapaturmien uhreista enemmistö on miehiä. Miehet jäävät heikoille huoltajuuskiistoissa. Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä ei kohtele sukupuolia tasapuolisesti. Miehet ylipäätään kokevat kilpailu- ja suorituspaineet sekä rooliodotukset raskaina. Jopa perinteiset ulkonäköpaineet ovat pojilla nykyisin yhtä suuret kuin tytöillä. Tutkimukset kertovat, että naiset ovat kulttuurissamme onnellisempia kuin miehet.
Kaiken kaikkiaan on ilmeistä, että yhteiskunnassa on erikoislaatuisia miehiä syrjiviä rakenteita ja käytäntöjä, mutta niiden tarkastelu ei juuri kiinnosta tasa-arvoviranomaisia, mediaa tai päätöksentekijöitä. Miehinen huono-osaisuus ei politisoidu.
– Arno Kotro & Hannu T. Sepponen (toim.): Mies vailla tasa-arvoa. Tammi 2007. s. 5-6.
Suomalainen antropologi Edvard Westermarck esitti noin sata vuotta sitten, että varhaislapsuuden yhdessä asuminen synnyttää vastenmielisyyden keskinäistä seksiä kohtaan. Monilla eläinlajeillakin on luonnonvalinnassa syntyneitä mekanismeja sisäsiitoksen välttämiseksi, koska siihen liittyy geneettisten häiriöiden vaara. - - Feministinen ajattelu korosti insestin yleisyyttä ja halusi osoittaa sen olevan miesten tavanomaista käyttäytymistä. Tässä Freudin ajattelu ja feministinen ajattelu tukivat toisiaan. Freudhan uskoi virheellisesti, että ihmisillä on luontainen taipumus insestiin ja vain kulttuuri pitää sen aisoissa. - - Kehitys johti monissa maissa lukuisiin onnettomiin tapauksiin, joissa hyväksikäyttöepäilyt ryöstäytyivät vainoharhaisiksi joukkopsykooseiksi.
– Heikki Sariola: Tavoitteena isättömyys - biologinen isyys hyökkäysten kohteena. Teoksessa Arno Kotro & Hannu T. Sepponen (toim.): Mies vailla tasa-arvoa. Tammi 2007. s. 42-43.
Miesten väkivaltakokemuksista ei ole tehty eikä aiotakaan tehdä laajaa tutkimusta. Lisäksi väkivallan vuorovaikutusta ja osapuolten toimijuutta on selvitetty vasta vähän. Väkivaltaa analysoiville naistutkijoille vuorovaikutuksen ajatuskin on mahdottomuus: nalkutusta ja väkivaltaa ei saa rinnastaa. Suusanallinen piina, mitätöinti, halveksunta ja muu henkinen väkivalta eivät kuitenkaan ole mitään pikkuasioita perhehelvetissä.
– Hannu T. Sepponen: Vihollinen vuoteessasi? Teoksessa Arno Kotro & Hannu T. Sepponen (toim.): Mies vailla tasa-arvoa. Tammi 2007. s. 91.
Feminismin hedelmänä on syntynyt nerokas strategia, jolla nainen voi aina halutessaan naulita miehen: uhriajattelu. Nainen on poikkeuksetta uhri ja mies sortaja. Tämän kliseen ympärillä esitetään tasa-arvonäytelmää, jossa naisen ei tarvitse kuin todeta olevansa sorrettu, ja heti paikalle ryntää asiantuntija, joka määrittelee tilanteen niin, että mies nähdään sortajana, nainen sorrettuna.
– Timo Kitunen: Sosiaalityön näennäinen tasa-arvo. Teoksessa Arno Kotro & Hannu T. Sepponen (toim.): Mies vailla tasa-arvoa. Tammi 2007. s. 115-116.
Miesten ja naisten aivot eroavat toisistaan, myös puolierojen suhteen. Tarina aivokurkiaisesta ja naisaivojen paremmuudesta on kuitenkin pelkästään nykyiseen keskusteluilmapiiriin mukavasti istuva satu. Anatomiset ja toiminnalliset tutkimukset eivät ole kyenneet selittämään sukupuolten käyttäytymisen ja kokemisen eroja kuin hyvin pienin osin, jotka eivät tosiasiassa oikeuta yleistävää popularisointia.
– Hannu Lauerma: Myytti miehen vajavaisista aivoista. Teoksessa Arno Kotro & Hannu T. Sepponen (toim.): Mies vailla tasa-arvoa. Tammi 2007. s. 134.
Miesten tulosten hajonta on [älykkyystesteissä] suurempi kuin naisten, joten miehet ovat yliedustettuina sekä parhaita että huonoimpia tuloksia saaneiden joukossa.
– http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84lykkyysosam%C3%A4%C3%A4r%C3%A4
Kukaan ei voi väittää, ettei yksinäisten miesten asemasta olisi pidetty melskettä jo neljännesvuosisata. - - Mutta miksi toimenpiteisiin ei ole ryhdytty hartiavoimin? Perussyy on se, että sosiaalipolitiikkamme nojautuu perhepolitiikkaan. Lapsiperhe, lapset, nuoret ja nyttemmin yksinhuoltajat ovat puheissa ja teoissa etualalla.
– Ilkka Taipale: Miehet - hylättyjä vai hylkiöitä? Teoksessa Arno Kotro & Hannu T. Sepponen (toim.): Mies vailla tasa-arvoa. Tammi 2007. s. 146.
Vanhojen teorioiden mukaan köyhä ja kurja on joko kokonaan tai osittaan syypää omaan tilanteeseensa, etenkin korkeasuhdanteissa. Henkilö itse päättää itsemurhasta, itse juopottelee tai käyttää huumeita, tekee rikoksia, häiriköi asunnossa. Uhrin syyllistämisessä me olemme perinteisesti hyviä. Rattijuoppojen esimerkiksi kerrotaan aiheuttavan vuosittain neljänneksen liikennekuolemista. Unohtuu vain kertoa, että näistä kuolleista liki 80 prosenttia on rattijuoppoja itse. Rikosuhrijärjestö hyväksytään, kun se tekee työtä turvattomien vanhusten ja naisten sekä kotimurtojen uhrien hyväksi. Kuitenkin väkivaltarikosten uhreista suurin osa on samaa porukkaa kuin tekijät itse. Heistä viis.
– Ilkka Taipale: Miehet - hylättyjä vai hylkiöitä? Teoksessa Arno Kotro & Hannu T. Sepponen (toim.): Mies vailla tasa-arvoa. Tammi 2007. s. 147.
Vallitseva ajatus on, että ihminen ei ole ujo, ellei hänen kehityksessään ole jotain pielessä. - - Tämä negatiivinen suhtautuminen ujouteen ja varautuneisuuteen tavataan eriasteisena kaikissa yksilöllisyyttä ja kilpailua korostavissa kulttuureissa, kuten ovat Pohjois-Amerikan ja Euroopan kulttuurit, mutta se puuttuu kollektiivisista kulttuureista, esimerkiksi Kiinasta. - - Kulttuuri tuo myös muita arvostuksia. Sama temperamenttipiirre voi olla toiselle sukupuolelle hyväksytty, toiselle ei tai hyväksytty jossain sosiaaliluokassa, toisessa ei. Länsimainen kulttuuri hyväksyy ujouden tytölle helpommin kuin pojalle. Tämä kulttuurin arvostus aikaansaa sen, että vanhemmat ärtyvät ja ovat helpommin tyytymättömiä ujon pojan kuin ujon tytön käytökseen ja ymmärtävät ja osaavat tukea ujoa tyttöä paremmin kuin ujoa poikaa. - - Ujot pojat aloittivat myös seurustelun ja menivät myöhemmin naimisiin kuin ikätoverinsa, mutta tyttöihin tämä ei pätenyt. Tämä osoittaa edelleen kulttuurin odotuksia: pojan tulee olla seurustelussa rohkea ja aloitteellinen.
– Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti. Ihmisen yksilöllisyys. WSOY 2004. s. 246-248.
Koulun arvomaailmassa erilaisten temperamentti- ja persoonallisuuspiirteiden arvottaminen näkyy monella tapaa. Pienten koululaisten kohdalle ei nykyään arvioida oppimista vaan arviointi aloitetaan lasten persoonallisuudesta ja nimenomaan temperamenttipiirteistä. Lapsi saa "todistuksen", jossa kerrotaan, miten rohkea, aktiivinen, reipas ja sosiaalinen hän on. - - Nämä koulumaailman lapsia varten tekemät arviot on rakennettu niin, että niistä heti selviää toivottu suunta. On hyvä olla aktiivinen ja reipas, ujous ei kartuta pisteitä. Jos lapsi ei ole tätä asiaa aiemmin ymmärtänyt eikä omaa ujouttaan mahdollisesti edes tiedostanut, niin viimeistään tässä vaiheessa hän sen tiedostaa. Hänellä ei kuitenkaan ole kykyä käsitellä tätä tietoa ja vielä vähemmän hänellä on kykyä muuttaa itseään ja ryhtyä reippaaksi, sosiaaliseksi ja "hyväksi toveriksi". Vaikutus on, että lapsi, joka ei ole kulttuurin odotusten mukainen, tuntee itsensä jotenkin epämääräisesti huonoksi, ja tästä tunteesta on vaikea rakentaa positiivista minäkuvaa ja hyvää itsetuntoa.
– Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti. Ihmisen yksilöllisyys. WSOY 2004. s. 250-251.
Ujouteen liitetyt asiat ovat yleensä negatiivisia. Harvemmin korostetaan sitä, että ujouteen liittyy myös positiivisia asioita, kuten kyky empatiaan, tai korostetaan sitä, että tutkimusten mukaan ujous tuskin koskaan johtaa käytöshäiriöihin tai sosiaalisiin ongelmiin, ellei ujoutta itseään sitten pidetä sosiaalisena ongelmana. - - Jokin aika sitten kysyttiin eräässä haastattelussa työpaikkakonsultilta, onko ujoudessa mitään hyvää. Hän vastasi pitkän miettimisen jälkeen: "Ujot ihmiset voivat olla ahkeria." Tätä ei kuitenkaan ole missään osoitettu. Ahkeruudella tai laiskuudella ei ole ujouden kanssa mitään tekemistä. Ahkeruus on tullut sen sijaan kauniimmaksi ilmaisuksi sille, että ihminen ei ole kovin älykäs mutta yrittää kuitenkin parhaansa. Kun puhutaan älykkäänä pidetyn ihmisen ahkeruudesta, käytetään muita termejä. Ihminen on motivoitunut, energinen, tehokas, aikaansaapa. Ujo ihminen on siis nykyajan työelämän näkökulmasta reppana puurastaja.
– Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti. Ihmisen yksilöllisyys. WSOY 2004. s. 261-262.
Samalla kun yhteiskunnan samankaltaisuutta säätelevät normit ovat vähentyneet, on yhteiskunta jakaantunut erilaisiin alaryhmiin ja samanlaisuuden vaatimukset ovat näissä alaryhmissä tiukentuneet. Esimerkiksi tämänhetkinen nuorisokulttuuri on pukeutumisen, mielipiteiden ja harrastusten suhteen tiukemmin normitettu ja vähemmän suvaitseva, kuin se oli joitakin vuosikymmeniä sitten.
– Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti. Ihmisen yksilöllisyys. WSOY 2004. s. 256.
Meillä on nykyään sellainen harha, että yhteiskunta olisi muuttunut aiempaa suvaitsevaisemmaksi. Välinpitämättömyys on lisääntynyt, mutta se ei ole sama asia kuin suvaitsevaisuus. Monet suvaitsevaisuutena pidetyt asiat ovat pelkästään välinpitämättömyyttä: toisen ihmisen asiat eivät jaksa kiinnostaa sen vertaa, että ihminen käyttäisi ajatustakaan siihen, miten toinen ihminen toimii ja miksi.
– Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti. Ihmisen yksilöllisyys. WSOY 2004. s. 256.
Harkitun ennakkosensuurin kohteena on [kirjastoissa] pääasiassa pornografia, enimmäkseen kuitenkin vain visuaalisena aineistona. Todennäköisesti vähemmän tiedostettua syrjintää joutuvat helposti kokemaan muut lähinnä miesten kiinnostuksen kohteeksi arvioidut aiheet. Kääntöpuolena lähinnä naisten kiinnostuksen kohteena olevat aiheet, esimerkiksi erilaiset uskomushoidot, otetaan valintoja tehtäessä hyvin huomioon.
– Heikki Poroila: Luurangot portinvartijan kaapissa. BTJ 2007. s. 30-31.
Mutta jos erityisesti halutaan varjella nuorten tyttöjen 'kunniaa', niin kai on vaarallisempaa luettaa heillä kuvauksia siitä, mitä kaikkea voi hurmausvoimalla ja viekkaudella saada miehistä irti, kuin kuvaamalla naturalistisesti orgioita, sillä sellainen tavallisesti nuorissa herättää vain inhoa.
– Helle Kannila: Kirjanvalinnan ongelmia. Ajaustenaiheita kirjastonhoitajille ja muille kirjojen ystäville. WSOY 1967. s. 76-77.
Volition ... is an emotion indicative of physical changes, not a cause of such changes. ... The soul stands to the body as the bell of a clock to the works, and consciousness answers to the sound which the bell gives out when struck. ... We are conscious automata.
– T. H. Huxley, Methods and Results (1910)
The first class shall be such as we may perhaps sometimes find, among the labouring inhabitants of the civilized states of Europe. We will conceive a man, working with his hands every day to obtain his subsistence. He rises early to his labour, and leaves off every night weary and exhausted. … The range of his ideas is scanty; and the general train of his sensations, comes as near, as the nature of human existence will admit, to the region of indifference. This man is in a certain sense happy. He is happier than a stone.
Our next instance shall be taken from among the men of rank, fortune and dissipation. We will suppose the individual in question to have an advantageous person and a sound constitution. He enjoys all the luxuries of the palate, the choicest viands, and the best-flavoured wines. … But he is a model of ignorance. He never reads, and knows nothing beyond the topic of the day. …
The man of taste and liberal accomplishments … studies; and has experienced the pleasures which result from conscious perspicacity and discovered truth. He enters, with a true relish, into the sublime and pathetic. He partakes in all the grandeur and enthusiasm of poetry. He is perhaps himself a poet. … In this person, compared with the two preceding classes, we acknowledge something of the features of man. They were only a better sort of brutes; but he has sensations and transports of which they have no conception.
But there is a rank of man more fitted to excite our emulation than this, the man of benevolence. Study is cold, if it be not enlivened with the idea of the happiness to arise to mankind from the cultivation and improvement of sciences. The sublime and pathetic are barren, unless it be the sublime of true virtue, and the pathos of true sympathy. The pleasures of the mere man of taste and refinement, "play round the head, but come not to the heart." … He ascends to the highest of human pleasures, the pleasures of disinterestedness. …
The inference from this survey of human life, is, that he who is fully persuaded that pleasure is the only good, ought by no means to leave every man to enjoy his peculiar pleasure according to his own peculiar humour. Seeing the great disparity there is between different conditions of human life, he ought constantly to endeavour to raise each class, and every individual of each class, to a class above it.
– William Godwin: Enquiry Concerning Political Justice and its Influence on Modern Morals and Happiness (Book IV, Chapter XI)
Kaikenlaisten töhertelijäin synty on pohjimmiltaan siinä, että heillä äly on vielä lujasti sidottu tahtoon ja joutuu toimintaan vain sen kannustamana, siksi pysyen kokonaan sen palveluksessa. Niin muodoin he kykenevät toteuttamaan vain persoonallisia tarkoitusperiä. Siten he luovat huonoja maalauksia, hengettömiä runoja, pintapuolisia, järjettömiä ja sangen usein epärehellisiäkin filosofioita - - Kaikki heidän toimintansa ja ajattelunsa on siis persoonallista.
– Arthur Schopenhauer: Pessimistin elämänviisaus. Valittuja lukuja Schopenhauerin teoksista. WSOY 1965. s. 84.
Descartes sanoo kirjeessään Balzacille (European Magazine helmik. 1795 s. 85), että yksinäisyyttä täytyy etsiä suurkaupungeista, ja kehuu samalla Amsterdamia, jossa kirje on päivätty. Minä en myöskään todella käsitä, miksi pörssin kuhina ei voisi olla aivan yhtä miellyttävää kuin tammimetsän humina; varsinkin filosofille, joka ei tee mitään kauppoja, ja voi käyskennellä kauppiaiden välissä, kuten tammien välissä, kun taas kauppiaat puolestaan omissa asioissaan ja kaupoissaan piittaavat joutilaasta vaeltajasta yhtä vähän kuin tammet runoilijasta.
– Georg C. Lichtenberg, K 274
Olemassaoleva ihminen ei ole kovinkaan vahingollinen, jos hän vain istuu hiljaa paikoillaan; mutta ihminenhän ei siis istu paikoillaan, ei vaikka kiinni pitäisi, vaan joko työskentelee itse tai panee muut työskentelemään; ja mitä enemmän ihminen työskentelee, sitä varmemmin tämän planeetta muuttuu rumaksi ja myrkylliseksi. Minun mielikuvani helvetistä on työssään hikoilevien ihmisten kihisevä tungos.
– Arto Tukiainen: Vähemmän töitä. 2006. http://www.artotukiainen.net/ilo.html
If you want to protect the environment, you have to consume less, which means you have to produce less, and you have to work less.
– Conrad Schmidt, http://eartheasy.com/article_working_less_better_globe.htm
Slavery was the first attempt at automation. With it, some human beings, at least, were freed at last from the "burden of toil"; as a direct consequence, civilization was born, which is the child of leisure.
– Pierre Allard: Crisis and Beyond
Jo Burawoyn Manufacturing Consent (1979) osoitti miten yksitoikkoista työtä tekevät tehdastyöntekijät olivat epäluuloisia ja kriittisiä johtoa kohtaan ja harjoittivat tuotannon ja työpanoksen rajoittamista. Omia pelejään pelaamalla ja antamalla työlle omia merkityksiään he saavuttivat riittävän vapauden ja helpotuksen tunteen ja tätä kautta tuottivat suostumusta työprosessiin.
– Raija Julkunen: Uuden työn paradoksit. Keskusteluja 2000-luvun työprosess(e)ista. Vastapaino 2008. s 304.
But as against the coercion applicable by individual to individual, no liberty can be given to one man but in proportion as it is taken from another.
– Jeremy Bentham, "Anarchical Fallacies"
When consequentialists refer to the results or consequences of an action, they have in mind the entire upshot of the action, that is, its overall outcome. [...] Thus, consequentialists take into account whatever value, if any, the action has in itself, not merely the value of its subsequent effects. [...] Consequentialists, moreover, needn't assume that the line between an action and the effects that flow from it, between what we do and what results from what we do, is set in nature. Rather, this line is a function of how the situation is described.
– William Shaw: The Consequentialist Perspective. In James Dreier (ed.): Contemporary Debates in Moral Theory. Blackwell 2007. p. 6.
Real physicalists must accept that at least some ultimates are intrinsically experience-involving. They must at least embrace micropsychism. Given that everything concrete is physical, and that everything physical is constituted out of physical ultimates, and that experience is part of concrete reality, it seems the only reasonable position, more than just an 'inference to the best explanation'. [...] I think that the idea that some but not all physical ultimates are experiental would look like the idea that some but not all physical ultimates are spatio-temporal (on the assumption that spacetime is indeed a fundamental feature of reality). I would bet a lot against there being such radical heterogeneity at the very bottom of things. In fact (to disagree with my earlier self) it is hard to see why this view would not count as a form of dualism.
– Galen Strawson: Realistic Monism. Why Physicalism Entails Panpsychism. In Galen Strawson et al.: Consciousness and its Place in Nature. Does Physicalism Entail Panpsychism? Imprint Academic 2006. p. 25.
For Y truly to emerge from X is for Y to arise from or out of X or be given in or with Y given how X is. Y must arise out of or be given in X in some essentially non-arbitrary and indeed wholly non-arbitrary way. X has to have something - indeed everything - to do with it. That's what emerging is (that's how liquidity arises out of non-liquid phenomena). It is essentially an in-virtue-of relation. In cannot be brute. Otherwise it will be intelligible to suppose that existence can emerge from (come out of, develop out of) non-existence, or even that concrete phenomena can emerge from wholly abstract phenomena. Brutality rules out nothing.
– Galen Strawson: Realistic Monism. Why Physicalism Entails Panpsychism. In Galen Strawson et al.: Consciousness and its Place in Nature. Does Physicalism Entail Panpsychism? Imprint Academic 2006. p. 19.
Vaikka miesten pienellä vähemmistöllä on eniten valtaa yhteiskunnassa, naisten seksuaalisen vallan ansiosta naisilla ryhmänä näyttää olevan enemmän valtaa yhteiskunnassa kuin miehillä. Naisten suurempi valta ilmenee useampina naisille tarjolla olevina elämänstrategioina, naisten sukupuoliroolin joustavuutena, naisten pidempänä elinikänä (maskuliiniseen rooliodotukseen sisältyvien riskialttiiden velvollisuuksien puuttuessa), naisten parempina mahdollisuuksina päästä seksuaalisiin suhteisiin (mahdollisuus seksuaalisten perustarpeiden tyydytykseen), seksuaalisen attraktiivisuuden tuottamana sosiaalisena pääomana ja kaksoispalkkana.
– Henry Laasanen: Naisten seksuaalinen valta. Multikustannus 2008. s. 325-326.
Miehiä syytetään usein siitä, että he pitävät naisia seksiobjekteina. Samalla jää kuitenkin huomiotta, että miehiä pidetään samalla tavalla menestysobjekteina. Siinä missä miehen kokema attraktio perustuu naisen fyysiseen kauneuteen, naisen kokema attraktio perustuu usein miehen statukseen, varallisuuteen ja valtaan.
– Henry Laasanen: Naisten seksuaalinen valta. Multikustannus 2008. s. 293.
Kaksoispalkalla (double pay) tarkoitetaan sitä, että naiset saavat tuloja sekä ansiotyöstä että miehiltä. Lopputuloksena naisten elintaso ja kulutustaso ovat suuremmat kuin palkkavertailujen perusteella voitaisiin olettaa. - - Palkkatasa-arvon edistäminen ei johda tasa-arvoon vaan naisten kaksoispalkan ja valtion naisille varallisuutta siirtävien järjestelmien seurauksena tilanteeseen, jossa naisten käytettävissä olevan varallisuuden määrä on selvästi miesten käytettävissä olevaa varallisuutta suurempi ja jossa suurin osa kulutuksesta ohjautuu naisten hyväksi.
– Henry Laasanen: Naisten seksuaalinen valta. Multikustannus 2008. s. 253, 256.
Porno ja romantiikka edustavat monella tapaa toisilleen vastakkaisia, miehille ja naisille suunnattuja seksuaalisen fantasian muotoja. Moraalisesti pornoon suhtaudutaan eri tavalla kuin romantiikkaan. Romantiikkaa pidetään yleisesti harmittomana naisille suunnattuna viihteen muotona, eräänlaisena hömppänä. Porno koetaan useammin naisia alistavaksi ja halventavaksi. - - Pornon ja romantiikan vertailu paljastaa sukupuolten välisen konfliktin perustan. Porno edustaa sellaista seksuaalisen vaihdon mallia, jossa mies saa naiselta seksiä antamatta juuri mitään resursseja mieheltä seksuaalisuuden vastikkeeksi. Romantiikka edustaa sellaista mallia, jossa nainen kykenee hankkimaan maksimaalisen määrän resursseja mieheltä seksuaalisuutensa vastikkeeksi. - - Vaihtoteoreettisesti tarkastellen - - porno edustaa tasa-arvoisempaa seksuaalisen viihteen muotoa kuin romantiikka, koska pornossa seksi vaihdetaan seksiin. Kun seksiä harrastetaan vain huvin vuoksi, siihen ei liity mitään velvoitteita kummallekaan osapuolelle. - - Jos seksuaalista viihdettä halutaan moralisoida sukupuolten tasa-arvoon vedoten, niin vaihtoteoreettisen näkökulman valossa moralisointi tulisi kohdistaa pikemminkin romantiikkaan kuin pornoon.
– Henry Laasanen: Naisten seksuaalinen valta. Multikustannus 2008. s. 247-248.
Oli seksuaalisen häirinnän taso mikä tahansa, attraktiivisten miesten tekemä häirintä koettiin vähemmän häiritseväksi ja sosiaalisesti hyväksytymmäksi kuin epäattraktiivisten miesten tekemä häirintä. Naiset kokevat negatiivisiksi sellaiset seksuaaliset lähestymiset, jotka voivat johtaa liian vähän hyötyä tuottaviin seksuaalisiin suhteisiin. - - Seksuaalinen häirintä onkin eräs harvoista rikoksista, jossa ratkaisevaa ei välttämättä ole se, mitä tehdään, vaan kuka tekee ja mikä on tekijän markkina-arvo. Ruman miehen tekemänä seksuaalinen ehdotus saattaa johtaa rikossyytteeseen, mutta komean miehen ei. Silloin rikoksena on miehen rumuus.
– Henry Laasanen: Naisten seksuaalinen valta. Multikustannus 2008. s. 192.
Kun nainen valitsee eniten resursseja tarjoavan miehen, hän käyttää samalla valtaa niihin miehiin, jotka hän jättää valitsematta. - - Naisten seksuaalinen valta on omien mahdollisuuksien hyväksikäyttöä, joka ei yleensä herätä muissa tunnetta epäoikeudenmukaisuudesta. Niiden lopputulosten ero, joka seuraa tuollaisesta rakenteellisten mahdollisuuksien erosta, tuntuu ihmisistä usein oikeutetulta.
– Henry Laasanen: Naisten seksuaalinen valta. Multikustannus 2008. s. 166-167.
Alempitasoiset miehet ovat miesten seksuaalisen hierarkian alimpana oleva miesten joukko, joilla on vain vähän naisten arvostamia ominaisuuksia ja kykyjä naissuhteiden hankkimiseksi ja joiden elämää luonnehtivat pitkät vastentahtoiset selibaatin jaksot tai täydellinen seksuaalisten naissuhteiden puute. Alempitasoisten miesten luokan synty on seurausta naisten suuremmasta valikoivuudesta seksuaalisten partnereiden suhteen sekä ylempitasoisten miesten harjoittamasta funktionaalisesta moniavioisuudesta. Naisten tarjoamaa seksiä ei yksinkertaisesti riitä kaikille miehille. - - Alempitasoiset miehet muodostavat erään yhteiskunnan huono-osaisimmista ihmisryhmistä, jonka ongelmien ydin piilee seksuaalisiin suhteisiin pääsemisen vaikeudessa. Syrjäytyminen seksuaalisista suhteista johtaa heikkoon elämänlaatuun, ja lopulta uhkana on sosiaalisen pääoman väheneminen ja syrjäytyminen sosiaalisesta elämästä yleensäkin.
– Henry Laasanen: Naisten seksuaalinen valta. Multikustannus 2008. s. 117, 125.
Valtion tukien määrä vaikuttaa myös miesten funktionaalisen moniavioisuuden määrään. Jos valtion naisille antamat tuet ovat suuret, naisilla on paremmin varaa valita seksikumppaneikseen tasokkaimpia miehiä, jotka eivät ole kuitenkaan halukkaita investoimaan naiseen pitkäaikaisessa suhteessa. Jos valtion tukia ei ole, naisten on useammin otettava sitoutumis- ja investointihalukas aviomies, mikä tarkoittaa käytännössä tyytymistä vähemmän tasokkaaseen mieheen.
– Henry Laasanen: Naisten seksuaalinen valta. Multikustannus 2008. s. 94.
Naiset eivät esimerkiksi ota miestä joka on älykäs, jollei mies ole muuttanut älykkyyttään joksikin sellaiseksi suureeksi, jolla on näyttöarvoa (raha tai asema). Näin siksi, että nainen ei aio tehdä mitään miehen kanssa vaan miehen tehtävänä on tehdä asioita naisen hyväksi ja puolesta. Älykkyys (sinällään) on siinä tilanteessa turha ominaisuus, joka on vain naisen suunnitelmien tiellä.
– Myöhänen, J. (2000). Hörhöt ja valehtelijat - Keskustelua miesten ja naisten kulttuureista eli kuinka opimme olemaan vankeja vapaaehtoisesti. Teoksessa J. Heinonen ja H. T. Sepponen (toim.) Mitä kuuluu Väinö? Puheenvuoroja suomalaisesta miehestä. http://www.miespaivat.net/alustukset/nettikirja.DOC.
Perusidea naisten seksuaalisesta vallasta voidaan kuvata yksinkertaisimmin "vähemmän kiinnostuksen periaatteen" avulla. Vähemmän kiinnostuksen periaatteella tarkoitetaan sitä, että suhteen osapuolista sillä, joka on kiinnostunut suhteesta vähemmän, on hallussaan enemmän valtaa. Jos mies rakastaa naista enemmän kuin nainen miestä, nainen voi saada miehen tekemään paljon useampia asioita kuin päinvastoin.
– Henry Laasanen: Naisten seksuaalinen valta. Multikustannus 2008. s. 14.
Oikeastaan on aivan tarpeetonta kiistellä, onko maailmassa enemmän hyvää vai pahaa, sillä jo pahan pelkkä olemassaolo ratkaisee asian; pahaa ei voi sen oheinen tai jälkeinen hyvä pyyhkiä pois eikä siis myöskään sovittaa - - Sillä se, että tuhannet olisivat eläneet onnessa ja riemussa, ei kumoaisi yhden yksilön ahdistusta ja kuolontuskaa. Yhtä vähän tekee nykyinen hyvinvointi aikaisemmat kärsimykset olemattomiksi. Vaikka maailmassa olisikin pahaa sata kertaa todellista vähemmän, riittäisi sen pelkkä olemassaolokin perusteeksi totuudelle, joka voidaan ilmaista eri tavoin, mutta sittenkin vain epäsuorasti, että nimittäin emme iloitse maailman olemassaolosta, päinvastoin meidän on sitä surtava - että sen olemattomuus olisi asetettava ennen olemista - että se on sellaista, minkä ei oikeastaan pitäisi olla jne.
– Arthur Schopenhauer: Pessimistin elämänviisaus. Valittuja lukuja Schopenhauerin teoksista. WSOY 1965. s 119.
Women are suited to being the nurses and teachers of our earliest childhood precisely because they themselves are childish, silly and short-sighted, in a word big children...
– Arthur Schopenhauer: On Women.
Everything about woman is a riddle, and everything about woman has one solution: that is pregnancy. Man is for woman a means: the end is always the child.
– Friedrich Nietzsche: Thus Spoke Zarathustra
An intellectual is a person who has discovered something more interesting than sex.
– Aldous Huxley
Seurapiireissä joutilaisuus on kuolettavaa, syystä että se on pakollista; yksinäisyydessä se on ihastuttavaa, syystä että se on vapaata ja tahdottua. Seurassa minusta on piinallista olla mitään tekemättä, syystä että siihen on pakko. Minun täytyy pysyä paikallani, kuin naulittuna istumaan tuolille tai pistettynä pystyyn seisomaan kuin seiväs, liikuttamatta jäsentäkään, uskaltamatta juosta, hypätä, laulaa, huutaa tai elehtiä milloin mieleni tekee, uskaltamatta edes ruveta haaveilemaan, tuntien joutilaisuuden koko ikävyyden ja samalla pakon koko kiusallisuuden; minun tulee tarkata kaikkia typeryyksiä, joita lausutaan, ja kaikkia kohteliaisuuksia, joita ladellaan, ja lakkaamatta rasittaa älyparkaani, jotten laiminlöisi tilaisuutta saada vuorostani sanotuksi sutkaukseni tai päästetyksi oman valheeni. Ja mokomaa te sanotte joutilaisuudeksi! Sehän on kuin olisi pakkotyötä tekemässä.
– Jean-Jacques Rousseau: Tunnustuksia, 12. kirja
… koko yhteiskunta on tosiasiallisesti muuttunut työyhteiskunnaksi. Siksi toive työstä vapautumisesta toteutuu kuten sadussa, hetkellä, jolloin se voi vain tehdä itsensä tyhjäksi. Työtätekevien yhteiskunta on pääsemässä irti työn kahleista, mutta se ei tiedä enää mitään niistä korkeammista ja merkityksellisemmistä aktiviteeteista, joiden tähden vapaus kannattaisi voittaa.
– Hannah Arendt, 1958
Perinteistä työpaikkahaastattelua voi myös pitää eräänlaisena testimenetelmänä, jonka ennustekykyä voi arvioida objektiivisesti. Tutkimus on osoittanut, että strukturoitu haastattelu, jossa kaikille hakijoille esitetään samat, etukäteen jäsennellyt kysymykset, on ennustekyvyltään parhaiden lomaketestien tasolla. Sen sijaan tavallinen vapaamuotoinen haastattelu - sen yleisyydestä huolimatta - ei tuota paljoakaan kolikonheittoa parempia ennusteita.
– Mikael Nederström: Psykologiset testit henkilöarvioinnin apuvälineenä. Teoksessa Marko Hamilo (toim.): Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa. Suomalaisen psykokulttuurin kritiikki. Ajatus 2007. s. 183-184.
Psykologia on sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ainoa tieteenala. Psykiatreja ja sosiaalityöntekijöitä ei ole koulutettu tiedemiehiksi ja -naisiksi eikä psykiatrian ja sosiaalityön käytännön työ ole tiedettä. Valitettavasti kliinikkojen käytännössä harjoittama psykologia on ottanut eron psykologiasta tieteenä, ja alan luotettava tieteellinen tutkimus vaikuttaa vain vähän tai ei ollenkaan käytännön työtä tekeviin.
– Ralph Underwager & Hollida Wakefield: Psykologinen ja lääketieteellinen todistelu lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittelyssä. Teoksessa Anu Suomela (toim.): Kriittisiä näkökulmia lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittelyyn. Sexpo/Edita 1997. s. 89
Ne harvat tutkimukset, joissa on vakioitu perhetekijät, osoittavat, että on äärimmäisen vaikeata erottaa hyväksikäytön vaikutuksia perheen toimintahäiriöiden vaikutuksista. Hyväksikäyttö perheen sisällä ja sen ulkopuolella liittyy läheisesti toimintahäiriöisiin ja patologisiin perheisiin.
– Ralph Underwager & Hollida Wakefield: Psykologinen ja lääketieteellinen todistelu lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittelyssä. Teoksessa Anu Suomela (toim.): Kriittisiä näkökulmia lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittelyyn. Sexpo/Edita 1997. s. 89
Lyhyt katsaus viktimologian (uhriteorian) kehitykseen opettaa, että se alkoi hyvää tarkoittavana ristiretkenä lasten oikeuksien puolesta, mutta potkaisi takaisin. Sitten sen hyvyys muuttui vähitellen pahuudeksi. Jopa niin nuoria kuin kolmevuotiaita lapsia kiristetään antamaan vääriä todistuksia seksuaalisesta ja satanistisesta hyväksikäytöstä. Aikuisia aivopestään luomaan tarinoita lapsuuden ajan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ikään katsomatta näistä ihmisistä tulee loppuelämäkseen psykiatrian tuottaman paranoian uhreja. Niissäkin tapauksissa, joissa jotain lapsuuden seksuaalista hyväksikäyttöä voidaan todentaa, psykiatria voi aiheuttaa pysyvän uhriksi joutumisen ja olla traumatisoivampaa kuin seksuaalinen tapahtuma sinänsä...
– John Money, 13:ssa Seksologian maailmankongressissa 25.6.1997. Siteerattu teoksessa Anu Suomela (toim.): Kriittisiä näkökulmia lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittelyyn. Sexpo/Edita 1997. s. 3.
Many of us, faced with the facts of inequality, would be appalled, dismayed, saddened, affected, sympathetic, wearied, or resentful. The character of these feelings is one of passivity or quietness. [...] Suppose we have before us killing, wounding, kidnapping, such destruction of property as touches closely on the lives of individuals, and also the consequences of theses several things. Suppose, more simply, that we remember the facts of September 11. We feel horror, shock, repugnance, disgust, rage, or vengefulness. The terms 'atrocity' and 'savagery' have a place in the expression of these emotions. To come to the principal point, these emotions do not have about them the passivity or quietness of the emotions called up by the facts of inequality. They have a different character.
– Ted Honderich: Terrorism for Humanity. Inquiries in Political Philosophy. Pluto Press 2003. p. 19-20.
Meillä moderneilla on kreikkalaisiin verrattuna etuna kaksi aatetta, jotka on ikään kuin luotu lohduttamaan täysin orjamaisesti käyttäytyvää mutta siitä huolimatta sanaa "orja" hermostuneesti kavahtavaa maailmaa: puhumme "ihmisarvosta" ja "työn arvosta". Kaikki raatavat, jotta voisivat jatkaa viheliäistä ja kurjaa elämää. Hirvittävä välttämättömyys pakottaa kuluttavaan työntekoon, jota osaa arvostaa edes hitusen vain sellainen ihminen, joka on langennut "tahtonsa" pauloihin. Vakavamielisistä filosofioista ja uskonnoista elämä itse ei ole tähän päivään mennessä vaikuttanut kovinkaan arvokkaalta. Sen kuitenkin pitäisi olla arvokkaampaa ja merkityksellisempää, jotta työ voisi vaatia itselleen minkäänlaista arvonantoa, koska työskentely on vain riuduttava keino selviytyä elämässä. Mitä voimme odottaa löytävämme miljoonien ihmisten tarpeesta tehdä työtä? Halun elää hinnalla millä hyvänsä, saman kaikkivaltiaan vietin, jonka voimalla surkastuneet kasvit ulottavat juurensa mullattomaan kivikkoon!
– Friedrich Nietzsche: Kirjoituksia kreikkalaisista. Summa 2006. s. 25.
Kreikkalaisten parissa sanottiin pelottavan avomielisesti, että työ on häpeä. Salaisempi ja harvoin ääneen lausuttu mutta kaikkialla elänyt viisaus lisäsi, että ihmiselämäkin on häpeällistä ja viheliäistä olemattomuutta, 'varjon unta'. Työ on häpeällistä, koska elämä sinänsä on arvotonta. Väite työn häpeällisyydestä pätee jopa silloin, kun taiteellisten illuusioiden viettelevästi koristelema elämä alkaa loistaa ja luo itsestään arvokkaan vaikutelman - sillä tuntuu mahdottomalta, että pelkän hengissä pysymisen vuoksi kamppaileva ihminen voisi olla taiteilija.
Nykyajan yleisiä käsityksiä ei määritä taidetta janoava ihminen, vaan orja, ja orjan luonto pakottaa hänet kuvaamaan olotilojaan valheellisilla nimityksillä, jotta hän jaksaisi elää. Ihmisarvon ja työn arvon kaltaiset harhakuvitelmat ovat orjuuden aikaansaamia kehnoja luomuksia, jotka kätkevät orjuuden. Onneton on tämä aika. Orja tarvitsee aatteita, jotka yllyttävät häntä menemään itseensä ja miettimään, miten pääsisi eroon orjuudestaan! Kohtalokas viettelijä on tuhonnut orjan viattomuuden tiedon puun hedelmällä! Nyt orjan täytyy lievittää oloaan päivästä toiseen läpinäkyvillä valheilla, jotka jokainen tarkkanäköisempi pystyy tunnistamaan valheiksi. Niitä ovat oletus 'tasa-arvosta', niin sanotun ihmisten perusoikeudet tai työn arvo. Orjahan ei voi käsittää, että 'arvosta' voi puhua ylimalkaan vasta kehityksen päätepisteessä, nimittäin siellä, missä yksilö ylittää kaikki rajansa ja missä hänen ei ole enää pakko tuottaa ja työskennellä oman elossapysymisensä eteen.
– Friedrich Nietzsche: "Kreikkalainen valtio"
Edelleen muodoista, väreistä, suuruuksista, painoista ja kaikista muista, jotka predikoidaan kappaleesta ikään kuin ominaisuuksina, jotka kuuluvat joko kaikille kappaleille tai näkyville kappaleille tai näiden ominaisuuksien astimisen kautta tunnetuille kappaleille, ei tule ajatella, että ne ovat jotakin itsessään olemassa olevaa (sillä eihän sellaista voi kuvitella), mutta ei myöskään tule ajatella, etteivät ne lainkaan ole olemassa tai että ne ovat jotakin erillistä, aineetonta ja kappaleelle kuuluvaa tai että ne ovat sen osia.
– Epikuros: Kirje Herodotokselle.
It may be objected that even when all the negotiation and critical reflection is over and we have arrived at mature folk morality, it will still make perfect sense to doubt that the right is what occupies the rightness role. But now I think that we analytical descriptivists are entitled to dig in our heels and insist that the idea that what fits the bill that well might still fail to be rightness, is nothing more than a hangover from the platonist conception that the meaning of a term like 'right' is somehow a matter of its picking out, or being mysteriously attached to, the form of the right.
– Frank Jackson: From Metaphysics to Ethics. A Defence of Conceptual Analysis. Oxford University Press 2000. p. 151.
[A]nalyyttinen naturalismi kumoaa supervenienssin avulla Humen giljotiinin ja holistisen reduktion avulla Mooren avoimen kysymyksen argumentin. Arvojen ja tosiasioiden tai arvokäsitteiden ja tosiasiakäsitteiden [välille] ei jää deduktiivista tai semanttista kuilua.
– Antti Kauppinen ja Jussi Suikkanen: Voiko arvot sittenkin johtaa tosiasioista? http://www.helsinki.fi/~amkauppi/phil/airaksinen.pdf
Even in Newtonian absolute space [...] we always have the freedom to choose elaborate coordinate systems [...]. And if we can choose all sorts of different coordinates, there is nothing to stop us from choosing one with the Earth at the center and the Sun moving around in circles (or ellipses) around it. It would be kind of perverse, but it is no less "natural" than anything else, since there is no notion of a globally inertial coordinate system that is somehow more natural.
– Sean Carroll: Does the Earth move around the Sun? http://cosmicvariance.com/2005/10/03/does-the-earth-move-around-the-sun
It remains a clear possibility, indeed a probability, that physics has not started on the job, after 75 years, of showing that there are events that lack explanations. This is so, simply, because it remains a probability that quantum events, so-called, are not events. [...] In brief, it is probable that they are not things that occur or happen, but are of the nature of numbers and propositions, out of space and time. They are theoretical entities in a special sense of that term. [...] the interpretation of the mathematics of quantum theory is not merely baffling, weird and wonderful, etc. It is a mess.
– Ted Honderich: Punishment. The Supposed Justifications Revisited. Pluto Press 2006. p. 142.
The illusion that omissions are not causes, that they do not have effects, is perhaps at its most absurd in connection with punishment and law.
– Ted Honderich: Punishment. The Supposed Justifications Revisited. Pluto Press 2006. p. 220.
Retribution theories of the justification of punishment have always been discussed independently of the question of the decent society. That is to say that is has been supposed that it is possible and reasonable to say what, if anything, justifies punishment, without attending to the other larger question. [...] But do you not actually need to think of what things rightly are crimes? Completeness in your inquiry requires that, doesn't it, even if nothing else does?
– Ted Honderich: Punishment. The Supposed Justifications Revisited. Pluto Press 2006. p. 202.
Most of the standard arguments against the retributive theory of punishment are hardly new. That the retributive view of punishment is but a rationalization of a primitive urge for revenge; that the retributivists, instead of providing an answer to the question about the source of our moral right to add a new evil (punishment) to an already perpetrated one (the crime), simply assert dogmatically that punishment is an intrinsic good, i.e. something that needs no further moral justification; that it is impossible to apply the lex talionis in practice; that the retributivist thesis that the criminal has a right to punishment is absurd, because the criminal himself would be the first to deny that he has any such right; that the retributive theory is incompatible with the claims of forgiveness and mercy; that the practical consequences of the theory are conservative, the theory itself being in fact an apology for the existing laws and the existing social order; that the Hegelian idea of punishment as a "negation" or "annulment" of crime is either unintelligible or essentially utilitarian in character - most of this had been said already in the last century, or even earlier.
– Igor Primorac: Is Retributivism Analytic? Philosophy 56 (1981), 203-211. http://www.royalinstitutephilosophy.org/articles/article.php?id=20
A material resurrection seems strange and even absurd except for purposes of punishment, and all punishment which is to revenge rather than correct must be morally wrong, and when the World is at an end, what moral or warning purpose can eternal tortures answer?
– Lord Byron
I think it's important to realize that when two opposite points of view are expressed with equal intensity, the truth does not necessarily lie exactly halfway between them. It is possible for one side to be simply wrong.
– Richard Dawkins, "Richard Dawkins' Evolution", The New Yorker (September 9th, 1996)
Much of the message of my first book, "The Selfish Gene," was that we must understand what it means to be a gene machine, what it means to be programmed by genes, so that we are better equipped to escape, so that we are better equipped to use our big brains, use our conscience intelligence, to depart from the dictates of the selfish genes and to build for ourselves a new kind of life which as far as I am concerned the more un-Darwinian it is the better, because the Darwinian world in which our ancestors were selected is a very unpleasant world. Nature really is red in tooth and claw. And when we sit down together to argue out and discuss and decide upon how we want to run our societies, I think we should hold up Darwinism as an awful warning for how we should not organize our societies.
– Richard Dawkins. http://www.pbs.org/faithandreason/transcript/dawk-frame.html
If the materialist view of the world is right there is, in principle, a natural explanation for everything, including all our beliefs, but we do not for a moment think that shows there is no question about whether what we believe is true. All our ideas about science and mathematics come into the category of beliefs that we presume have causal explanations, but that does not remove the question of truth. There is in principle a causal explanation of why one person gets an arithmetical answer right and another gets it wrong, but that does not mean there is no such thing as a right answer. [...] It is no good simply asserting that ethics is an exception because there are no objective moral truths, because that begs the question
– Janet Radcliffe Richards, Human Nature After Darwin, p. 194.
Nature has placed mankind under the governance of two sovereign masters, pain and pleasure. It is for them alone to point out what we ought to do, as well as to determine what we shall do. On the one hand the standard of right and wrong, on the other the chain of causes and effects, are fastened to their throne. They govern us in all we do, in all we say, in all we think: every effort we can make to throw off our subjection, will serve but to demonstrate and confirm it. In words a man may pretend to abjure their empire: but in reality he will remain. subject to it all the while. The principle of utility recognizes this subjection, and assumes it for the foundation of that system, the object of which is to rear the fabric of felicity by the hands of reason and of law. Systems which attempt to question it, deal in sounds instead of sense, in caprice instead of reason, in darkness instead of light.
– Jeremy Bentham: An Introduction to the Principles of Morals and Legislation, (1789) Chapter I.
Olkoonpa sitten kysymys musiikista, filosofiasta, maalaustaiteesta tai runoudesta - neron tuote ei ole miksikään hyödyksi. Hyödyttömyys kuuluu nerouden tuotteiden luonteeseen niiden aateliskirjana. Kaikki muut ihmistuotteet tarkoittavat olemassaolon säilyttämistä tai helpottamista, vain kysymyksessä olevat ovat olemassa oman itsensä vuoksi; siinä mielessä niitä voi pitää olemisen kukkana tai puhtaana tuloksena. Siksi sydämemme niistä nauttiessamme avautuu, sillä silloin sukellamme ulos puutteellisuuden raskaasta ilmapiiristä. - Sitä paitsi näemmekin analogisesti, että kauneus harvoin yhtyy hyödyllisyyteen. Korkeat ja kauniit puut eivät kanna hedelmää: hedelmäpuut ovat pieniä, rumia kääpiöpuita. Täyteläinen puutarharuusu ei hedelmöity, vaan pieni, villi ja melkein tuoksuton ruusu. Kauneimmat rakennukset eivät ole hyödyllisiä: temppeli ei ole mikään asuintalo. Suurin ja harvinaisin hengenlahjoin varustettu ihminen, jonka on pakko harjoittaa pelkkää hyödyllistä tointa, johon kaikkein yksinkertaisinkin pystyisi, on kuin kallisarvoinen, mitä ihanimmin maalauksin koristettu maljakko, jota käytetään keittoastiana. Hyödyllisten ihmisten vertaaminen nerokkaihin on kuin rakennuskivien vertaamista timantteihin.
– Arthur Schopenhauer: Pessimistin elämänviisaus. Valittuja lukuja Schopenhauerin teoksista. WSOY 1965. s. 90.
Mitä hyötyä on elämästä jos joutuu tekemään työtä.
– André Bréton
Suurimmat erheet kasvavat itsestäänselvistä.
– Samuli Paronen: Testamentti. Mietteitä. Otava 1999. s. 197.
In ancient Greece, the term "idiot" described persons who only worried about their personal affairs and were indifferent toward all far-reaching questions concerning the polis. This idiotism term deserves to be rediscovered in its old meaning.
As an analytical category, idiotism describes the ability characteristic of the post-modern subject to fade out all larger contexts in thinking and treat all experience not involved with selling oneself as non-existent. The term identifies what the process of social conformity commonly celebrated as individualization means through isolation on the plane of consciousness.
The transformation of the church of work into the greatest esoteric sect of all times and the galloping idiotization process cry for a resolute counter-position. Its first challenges would be simple. It has to show what many know but no one wants to know. The emperor is stark naked. The work society cannot be saved and there isn't the least reason to save it.
– Ernst Lohoff: The Work Society and the Work Religion. http://portland.indymedia.org/en/2006/01/332381.shtml.
[Ä]äretön kiintyminen elämään ei saata olla peräisin tiedosta ja harkinnasta - - ainakin jää epäiltäväksi, onko olemista pidettävä olemattomuutta parempana - - Jos hautojen ovia kolkutettaisiin ja kuolleilta kysyttäisiin, tahtovatko nousta elämään taas, pudistelisivat he päätään. Sensuuntainen on myös Sokrateen käsitys Platonin puolustuspuheessa, eikä iloinen ja rakastettava Voltairekaan voi olla sanomatta: "on aime la vie; mais le nèant ne laisse pas d'avoir du bon" - elämää rakastetaan; mutta olemattomuus ei ole vailla etujaan. Ja toisessa paikassa: "je ne sais pas ce que c'est que la vie éternelle, mais celle-ci est une mauvaise plaisanterie" - en tiedä mitä ikuinen elämä on, mutta tämä on huonoa pilaa. Sitäpaitsihan täytyy elämän joka tapauksessa pian loppua; niin että ne muutamat vuodet, jotka meidän vielä pitää olla olemassa, tykkänään häviävät sen äärettömän ajan rinnalla, jolloin ihmistä ei enää ole.
– Arthur Schopenhauer: Kuolema ja kuolematon. Karisto 1997. s. 19.
Tuotannon [poiesis] vastakohta on [antiikin ajattelussa] itsenäinen toiminta, praksis, siis toiminta, jota ei liikuta mikään ulkoinen päämäärä. Toiminnan päämäärä on siinä itsessään, toimimisessa hyvin. Tällaisessa toiminnassa toimija käyttää välittömästi kaiken sen mitä hän tekee. Ihminen toimii, kun hän käyttää esineitä, ei kun hän valmistaa niitä. Ihminen on vapaa silloin, kun hän on pelkkä käyttäjä, koska käyttäjänä hän on aktiivinen, tuottajana passiivinen.
– Jakke Holvas & Jussi Vähämäki: Odotustila. Pamfletti uudesta työstä. Teos 2005. s. 14.
Julkinen keskustelu prekariaatista ja epätyypillisistä työsuhteista on toistanut samaa: ainoa keino saada uusi työ lainsäädännön piiriin ja oikeuden suojaan on tehdä työ näkyväksi. Tämän näkemyksen mukaan, aineettomalle, näkymättömälle työlle on annettava oma ääni, oma paikka tilassa ja oma kappale ajassa. Liikkuva, pakeneva työ olisi siis integroitava yhteiskuntaan samalla tavoin kuin liikkuva ja pakeneva maahanmuuttaja. Tämä on näkemys, jota on syytä, sen hyvistä aikeista huolimatta, vastustaa. Siinä kyse on welfaren, hyvinvoinnin, korvaamisesta workfarella, jatkuvalla työllä. Se merkitsee nimenomaan aineettoman työn, aivotyön alistamisesta ennalta asetetuille tavoitteille ja tulosvaatimuksille.
– Jakke Holvas & Jussi Vähämäki: Odotustila. Pamfletti uudesta työstä. Teos 2005. s. 171.
There are essentially two ways of [thinking about the future]. First, and most common, is the method of extrapolation. This involves the identification of key trends in the present and their projection forwards. It is concerned with what is probable, possible, and possibly desirable, moving in small steps from where we are. It remains rooted in the present, and tends to accept as given the major contours of present society, such as the structures of global capitalism, the dominance of paid work, the inequalities of the market. It is, therefore, always as much (re)capitulation as projection and extrapolation.
Much less respectable and more radical is the utopian method, which not only allows but enjoins us to think first about where we want to be, and then about how we might get there — depending of course on who ‘we’ are. The utopian method is intrinsically critical and evaluative. But it is also necessary. As the French sociologist Andre Gorz puts it, ‘it is the function of utopias, in the sense the term has assumed in the work of Ernst Bloch or Paul Ricoeur, to provide us with the distance from the existing state of affairs which allows us to judge what we are doing in the light of what we could or should do’
– Ruth Levitas: Against work: a utopian incursion into social policy. Critical Social Policy 21 (2001): 4, 449-450.
The idea of a meritocracy is primarily a way of legitimising the position of winners in an unequal society — that is, a way of legitimising the privilege of the rich. It depends on a process of social control exercised through the labour market and through the ideology of the work ethic.
– Ruth Levitas: Against work: a utopian incursion into social policy. Critical Social Policy 21 (2001): 4, 459.
Ihmiset kadehtii ja halveksii aina jotain, vasemmisto rikkaita ja oikeisto köyhiä
– Henri Hansen
Is God willing to prevent evil, but not able?
Then he is not Omnipotent.
Is he able but not willing?
Then he is malevolent.
Is God both able and willing?
Then whence cometh evil?
Is he neither able nor willing?
Then why call him God?
– Epicurus
Nature, you say, is totally inexplicable without a God. That is to say, to explain what you understand very little, you have need of a cause which you understand not at all. You think to elucidate what is obscure, by doubling the obscurity; to solve difficulties, by multiplying them.
– Baron d'Holbach: Good Sense without God, or Freethoughts Opposed to Supernatural Ideas. §38
The inward persuasion that we are free to do, or not to do a thing, is but a mere illusion. If we trace the true principle of our actions, we shall find, that they are always necessary consequences of our volitions and desires, which are never in our power. You think yourself free, because you do what you will; but are you free to will, or not to will; to desire, or not to desire? Are not your volitions and desires necessarily excited by objects or qualities totally independent of you?
– Baron d'Holbach: Good Sense without God, or Freethoughts Opposed to Supernatural Ideas. §80.
This view [the denial of free will] should teach one profound humility, one deserves no credit for anything [...] nor ought one to blame others.
– Charles Darwin. From Darwin’s notebooks, quoted in Robert Wright, The Moral Animal, pp. 349-50.
I do not at all believe in human freedom in the philosophical sense. Everybody acts not only under external compulsion but also in accordance with inner necessity. Schopenhaur’s saying, "A man can do what he wants but not want what he wants," has been a very real inspiration to me since my youth; it has been a continual consolation in the face of life’s hardships, my own and others’, and an unfailing well-spring of tolerance. This realization mercifully mitigates the easily paralyzing sense of responsibility and prevents us from taking ourselves and other people too seriously; it is conducive to a view of life which, in particular, gives humor its due.
– Albert Einstein
The causa sui is the best self-contradiction that has been conceived so far; it is a sort of rape and perversion of logic. But the extravagant pride of man has managed to entangle itself profoundly and frightfully with just this nonsense. The desire for ‘freedom of the will’ in the superlative metaphysical sense, which still holds sway, unfortunately, in the minds of the half-educated; the desire to bear the entire and ultimate responsibility for one’s actions oneself, and to absolve God, the world, ancestors, chance, and society involves nothing less than to be precisely this causa sui and, with more than Baron Münchhausen’s audacity, to pull oneself up into existence by the hair, out of the swamps of nothingness.
– Friedrich Nietzsche. Quoted in "The Buck Stops – Where?", an interview with philosopher Galen Strawson.
When a man acts in ways that annoy us we wish to think him wicked, and we refuse to face the fact that his annoying behavior is the result of antecedent causes which, if you follow them long enough, will take you beyond the moment of his birth, and therefore to events for which he cannot be held responsible by any stretch of imagination... When a motorcar fails to start, we do not attribute its annoying behavior to sin, we do not say, you are a wicked motorcar, and you shall not have any more gasoline until you go.
– Bertrand Russell
Retribution as a moral principle is incompatible with a scientific view of human behaviour. As scientists, we believe that human brains, though they may not work in the same way as man-made computers, are as surely governed by the laws of physics. When a computer malfunctions, we do not punish it. We track down the problem and fix it, usually by replacing a damaged component, either in hardware or software.
– Richard Dawkins. http://www.edge.org/q2006/q06_9.html.
The mind is determined to this or that choice by a cause which is also determined by another cause, and this again by another, and so on ad infinitum. This doctrine teaches us to hate no one, to despise no one, to mock no one, to be angry with no one, and to envy no one.
– Baruch Spinoza
Where are there are two desires in a man's heart he has no choice between the two but must obey the strongest, there being no such thing as free will in the composition of any human being that ever lived.
– Mark Twain. in Eruption.
Now, you receive all your ideas; therefore you receive your wish, you wish therefore necessarily. The word "liberty" does not therefore belong in any way to your will...The will, therefore, is not a faculty that one can call free. A free will is an expression absolutely void of sense, and what the scholastics have called will of indifference, that is to say willing without cause, is a chimera unworthy of being combated.
– Voltaire. From The Philosophical Dictionary.
Let us make no mistake about this: wage-labour has to disappear and, with it, capitalism. / When its implications and consequences are fully thought through, the multi-activity-based society is not a modified version of the 'work-based society'. It marks a breakthrough to a quite different form. If such a society is to be established and multi-activity to develop, more will be needed than society creating 'the legal and political framework for it'; or 'companies [having] broken the hold of employment'. For multi-activity to develop, society will have to organize itself to achieve it through a range of specific policies. Social time and space will have to be organized to indicate the general expectation that everybody will engage in a range of different activities and modes of membership of the society. To indicate that the norm is for everyone to belong – or at least to be able to belong – to a self-providing co-operative, a service exchange network, a scientific research and experiment group, an orchestra or a choir, a drama, dance or painting workshop, a sports club, a yoga or judo group, etc.; and that the aim within the sports or arts 'societies' is not to select, eliminate or rank individuals, but to encourage each member to refresh and surpass him/herself ever anew in competitive cooperation with the others, this pursuit of excellence by each being a goal common to all. This is how the 'culture-based' society (for which the Western prototype was Athenian society) is distinguished from the work-based society.
– André Gorz: Reclaiming Work. Beyond the Wage-Based Society. Polity Press 1999. pp. 77-78.
A very low 'subsistence income' is in fact a subsidy for employers. It allows them to find labour while paying less than subsistence-level wages. But while it is enabling for the employers, it is an imposition upon the workers. Since they are not guaranteed a sufficient basic income, they have to look continually for some kind of casual work or temporary job and are, therefore, incapable of living their lives on a multi-activity basis. In this case, the 'subsistence income' gives a sizeable boost to deregulating the wage relation, to making employment more insecure and 'flexible', and to replacing it with a commercial contract. - - Granting each citizen a sufficient social income follows an opposite logic: the aim is not to force the recipients to accept any kind of work on any terms whatsoever, but to free them from the constraints of the labour market. The basic social income must enable them to refuse work and reject 'inhuman' working conditions. And it must be part of a social environment which enables all citizens to decide on an ongoing basis between the use-value of their time and its exchange-value: that is to say between the 'utilities' they can acquire by selling their working time and those they can 'self-provide' by using that time themselves. - - The aim is not to enable people not to work at all, but rather to give genuine effect to the right to work: not the right to that work you are 'employed' to do, but to the concrete work you do without having to be paid for it, without its profitability or exchange-value coming into the equation.
– André Gorz: Reclaiming Work. Beyond the Wage-Based Society. Polity Press 1999. pp. 82-83.
We’ve naturalized life, the origins of species, the structure of the universe, and soon perhaps, consciousness and ourselves in all respects. This project of naturalization has led us humanists to the denial of supernatural gods, and we can and should extend this to the explicit denial of the supernatural, non-physical soul that, very much like God, is an exception to natural causality. This internal “little god” is the last hold-out of supernaturalism in most people’s world view, even among many secular humanists. We have, on this traditional view, supernatural powers, in that we, as freely willing agents, get to cause things without being fully caused in turn. We are, like God, causally privileged over the rest of nature. This sort of free will is variously called contra-causal free will, Cartesian free will, interventionist free will, or libertarian free will. This sort of free will is, as Michael Shermer might put it, a very weird thing that people believe in.
– Tom Clark: Toward a Positive Naturalism. http://www.naturalism.org/presentations.htm
In atheist circles it’s conventional wisdom to doubt god’s existence on empirical grounds: there’s no good evidence that such a being exists, so we don’t waste time believing in it. But there’s an equally suspect, supernatural entity that often lurks at the heart of commonsense ideas about human nature: the freely willing self. We have, it is widely believed, the power to think, choose, and act in some crucial respect independently of those causal factors that create us as persons, and that surround us each moment of our lives. Unlike anything else in nature, human beings have a special contra-causal freedom to cause things to happen without themselves being fully caused in turn. [...] The assumption of free will, so widespread in our culture, in effect sets us up as supernatural little gods, and it’s this assumption that a thorough-going naturalism upsets. We should doubt the little god of free will on the very same grounds that atheists doubt the big god of traditional religions: there’s no evidence for it.
– Tom Clark: Denying Big God and the Little God: The Next Step for Atheists? http://www.naturalism.org/atheism.htm#littlegod
...if we understand that there are good evolutionary reasons for our wanting people to suffer when they have done direct or indirect harm to us, then we can account for our strong feelings about the appropriateness of retribution without presuming they are a guide to moral truth.... We may be able to recognize our retributivist feelings as a deep and important aspect of our character - and take them seriously to that extent - without endorsing them as a guide to truth, and start rethinking our attitudes toward punishment on that basis.
– Janet Radcliffe Richards, Human Nature After Darwin, p. 210
Determinism is a threat to retributive desires, and more generally to reactive attitudes ... because determinism is incompatible with origination... [G]iven human nature, determinism will serve as a reason to relinquish these attitudes.
– Derk Pereboom, Living Without Free Will (2001), p. 134.
The view that assumes nonnatural causation of the sort a Cartesian free will requires not only assumes something we have good reason to believe is false ...but is actually a morally harmful picture. It engenders a certain passivity in the face of social problems that lead certain individuals to be malformed.
– Owen Flanagan, The Problem of the Soul, p. 152.
"They're bureaucrats; if they fell out of a window it would take them a week to hit the ground."
– A Sound of Thunder (Peter Hyams, 2005)
Elämä ei tietenkään ole koskaan helppoa. Ihminen tekee jatkuvasti samat eleet, jotka olemassaolo vaatii, ja näin monista syistä, joista ensimmäinen on tottumus. Mutta kuoleman vapaaehtoinen valitseminen edellyttää, että ihminen on todennut, vaikkakin vain vaistomaisesti, miten naurettava tuollainen tottumus on, ettei elämään todella löydy, mitään syvällistä syytä, miten järjetöntä on jokapäiväinen touhu ja miten hyödytöntä kärsimys
– Albert Camus: Kapinoiva ihminen. Otava 1971. s. 17.
Usein sätitään kirjailijoita jotka vetäytyvät maailmasta. Heidän halutaan olevan kiinnostuneita yhteiskunnasta josta he ovat kostuneet hädin tuskin mitään; heidän halutaan pysyvän ikuisesti mukana arpajaisissa joihin heillä ei ole lippua.
– Chamfort
En usko, että edes mikään rikollinen toiminta on niin runouden, filosofian ja itse elämän vastaista kuin tuo taukoamaton työn touhu.
– Thoreau: "Periaatteeton elämä", niin & näin 4/99
Jos ne jotka nyt hautuumailla ovat, olisivat todella ajatelleet paremmin kuolemanjälkeistä elämää, olisi täällä nyt paremmat olot ihmisillä.
– Samuli Paronen: Maailma on sana. Mietteitä. Otava 2000. s. 67.
Eivät kaikki orjat pyri vapaiksi, useimmat pyrkivät herroiksi.
– Samuli Paronen: Maailma on sana. Mietteitä. Otava 2000. s. 54.
Kuinka kauan onkaan taisteltu matkalla orjamarkkinoilta työmarkkinoille, ja saatu tämä sananvaihto.
– Samuli Paronen: Maailma on sana. Mietteitä. Otava 2000. s. 48.
Sodat tarvitsevat syyllisiä jottei niitä tuomittaisi.
– Samuli Paronen: Maailma on sana. Mietteitä. Otava 2000. s. 36.
Ne laskevat yhä köyhien saatavat tappion puolelle.
– Samuli Paronen: Maailma on sana. Mietteitä. Otava 2000. s. 24.
Se ettemme hyväksy kohtuuttomuuksia ei merkitse sitä että tyytyisimme kohtuuteen.
– Samuli Paronen: Maailma on sana. Mietteitä. Otava 2000. s. 13.
Olisi kohdeltava kaikkia ihmisinä, mutta he eivät halua, he vaativat tulla kohdelluiksi kuurnantekijöinä, tohtoreina, aarporaajina, jyrsijöinä, -nööreinä, -nomeina, -logeina, kenraaleina, materiaalitoimintojen erikoistuntijoina, minä tahansa vaan ei ihmisinä.
– Samuli Paronen: Maailma on sana. Mietteitä. Otava 2000. s. 6.
Organisoitunut väkivalta pyrkii monesti oikeuttamaan itseään naamioimalla sodan osapuolet siviilin tai sotilaan rooliin. Sen mukaan sotilaan kuolema on vähemmän väärin kuin siviilin. Siviilin kuolema puolestaan on paheksuttavampi kuin sotilaan kuolema. Moraaliselta kannata katsoen sotilaan ja siviilin ihmisarvolla ei ole eroa. Sotilas ei ole mikään epäihminen, eikä siviilikään ole viaton sotien syntyyn.
– Jukka Hankamäki: Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa. Vähä katekismus filosofiselle anarkistille. Like 2005. s. 95.
Stalinin, aivan kuten vanhentuneen tavarankin, tuomitsevat juuri ne, jotka olivat nostamassa näitä valtaan. Jokainen mainonnan uusi valhe on edellisen valheen tunnustamista.
– Guy Debord: Spektaakkelin yhteiskunta. Summa 2005. § 70.
Lääketieteen kokeellista luonnetta on helppo käyttää hyväksi. Parhaita keinoja työstä vapautumiseen ovatkin paradoksaalisesti juuri sellaiset sairaudet, joita ei voida todistaa kokeellisin havainnoin oikeiksi. Niitä ovat burnoutin lisäksi erilaiset mielitaudit, fobiat ja persoonallisuuden häiriöt. Myös selkäkivut ovat klassisia ja uskottavia. Toisen ihmisen kiputilaa on vaikea arvioida ulkoa päin. Tämän epävarmuuden vuoksi lääkäri ja potilas päättävät usein yhdessä, onko potilas sairas ja kuinka pitkään sairasloman tarve jatkuu.
– Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Yliopistopaino 2005. s. 252.
"Lapsilta kieltäminen" on yleisimpiä kaksinaismoralismin muotoja. - - paheet vaikuttavat nimittäin yhtä vahingollisesti (tai nautinnollisesti) sekä aikuisiin että lapsiin. Niinpä pulman ydin ei olekaan lapsiporno vaan porno sinänsä, ei lasten väkivaltaisuus vaan väkivaltaisuus sinänsä, ei lasten alkoholisoituminen vaan juoppous sinänsä, ei lasten huono käytös vaan huono käytös sinänsä. Myös lapsityövoiman käyttämiseen liittyvä paapominen paljastaa, että työn oma olemus on moraaliton ja paha. Lapsityövoiman kieltäminen ei tee aikuistyövoiman käytöstä lapsityövoiman riistoa parempaa.
– Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Yliopistopaino 2005. s. 232-233.
Työelämässä tapahtuvaa syrjintää on vaikea todistaa, sillä se istuu kuin solttu poterossa tai punkki ihon pinnalla. Syrjintä tapahtuukin jo arvorakenteiden kautta. Kun koko työelämä rakentuu enemmistöarvoille ja massakulttuurin ihanteille, työelämän piirissä ei yksinkertaisesti ole sellaisia työtehtäviä, jotka mahdollistaisivat vähemmistöjen työelämään osallistumisen. Yhteiskunnan arvo-, merkitys- ja symboliuniversumit ovat valtakulttuurien elämäntavan ja ihanteiden mukaisia.
– Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Yliopistopaino 2005. s. 211-212.
Luontaisedut, optiojärjestelmä ja kaikki muu työpaikkanäpistely ovat seurausta siitä tosiasiasta, että suuri osa yhteiskunnallisista toimintafasiliteeteista ja kansallisvarallisuudestamme on saatettu työpaikkojen ja työyhteisöjen käyttöön. - - Esimerkiksi pankkitoimihenkilöllä saattaa olla käytössään huippunopea litteällä näytöllä varustettu tietokone, jonka hienoista mahdollisuuksista hän ymmärtää saman kuin jänis Jumalasta. Hän vain pitää yllä tilejä ja tarkistelee ihmisten saldoja. Samanlainen kone saattaa löytyä työvoimaneuvojan pöydältä. Hän tarkkailee sillä ihmisten ilmottautumista työvoimatoimistoon ja katkaisee työttömyyspäivärahan maksamisen siinä tapauksessa, että kansalainen toimii loogisesti. Nämä koneet ja laitteet kuuluisivat niille, joiden käsissä ne tuottavat todellista lisäarvoa. On suunnatonta yhteiskunnallista haaskausta pitää kalleinta ja arvokkainta omaisuutta täysin tuottamattomassa työssä virastoissa ja laitoksissa.
– Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Yliopistopaino 2005. s. 183
Tuotteistamista haitallisempaa työnhaussa lienee vain hyvä itsetunto, johon psyykkaajat ja skarppaajat koettavat hypnotisoida työnhakijoita. Työpaikkahaastattelujen käänteissä ihmistä taivutellaan vakuuttelemaan hyvää itsetuntoa ja panssaroimaan itsensä liituraidan ja jakkupukujen kipsiin. Tosiasiassa "hyvän itsetunnon" korostaminen on merkkinä itsepetoksesta, sillä se perustuu defensioon. "Huonon itsetunnon" poteminen taas kertoisi rohkeudesta epäillä omaa itsetuntoa ja olisi sen vuoksi terveen itsetunnon merkki. Se, joka myöntää, ettei tunne itseään, tuntee itsensä parhaiten.
– Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Yliopistopaino 2005. s. 151.
Tilastokeskuksen mukaan työttömien miesten keskuudessa kuolleisuus on kolminkertainen ja naisten keskuudessa kaksinkertainen työllisiin verrattuna. - - Jos työtön ei pääse eläkkeelle tai töihin ennen kuin hänen elämänlankansa lopullisesti katkeaa, hän on pulassa. Myös työelämä voi tehdä ihmisestä nykyään selvää jälkeä. Mutta hänellä on sentään varaa hautajaisiin. Toisin on työttömien laita. Toimeentulotuesta annettujen säädösten mukaan työttömällä on oikeus "kohtuullisiin hautajaisiin sellaisen hautausurakoitsijan toimesta, jolla on sosiaalipalvelutoimiston kanssa yhteistyösopimus". Työttömän hautajaiset saavat siis olla "kohtuulliset". Mitä tarkoittavat "kohtuulliset hautajaiset". Eikö olekaan aihetta juhlaan? Onko myös lähimmäisemme poismenon johdosta koettavan surun oltava "kohtuullista"? Entä mitä merkitsee, että hautausurakoitsijalla on sosiaalipalvelutoimiston kanssa "yhteistyösopimus"? Huhkivatko viranomaiset oikein yhteistyössäkin työttömän saattamiseksi pois tämän maan kamaralta?
– Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Yliopistopaino 2005. s. 127-128.
Työvoimatoimistossa saattaa nykyään käydä kuten monella muullakin markkinatorilla, ja joudut ilmaiseen persoonallisuustestiin. "Eihän siitä sinulle haittaakaan ole", toteavat työvoimaneuvojat lähettäessään terveen ihmisen työpsykologin juttusille. Siitä kaikki alkaa. Jokaisesta ihmisestä voidaan löytää piirre, jonka perusteella hänet voidaan määritellä epänormaaliksi, poikkeavaksi tai sairaaksi. Ei ole yhteiskunnallista ongelmaa, jota ei voitaisi kääntää yksilön pään sisäiseksi pulmaksi. Esimerkiksi jos ihminen ei ota vastaan koulutustaan vastaamatonta työtä, hänen voidaan väittää olevan itseensä sulkeutuva ja narsistinen luonne, joka ei myönnä olevansa avun tarpeessa - saati että hän pystyisi luopumaan omasta itsestään toisten ihmisten hyväksi. Ja jos ihmisellä on hyvä itsetunto, tuokin asia voidaan psykologien kaleidoskoopisssa kääntää niin päin, että tosiasiassa hän on sulkeutunut, yksinäinen ja ahdistunut: hänellä on paisuteltu minäkuva, joka aiheuttaa sen, ettei hän ole lainkaan yhteistyökykyinen, vaan tullakseen sosiaalisesti terveeksi yksilöksi hän tarvitsee työvoimatoimiston osoittamaa ryhmäterapiaa. Tarvittaessa ihminen toimitetaan hoitoon, josta häntä ei päästetä pois ennen kuin hän on todistettavasti terve.
– Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Yliopistopaino 2005. s. 114.
Ammatin valitsemiseen liittyvä retoriikka ohjaa ihmisiä omien voimavarojen tuhlaamiseen. Totuus on seuraava: siitä, joka "valitsee" ammatin ei tule koskaan hyvää työntekijää, koska hänen ratkaisujaan ei sanele intohimo. Vain passiosta eli tekemisen pakosta ja intohimosta syntyy hyviä kirjailijoita, runoilijoita, merimiehiä, kokkeja, partureita, lääkäreitä, palomiehiä, poliiseja ja opettajia. Ihmisen elämää leimaa halu ja usko siihen, minkä he kokevat elämäntehtäväkseen.
– Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Yliopistopaino 2005. s. 114.
Ihminen tuntevana, rakastavana ja hellyyttä kaipaavana olentona on viranomaiselle kuin viranomaiselle vieras käsite. Siinä, missä toisen ihmisen läsnäolo ja elämä herättävät minussa ja toisissa ihmisissä inhimillisiä tunteita, viranomaiselle ihmistä tässä muodossa ei ole olemassa. On vain asiakirjaihminen: se, mikä on A4-kokoisille paperiarkeille dokumentoituna. Viranomaisen näkökulmasta olisi toivottavaa, että ihminen olisi kuollut, koska silloin hän ei tekisi enää mitään uutta. Hänen elämänsä olisi lopullisesti hallittavissa ja työnnettävissä arkistoon.
– Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Yliopistopaino 2005. s. 109.
Pakkokouluttaminen, kurssittaminen ja määräily eivät ole ensisijaisesti ihmisten nöyryyttämistä. Nöyryyden kokeminen on vielä tunne, ja se voi olla myös myönteinen tunne. Mutta työviranomaisten toiminnasta voi tulla ihmisten kiusaamista. Siitä tulee ihmisarvon riistoa, joka vastaa henkisen pahoinpitelyn piirteitä. Pahiten siitä paistaa päälle järjettömyys. Suuri osa nöyryytetyksi tulemisen tunteista seuraakin siitä, että ihmiset kokevat tulleensa kohdelluiksi järjen vastaisesti. Tämä ohjaa ihmisiä reagoimaan tunneperäisesti, ja juuri siihen viranomainen pyrkii. Viranomaiselle on näet eduksi, jos se onnistuu kanavoimaan omat järjettömyytensä tavalla, joka herättää kansalaisessa aggression. Tällöin viranomainen voi todistaa kansalaisen menettäneen harkintakykynsä, ja viranomainen on voittanut pelin. - - Toinen päämäärä, johon viranomaistaho pyrkii, on se, että kansalainen itse kieltäytyisi työstä tai koulutuksesta. Tällöin hänelle ei tarvitsisi maksaa lainkaan työttömyysetuutta. Hän olisi vailla työtä ja toimeentuloa kuten ennenkin mutta tulisi valtiolle halvemmaksi. - - Työstä kieltäytymiseen ohjaaminen tapahtuu tarjoamalla ihmiselle työtä, esimerkiksi diplomi-insinöörille kadun lakaisemista.
– Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Yliopistopaino 2005. s. 99.
Yhteiskunnassamme on paljon sellaista toimintaa, joka on erittäin arvokasta ja arvostettua mutta jota ei voida organisoida palkkatyöksi. Juuri näillä aloilla toimiva ihminen päätyy usein työttömäksi. Näin olemme jälleen tulleet tärkeän johtopäätöksen eteen: suurin osa työttömistä ihmisistä ei olekaan yhteiskunnallisesti epäkelpoja henkilöitä vaan kansakuntamme kallisarvoisimpia huippuosaajia, joiden kyvyt, taidot ja ominaisuudet eivät vain vastaa yhteiskuntamme pönkittämää ammattirakennetta.
– Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Yliopistopaino 2005. s. 93.
Materiaalisia tai henkisiä arvoja tuottavaa työtä voi tehdä yhtä hyvin työtön harrastaja kuin palkkatyössä oleva. - - Toisaalta suuri osa ihmisistä, jotka työskentelevät palkatussa työssä, ei luo mitään materiaalisia eikä henkisiä arvoja. Kylmä totuus on, että tällainen yhteiskunnan siivellä eläjä on useimmiten työviranomainen, sosiaaliviranomainen tai Kansaneläkelaitoksen viranomainen
– Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Yliopistopaino 2005. s. 47.
Työttömänä ollessaan työtön mahdollistaa toisten ihmisten työssä käynnin ja paremman ansiotason. - - Voidaan siis väittää, että työtön elättää työssäkäyvän.
– Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Yliopistopaino 2005. s. 30, 34.
Ainoastaan se, joka ottaa rauhallisesti sellaiset asiat, joiden takia maailman ihmiset puuhaavat otsansa hiessä, puuhaa otsansa hiessä sellaisten asioiden takia, jotka maailman ihmiset ottavat rauhallisesti.
– Arabialainen sanonta
Minulle korkein aktiviteetti on olla vapaa kaikesta aktiivisuudesta.
– Gregorios Nazianzilainen
Aina kun yhteiskunnassa tapahtuu jotain moraalitonta - kiinteistönvälittäjä myy vuokra-asuntosi, insinööri tutkimuksensa tai huora itsensä - he sanovat: "Työtähän me vain teemme." Työ ikään kuin vapauttaa vastuusta. Työn taakse paetaan moraalittomuutta. Työ kelpaa perusteeksi mille tahansa vääryydelle, ja niinpä työelämän tikarappujen raoissa piileskelevä pieninkin sittiäinen katoaa autoritaarisen organisaatiorakenteen taakse vastuutaan piiloon. Sieltä hän sanoo: "Me tottelimme vain määräyksiä."
On kuitenkin selvää - se sanottakoon - että yhteiskunnassamme on suuria ongelmia. Ongelma ei ole se, että kaikki ihmiset eivät työskentele tehokkaasti työelämämme työleireillä. Ongelma ei ole, että työleirien ulkopuolella on vielä liikaväestöä. Ongelma ei ole se, että työleirit potevat, niin kuin työleirien työnjohtajat sanovat, "työvoimapulaa". Ongelma ei ole sekään, että eräille työleirien ammattialoille on päässyt syntymään "työvoimakapeikkoja".
Ongelma on, että ihmiset yritetään pakottaa tekemään työtä, jota ei ole. Ongelma on, että poliittinen valta ei myönnä tiettyä tosiasiaa: yhteiskunnassamme ei enää tarvita niin paljon työtä, että sitä olisivat kaikkien kädet täynnä. Ongelma on, että virkakoneisto ja puolueet kiistävät sen, minkä ne jo tietävät: talousjärjestelmämme pyörii vain sen tosiasian varassa, että yhteiskunnassamme on pysyvä joukko ilman palkkatyötä olevia ihmisiä, jotka ilman vastiketta ja vaatimuksia tekevät suuren osan yhteiskunnan toiminnalle välttämättömästä koti-, hoito-, tutkimus-, kulttuuri- ynnä muusta työstä, samalla kun väestöä jaetaan taloudellisissa suhteissa kahtia takaisin kohti rikkaista ja köyhistä koostuvaa luokkayhteiskuntaa.
– Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Yliopistopaino 2005. s. 11-12.
Jos 1800-luvun ihminen voisi nousta maihin meidän ajassamme, ensimmäinen asia, jota hän hämmästyisi, olisi poliittisen mielikuvituksen täydellinen uupuminen, perinpohjainen kuivuminen ja ehtyminen. Miten on mahdollista, että näin monista teknologisista mahdollisuuksista, näin suurista aineellisista ja aineettomista rikkauksista, tietotaidon levinnäisyydestä ja tieteen kehityksestä huolimatta ammattiliitot ja poliittiset puolueet ovat kykenemättömiä synnyttämään minkäänlaista toimintaa, minkäänlaisia ehdotuksia? Vasemmiston kannattaja olisi yksinkertaisesti järkyttynyt vasemmiston keskeisimmästä ehdotuksesta: "työtä kaikille". Hänen korvissaan, jotka ovat herkistyneet kiihkeissä väittelyissä palkkatyön kumoamisen ja ylittämisen tuhansista eri tavoista, tämä motto kuulostaisi uuden orjuuden tunnuslauseelta: "Me haluamme isäntiä". [...] Liberaalista ajattelusta (individualismista) ja sosialistisesta ajattelusta (kollektivismi) poiketen me olemme sitä mieltä, että sosialisaatio ja yksilöllistyminen kulkevat käsi kädessä, että ne edellyttävät toisiaan ja kietoutuvat yhteen. Meistä näyttää siltä, että ehdotus perustulosta on ainoastaan yksi rikkaamman ja hienostuneemman yksilöllistymisen ennakkoedellytyksistä. Ei ole syytä pelätä sellaista sosialisaation prosessia, joka ei voi olla muuta kuin yksilöllistymisen vahvistamista. Mutta vain sillä ehdolla, että teemme saman johtopäätöksen kuin tämä 1800-luvun lopun kirjailija: "Voimme kysyä itseltämme, onko universaali samankaltaisuus, kaikissa nykyisissä muodoissaan, puvuissa, aakkosissa, ehkä kielessä, oikeuskäsityksissä jne. oikeastaan sivilisaation viimeinen hedelmä, vai eikö sen oikeutuksena ja seurauksena ole pikemminkin yhtaikaa todempien, intiimimpien, radikaalimpien ja herkempien yksilöllisten eroavaisuuksien kukoistus."
– Maurizio Lazzarato: Perustulon takaaminen. Moninaisuuksien politiikkaa. Megafoni 2004-06-08.
Filosofeista, runoilijoista tulee miltei väistämättä ihmisvihaajia: 1) koska heidän taipumuksensa ja lahjansa suuntaavat heidät tarkkailemaan yhteiskuntaa, tutkimiseen josta koituu alituista mielipahaa; 2) koska yhteiskunta ei juuri koskaan palkitse heidän lahjakkuuttaan (olkoot hyvillään jos ei rankaise), ja tämä mielipaha vain kaksinkertaistaa heidän melankoliset taipumuksensa.
– Chamfort
Kun pohdittiin ihmisten pahuutta, D., hauska ihmisvihaaja sanoi: "Vain ensimmäisen vedenpaisumuksen hyödyttömyys estää Jumalaa lähettämästä toista."
– Chamfort
Rangaisus on piinaa, joka on tarkoitettu piinaksi. Kärsimyksen tuottaminen ihmisille sotii hyvinvointiyhteiskunnan periaatteita vastaan, varsinkin jos on kyse ihmisistä jotka ovat jo ennestäänkin kärsineet paljon. Sen takia kutsumme rangaistusta usein joksikin muuksi kuin rangaistukseksi, esimerkiksi hoidoksi, avuksi tai toimenpiteeksi. - - Mitä ei oikeudenmukaisuuden nimissä voida määrätä rangaistukseksi, voidaan vastaväitteittä määrätä hoidoksi, sanoivat vanhat juristit.
– Nils Christie & Kettil Bruun: Hyvä vihollinen. Huumausainepolitiikka Pohjolassa. Weilin+Göös 1986. s. 191, 203.
Utopisti on yhteiskuntakeskustelussa tavallinen haukkumasana. - - Mutta kieli on vallankäyttöä. Kaikkia epärealistisia ehdotuksia ei leimata utopioiksi. Herätyssaarnaajan sanoma leimataan harvoin utopiaksi, vielä harvemmin valtiomiesten tai poliitikkojen ehdotuksia paremmasta työmoraalista, kohtuullisuudesta palkkavaatimuksissa, tai alkoholin vastaisia valistuskampanjoita - ja huumeiden vastaisia. Yhtä ainoaa seikkaa korostavat yksinkertaiset ehdotukset - juo vähemmän, älä polta hasista - saattavat saada miljoonia valtiollista avustusta. Lievästi ilmaistuna, on vahvat syyt uskoa, että vaikutukset eivät tule olemaan suuret. Tutkijan kielellä sanoen sellaisilla ehdotuksilla yritetään muuttaa riippumattomia perusmuuttujia käymällä käsiksi yhteen riippuvista muuttujista. - - Paradoksaalista on, että tällaisia yksiseikkaisia ehdotuksia esittäviä henkilöitä pidetään usein sekä järkevinä että realistisina. - - Byrokraattien utopiat ovat realistisia siinä mielessä, että ne voivat saada poliittista kannatusta, mutta epärealistisia siinä mielessä, ettei niillä ole mitään vaikutusta, jos ne toteutettaisiin. - - Käänteisesti ennen kaikkea vallanpitäjillä on taipumus varata käsite utopisti halventavaksi nimitykseksi sille, joka esittää niin laajakantoisen ehdotuksen, että sillä olisi läpi vietäessä vaikutusta, mutta joka tuomitaan epärealistiseksi ajatellen sen mahdollisuutta saada poliittista tukea. Että ehdotukset ovat laajakantoisia, merkitsee tässä yhteydessä, että ne käyvät käsiksi perusmuuttujiin.
– Nils Christie & Kettil Bruun: Hyvä vihollinen. Huumausainepolitiikka Pohjolassa. Weilin+Göös 1986. s. 208-209.
4. lokakuuta (1937)
Olen viime päiviin asti ajatellut, että minun olisi tehtävä jotakin elämässä, tai tarkemmin sanoen: koska olen köyhä, minun olisi ansaittava leipäni, hankittava asema, paikka yhteiskunnassa. Ja tämä ajatus, jota en vielä tohdi nimittää ennakkoluuloksi, oli varmasti juurtunut mieleeni perin syvälle, koska se ei sieltä lähtenyt, vaikka olin tehnyt asiasta pilaa ja lausunut lopullisen kantani. Ja sitten, kun minut oli nimitetty Bel-Abbèsiin, kun tajusin, miten lopullista ratkaisua tuollaiseen virkaan astuminen merkitsi, tulin äkkiä toisiin ajatuksiin. Kieltäydyin siitä, kaiketi siksi etten pitänyt turvattua toimeentuloa minkään arvoisena, kun toisessa vaakakupissa olivat mahdollisuuteni elää todellista elämää. Peräydyin ajatellessani sellasen elämänuran kolkkoutta ja turruttavuutta. Jos olisin jaksanut kestää ensimmäiset päivät, olisin varmaan antanut periksi. Mutta siinä juuri piilikin vaara. Minä pelästyin, pelästyin yksinäisyyttä ja lopullisuutta. Kun hylkäsin sellaisen elämän, kun heitin menemään niin sanotun "tulevaisuuteni", kun jäin yhä vain tähän epävarmuuteen ja köyhyyteen, osoitinko voimaa vai heikkoutta? Sitä en osaa nyt sanoa. Mutta tiedän ainakin, että jos konflikti on olemassa, en ole joutunut siihen turhan takia. Ellei ehkä sittenkin, tarkemmin ajatellen ... Ei. Pakoni ei tainnut johtua niinkään siitä että tunsin sijoittuneeni lokerooni, kuin siitä että tunsin sijoittuneeni johonkin rumaan.
Entä nyt, kelpaanko niin sanottuun "vakavaan työhön"? Olenko laiska? Sitä en usko ja olen todistanut itselleni, etten ole. Mutta onko ihmisellä oikeus kieltäytyä vaivannäöstä sillä tekosyyllä, ettei se muka häntä miellytä? Luullakseni toimettomuus rappeuttaa vain ne joilta puuttuu sisua. Ja jos minulta sitä puuttuisi, minulle jäisi vain yksi ratkaisu.
– Albert Camus: Kapinoiva ihminen. Otava 1971. s. 214-215.
In itself, voting is of no great significance one way or the other (those who make a big deal about refusing to vote are only revealing their own fetishism). The problem is that it tends to lull people into relying on others to act for them, distracting them from more significant possibilities. A few people who take some creative initiative (think of the first civil rights sit-ins) may ultimately have a far greater effect than if they had put their energy into campaigning for lesser-evil politicians [...] If people invariably rally to lesser evils, all the rulers have to do in any situation that threatens their power is to conjure up a threat of some greater evil.
– Ken Knabb: The Joy of Revolution
If all problems can be attributed to a sinister clique of “total fascists,” everything else will seem comfortingly progressive by comparison. Meanwhile the actual forms of modern domination, which are usually more subtle, proceed unnoticed and unopposed.
– Ken Knabb: The Joy of Revolution.
Fighting for liberation does not imply applauding the traits of the oppressed. The ultimate injustice of social oppression is that it is more likely to debase the victims than to ennoble them.
A lot of traditional leftist rhetoric stemmed from obsolete work-ethic notions: the bourgeois were bad because they didn’t do productive work, whereas the worthy proletarians deserved the fruits of their labor, etc. As labor has become increasingly unnecessary and directed to increasingly absurd ends, this perspective has lost whatever sense it may once have had. The point is not to praise the proletariat, but to abolish it.
– Ken Knabb: The Joy of Revolution.
For certain purposes it's not too misleading to call our system democracy or capitalism or -- better still -- industrialism, but its real names are factory fascism and office oligarchy. Anybody who says these people are "free" is lying or stupid.
– Bob Black, "The Abolition of Work"
Regrettably, in much of our basic thinking, the end of the nineteenth century is still with us. We have continued the practice of decontextualizing and reducing the richness of holistic thinking down to a handful of variables which we think we can manage. In methodology we call it the principle of Occam's Razor. But it doesn't work at all, it cuts away too much.
In organizing modern society, this kind of thinking is reflected in what I call the CEWR system. It stands for Childhood-Education-Work-Retirement. All the possibilities of life are contained in this sequence of four boxes. Can anything be more restricting to human possibility than this imposed linearity? So my question is, why can't we design a more interesting life by rotating the stages? We could have a C-R-E-W-C-W-R-E sequence or any other that would fit our personal needs. Workers could go back to school, or take sabbaticals. It's obvious that almost all adults need to have a second and third childhood. Our entertainment industry is based on that fact. So why not have camps for adults and let them play in sand boxes?
– The Education of a Peacemaker. An Interview with Dr. Johan Galtung, by Philip Grant (from KJ # 38)
We don't need to demand greater security or a raise in the 'minimum wage,' but that the masses are no longer kept at a minimum life. We don't just need to demand bread, we need to demand fun.
– Bernstein, Conord, Dahou, Debord, Fillon, Wolman: The Minimum Life. Potlatch #4. 1954.
Vaikeinta on hallita sitä jolla ei ole mitään menetettävää. Jos huumeongelmalle haluttaisiin tehdä jotakin, jos todella haluttaisiin tehdä jotakin eikä vain käydä sotaa aivan jotain muuta vastaan, silloin olisi luonnollisesti tehtävä jotain perustavaa kaikin tavoin köyhille. Olisi tehtävä jotakin niiden ryhmien aineellisille ja rakenteellisille edellytyksille, jotka osoittautuvat käytöstä erityisen haavoittuviksi ja joilla on eritystä taipumusta niiden päihteiden käyttöön, joista ollaan levottomia.
Jälkiteollisen yhteiskuntien pääongelmia on puute sen tyyppisestä työstä, jota kutsutaan palkatuksi. - - Työtön on rappiolla oleva häviäjä jokaisessa yhteiskunnassa, jossa identiteetti perustuu suoritukseen - jota seuraa nopeasti rahapalkka. - -
Ilmeinen uudistus tässä tilanteessa olisi palkkatyön kunnioitettavuuden vähentäminen. Sillä tavalla nousisi toisentyyppisten töiden arvo. Niitä olisivat toisten ilahduttamiseksi tehty työ, työn itsensä takia tehty työ - jonkin teoksen luomiseksi tehty työ.
– Nils Christie & Kettil Bruun: Hyvä vihollinen. Huumausainepolitiikka Pohjolassa. Weilin+Göös 1986. s. 210-211.
Kaikille maksettava peruspalkka rikkoo yksinkertaisen, tunnetun käsityksen työstä maksettavasta palkasta. Ajatus uhkaa vähentää myös sen arvoa, mikä tavallisella työntekijällä perinteisesti katsoen on ollut myytävänä: hänen työvoimansa. Jos kaikki saavat peruspalkkaa, vähenee se, minkä palkkatyöläinen voi myydä tällä kaikille yhteisellä minimillä. Tämä on väistämätöntä ja toivottavaa.
Jotkut sanovat: sellaisen järjestelmän vallitessa ihmiset eivät haluaisi työskennellä. Me sanomme: ihmiset työskentelevät jo tänään saamatta rahapalkkaa. Perheissä tehtävä työ on yhäkin tärkeintä. Tavalliset ihmiset auttavat toisiaan. Taiteilijat ponnistelevat eteenpäin, stipendein tai ilman niitä. Useimmat jatkaisivat kuten nytkin, jos palkka maksettaisiin riippumatta työstä. Mutta monet jatkaisivat iloisempina, tuntien olevansa arvostettuja samoin perustein kuin muutkin. Poissulkemisperiaatteet, ikä, sukupuoli, kyky ja terveys eivät olisi enää yhtä merkityksellisiä. Ja mistä tämä pelko, että jotkut eivät haluaisi tehdä työtä? Perusongelmamme on se, että liian monet haluavat liian paljon palkattua työtä. Niinpä meidän on ehkä ratkaistava tämä ongelma ensin, käydäksemme käsiksi sitten vastakkaiseen ongelmaan, jos se nyt syntyisi.
– Nils Christie & Kettil Bruun: Hyvä vihollinen. Huumausainepolitiikka Pohjolassa. Weilin+Göös 1986. s. 212-213.
[K]un fasistiset ja kommunistiset liikkeet aloittivat 1900-luvun alkupuolella voimakkaan nousunsa, filosofiset eetikot eivät osanneet sanoa juuri mitään kehitystä vastaan. [...] Kyseessä on jossain määrin kirjoittamaton luku eurooppalaisen moraalifilosofian historiassa. Selviö kuitenkin on, että jotkut jo edellisellä vuosisadalla esiin nousseet teemat edesauttoivat akateemisen maailman hiljaisuutta ja myöntyvyyttä Mussolinin, Hitlerin ja Stalinin valtakausilla. Näitä olivat ainakin tieteellisen perustelun vaatimus myös etiikkaan liittyvissä asioissa sekä pessimismin, nihilismin ja emotivismin saama suosio.
– Matti Häyry: Hyvä elämä ja oikea käytös. Historiallinen johdatus moraalifilosofiaan. Yliopistopaino 2002. s. 141.
[T]he provision of a constitutionally guaranteed right to an income is the only way to prevent the emergence of a technologically dehumanized consumer society. This proposal for a guaranteed income is not a solution to problems but rather a precondition for solutions: in some ways it is rather like the introduction of limited liability in the middle of the nineteenth century. Limited liability allowed the company to take risks; a guaranteed income will allow the individual to take risks in order to promote his self-development in the interest of himself and his society.
– Robert Theobald, Free Men And Free Markets.
Taloudellinen liberalismi on vielä jälkijättöisempi ja karkeampi ajatuskoneisto uuden ajan individualismivirrassa kuin demokratia. Toisaalta juuri pohjattoman karkeutensa takia liberalismin asema on ollut ja on niin vahva. Se mahdollistaa individualistisen egoismin ja barbarian. "Jokainen saa tehdä omilla rahoillaan mitä tahtoo. That's it." Talous on sellainen realiteetti, johon vain reagoidaan. Sitä ei ajatella.
Ensinnäkään: omia rahoja ei ole. Raha on alunalkaen sosiaalinen muodoste, kuten inhimillinen kieli. Sen merkittävin ominaisuus on, ettei se voi olla "yksityistä". Oikeastaan sen merkitys perustuu siihen ettei sitä voi omistaa. Rahaa ei voi yksityiseksi määritellä. Toiseksi, vaikka voisikin, tekeminen ei ole kenenkään oma asia. Kaikilla tekemisillä on vaikutuksia, jotka koskevat kaikkia muita.
– Seppo Oikkonen: Narkissos-esseet. 2001.
Demokratiasta on sanottu, että paremmin kuin valtaa se jakaa vastuuta, niin ettei edustuksellisessa päätöksentekojärjestelmässä kukaan joudu koskaan yksin vastaamaan virheistä. Systeemi on kehittynyt pikemminkin peittämään virheitä kuin paljastamaan niitä. -- Samoin niillä talousopeilla, joiden nimissä taloudellisia päätöksiä tehdään, on se ominaisuus, että ne peittävät näkyviltä todelliset edunsaajat. Talouden valta ja vastuu pakenevat kaikkia tarkasteluja.
– Seppo Oikkonen: Narkissos-esseet. 2001.
The sacrosanct notion of work is the cause of most of humanity's woes. Never trust the priests of work because they've poisoned their minds with it. For example, the quantity of economically necessary work declines, yet politicians and economists tell us that the only way to end unemployment is with more useless work. Why couldn't more people do much less?
– Len Bracken: Aphorisms Against Work.
All work is vain and the laziest man is often the wisest.
– H.P. Lovecraft
Rauhaa varten organisoidaan toisella tavalla kuin sotaa varten; yhteiskunnalliset laitokset jotka palvelevat olemassaolotaistelua eivät voi palvella olemassaolon rauhoittamista. Elämä päämääränä on laadullisesti erilainen kuin elämä välikappaleena.
– Herbert Marcuse: Yksiulotteinen ihminen. Weilin+Göös 1969. s. 41.
Castles upon the hill do not initiate violence: they merely respond, after freezing the structure. [...] To see the non-iniating as non-belligerent is not only bad politics but also bad social science, as it neglects third variables. When somebody is sitting on somebody else, chances are that the latter will move first; to call that 'aggression' is somewhat far-fetched.
– Galtung, Johan: Peace by Peaceful Means: Peace and Conflict, Development and Civilization. International Peace Research Institute, Oslo/SAGE 1996. s. 52.
There should be universal leisure for all, and a standing wage sufficient to provide life without working ought to be supplied...so that everyone becomes a leisured aristocrat
– John Conrad Russell, 4th Earl Russell (1921 - 1987)
The solution to poverty is to abolish it directly by a now widely discussed measure: the guaranteed income.
– Martin Luther King, Chaos or Community, 1967
Luonnehdimmepa aikamme yhteiskuntia myöhäisteollisiksi, jälkiteollisiksi tai kapitalistiksi, yksi niiden ominaisuus on pitkään kiinnostanut minua toimittajana. Se on yhteiskuntajärjestelmän kyky luoda oma todellisuutensa ja synnyttää ihmisten mielissä kuva pysyvyydestä, luonnollisuudesta ja kohtuullisesta oikeudenmukaisuudesta vastoin kaikkea todistusaineistoa. [...] Kylmän sodan kausi loi mielikuvan kahdesta kilpailevasta yhteiskuntajärjestelmästä. Tosiasiassa kapitalismi ja kommunistien luoma komentotalous olivat läheistä sukua toisilleen. Yhteistä niille oli ihmisten alistaminen tuotantojärjestelmän palkkaorjiksi, ja molempien yhteiskuntien ideologit julistivat tuotannollisen demokratian mahdottomuutta. Kommunistit asettivat itsensä muiden käskijöiksi. Kapitalistisissa maissa ihmisille myönnettiin paljon enemmän vapauksia, kunhan yhteiskunnallista todellisuutta paljossa hallitsevat suuryritykset saivat toimia yhtä epädemokraattisesti kuin kommunistiset puolueet.
– Tapani Lausti: Toisinajattelun tiekartta. Like 2004. s. 39.
Vuosituhannen vaihteen eurooppalainen politiikka etsii pelastusta produktivismista, siis korostamalla talouskasvua, työntekoa ja työetiikkaa. Produktivismissa sosiaalidemokratia ja uusliberalismi löytävät toisensa.
– Raija Julkunen: Hyvinvointivaltion uudelleenjärjestyminen. Teoksessa Eija Nurminen (toim.): Sosiaalipolitiikan lukemisto. Palmenia 2000. s. 115.
Vuonna 1968 tulin sanoneeksi television suorassa viihdeohjelmassa, että en aio tehdä mitään säännöllistä työtä kymmeneen vuoteen. Asia käsitettiin niin, että en aio tehdä ylipäänsä mitään työtä kymmeneen vuoteen, ja siitä nousi suuri äläkkä. Työ oli pyhä asia ja on yhä.
Raamatun mukaan tosin Jumala pani työn ihmiselle rangaistukseksi, koska ihminen oli syönyt hyvän ja pahan tiedon puusta. Siihen asti ihminen oli ollut työtön ja nauttinut elämästään. [...]
Työttömyyttä hävetään eikä siihen osata suhtautua luontevan tyynesti tulevaisuuden ilmiönä. Meillä Suomessa on silloin tällöin puhuttu kansalaispalkasta. Jos tarkastelee tätä sanaa, niin sekin sisältää työnteolle myönteisen sävyn. Maksetaan palkkaa siitä että on olemassa. Itse en tosin toistaiseksi ole keksinyt aivan neutraalia ilmaisua, mutta haluaisin kuitenkin korvata sanan kansalaispalkka käsitteellä työstäluopumiskorvaus.
Siihen mitä Jumala tuumii rangaistuksensa tehon hälvenemisestä en ota kantaa. Se on teologinen ja ontologinen kysymys.
Minä olisin kernaasti laiskana - en himoitse työntekoa ollenkaan - mutta olosuhteet eivät sitä salli. Useina vuosina olen tammikuussa päässyt laiskottelun makuun. Tammikuussa on näet esiintymisrintamalla vähiten töitä; joulu on uuvuttanut ihmiset. Kun sitten ensimmäisen keikan vuoro tulee, sille lähteminen on todella vastenmielistä. Ymmärrän erinomaisesti pitkäaikaistyöttömien työstä vieraantumisen.
– M. A. Numminen: Kirjeitä virolaiselle runoilijalle. WSOY 1987. s. 90-92.
Kuvittele muuri, joka koostuu sarjakuvamaiseen sukupuoleensa sitoutuneista, polymorfialtaan suppeista, tietovaltasuhteiden umpikujiin yksilöitään kalustavista työn sankareista. Kutsu pään siihen takomisesta aiheutuvia kaikuja kommunikaatioksi. Tunne keskustelevasi.
– Markku Eskelinen: Ajan lyhyt moraali. Teoksessa Hannu Tarmio (toim.): Ajan lyhyt moraali. Art House 1989.
Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sentähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enään ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä.
– Tuomarinohjeet 7, Olaus Petri (1493 - 1552)
Totesin alussa, ettei televisio ole kovin suosiollinen väline ajatusten ilmaisemiselle. Asetin kiireen ja ajattelun väliin tietyn negatiivisen kytköksen. Tämä on filosofisessa diskurssissa esitetty vanha väite: Platon asettaa vastakkain filosofin, jolla on aikaa, sekä torilla, /agoralla/ liikkuvat ihmiset, jotka kiire on saanut valtaansa. [...] Onko mahdollista ajatella kiireessä? Antaessaan puheenvuoron ajattelijoille, joiden oletetaan ajattelevan nopeasti, eikö televisio samalla tuomitse itseään jäämään ikuisesti nopeiden ajattelijoiden [fast thinkers] seuraan, saamaan esiintyjikseen vain ajattelijoita, jotka ajattelevat nopeammin kuin oma varjonsa...
Itse asiassa on mietittävä, miksi kyseiset ajattelijat kykenevät sopeutumaan näihin poikkeusoloihin, miksi he onnistuvat ajattelemaan olosuhteissa, joissa kukaan ei enää ajattele. Minusta vastaus näyttää olevan, että he ajattelevat "valmiiden ajatusten" välityksellä. "Valmiit ajatukset" [Ranskan 'idée reçue' tarkoittaa kirjaimellisesti vastaanotettua, (muualta) saatua ajatusta, joka voidaan kääntää myös ennakkoluuloksi tai ennakkokäsitykseksi (jaettu, saatu, hyväksytty ja tässä mielessä "valmis" ajatus). [Suom. huom.]], joista Flaubert puhuu, ovat kaikkien jakamia, kuluneita, sovinnaisia, jokapäiväisiä ajatuksia. [...] Olipa kyse puheesta, kirjasta, tai (tele)visuaalisesta viestistä, kommunikaation keskeisin ongelma koskee kuitenkin sitä, täyttyvätkö vastaanoton ehdot: onko kuulijallani hallussaan tarvittava koodi sanomani tulkitsemiseksi? Kun laskette liikkeelle "valmiin ajatuksen", on kuin kaikki olisi jo tehty: ongelma on ratkaistu. Kommunikaatio on välitöntä, koska eräässä mielessä sitä ei ole. Tai se on yksinomaan näennäistä. Latteuksien vaihtaminen on kommunikaatiota, jonka ainoa sisältö on itse kommunikaation tosiasia. Jokapäiväisessä keskustelussa niin valtavaa osaa näyttelevien latteuksien avu on siinä, että kaikki voivat jakaa ne, ottaa ne välittömästi vastaan: arkipäiväisyytensä kautta ne ovat yhteisiä sekä lähettäjälle että vastaanottajalle. Ajattelu on sitävastoin määritelmän mukaan kumouksellista: sen on lähdettävä liikkeelle "valmiiden ajatusten" purkamisesta ja edettävä sen jälkeen todistamiseen. Kun Descartes puhuu todistamisesta, hän puhuu pitkistä perusteluketjuista. Tämä vie aikaa, sillä on purettava sarja propositioita, joita liittävät toisiinsa ilmaukset kuten "siis", "tämän seurauksena", "näin ollen", "olettaen että" ... Ajattelevan ajattelun aukikehiminen onkin olennaisesti sidoksissa aikaan.
– Pierre Bourdieu: Televisiosta. Otava 1999. s. 42-44.
Ei sosiaaliturva ole ihmisten passivoitumisen syy, vaan useammin luultavasti seuraus. Koska yhteiskunta ei anna kaikille mahdollisuuksia, on myös mahdollisuuksia vaille jätettyjen elämä jollain tavoin turvattava. Ja koska todella on myös ihmisiä, jotka eivät yritäkään, vaan jo varhaisessa vaiheessa hakeutuvat mieluummin yhteiskunnan tarjoaman tuen turviin, niin näiden kohdalta on pikemminkin kysyttävä, mikä heidän yrittämisenhalunsa on vienyt? Kuinkahan monen vastaus olisi sama: kilpailuhenki ja kilpailusysteemi, jossa heidät on jo pienestä pitäen ehditty lannistaa, mitätöidä ja sivuuttaa.
– Eero Ojanen: Hyvyyden yhteiskunta. Kirjapaja 1999. s. 82.
Sitä, miten jotkut ihmiset tai ihmisryhmät leimataan epäonnistuneiksi, kärryiltä pudonneiksi tai yhteiskunnan kustannuksella eläjiksi, voisi kutsua myös yhteiskuntakiusaamiseksi. Jos menestyminen varataan harvojen oikeudeksi ja julistetaan, että vain menestyjät ovat kunnon ihmisiä ja että vain heillä on oikeus hyvään elämään, yhteiskuntakiusaaminen on vakavanlaatuista.
– Eero Ojanen: Hyvyyden yhteiskunta. Kirjapaja 1999. s. 12.
Me tuskin mietiskelemme seisaallamme, vielä vähemmän kävellessämme. Toiminta syntyy itsepintaisesta halustamme olla pystyasennossa; niinpä vastustaaksemme tästä aiheutuvia pahoja tekoja meidän pitäisi pysyä samassa asennossa kuin kuolleet ruumiit.
– E. M. Cioran: Katkeruuden syllogismeja. Loki 2004. s. 52.
1 § - Älä loukkaa. Loukkaannu.
2 § - Ole nöyrä. Kumarra. Tuijota napaasi.
3 § - Pienuus on liian vähän, suuruus liian paljon. Keskinkertaisuus kelpaa.
4 § - Ympyrässä ajavilla on etuajo-oikeus. He eivät ole matkalla mihinkään.
5 § - Älä näe lähelle, älä kauas. Älä nenääsi pidemmälle.
6 § - Rikoslakia kierretään edustajien välityksellä.
– Juice Leskinen: Ohjeista ja niiden soveltamisesta. Teoksessa Hannu Tarmio (toim.): Ajan lyhyt moraali. Art House 1989.
Se, mitä Kantista ennen kaikkea otetaan huomioon (tai Kantin kuvasta, tai ennemminkin "luonnollisen oikeuden" teoreetikoista), on, että on olemassa imperatiivisia, formaalisti esitettävissä olevia vaatimuksia, joita ei voida alistaa empiirisille tarkasteluille tai tilanteen tutkimiselle, ja että nämä imperatiivit koskevat loukkauksia, rikoksia ja Pahaa.
– Alain Badiou: Etiikka. Essee pahan tiedostamisesta. Apeiron 2004. s. 18.
Jos Nooalla olisi ollut taito lukea tulevaisuutta, hän ei olisi epäröinyt upottaa arkkia.
– E. M. Cioran: Katkeruuden syllogismeja. Loki 2004. s. 103.
Kavalin tapa vahingoittaa jotakin asiaa on se, että puolustetaan sitä tahallisesti virheellisillä perusteilla.
– Nietzsche, Friedrich: Iloinen tiede. Otava 1997. s. 135.
Vastaväite tieteelle - tämä maailma ei ansaitse tulla tunnetuksi
– E. M. Cioran
Projisoimalla kaiken yksilötason ratkaisuihin terveysaate käytännössä toimii dominoivan ideologian edesauttajana, koska se depolitisoi, tyrehdyttää yhteisötasoisen kritiikin. Näin on, vaikka terveysaate useinkin liittyy holistiseen katsomuskantaan, jossa yksilöä halutaan tarkastella osana suurempaa kokonaisuutta.
– Tuomainen, Raimo & Myllykangas, Markku & Elo, Jyrki & Ryynänen, Olli-Pekka: Medikalisaatio - aikamme sairaus. Vastapaino 1999.
Personally, I have nothing against work, particularly when performed, quietly and unobtrusively, by someone else. I just don't happen to think it's an appropriate subject for an "ethic."
– Barbara Ehrenreich
Vielä 1800-luvulla brittiläinen gentlemanni saattoi mainita passissa tittelikseen "herrasmies", nyt prinssi Edwardkin on joutunut ottamaan tv-tuottajan ammatin ollakseen syrjäytymättä kunniallisesta yhteiskunnasta [...] Vain palkkatyö osoittaa, että kuuluu oikeiden ihmisten joukkoon.
– Juha Siltala: Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Muutokset hyvinvointivaltion ajasta globaaliin hyperkilpailuun. Otava 2004.
I think that there is far too much work done in the world, that immense harm is caused by the belief that work is virtuous, and that what needs to be preached in modern industrial countries is quite different from what always has been preached ... the road to happiness and prosperity lies in the organised diminuation of work.
– Bertrand Russell, In Praise of Idleness, 1932.
Työn käsitteen moralisoiva laajennus - sen radikaalin kritiikin sijasta - ei vain peitä näkyvistä tavarantuotannolle perustuvan talouden todellista yhteiskunnallista imperialismia, vaan sopii myös äärimmäisen hyvin yhteen valtiollisen kriisinhallinnan autoritaaristen strategioiden kanssa. 70-luvulta alkaen esitetty vaatimus "kotitaloustyön" ja "kolmannen sektorin" "täydestä tunnustamisesta" koski alun alkujaan pelkkiä sosiaalitukia. Valtion kriisinhallinta on kuitenkin kääntänyt tilanteen ympäri ja koettaa nyt hyödyntää kyseisen vaatimuksen moraalista impulssia kehnomaineisen subsidiariteettiperiaatteen merkityksessä ja hyläten vaatimuksenesittäjien omat taloudelliset toiveet.
– Gruppe Krisis, Manifest gegen die Arbeit (Työn vastainen manifesti), 1999
Ainoa oikeutus, jota tyrkytätte nykyisistä ja tulevista rikoksistanne, on maailmantila, joka itsessään on seurausta varhemmista rikoksistanne.
– Gruppe Krisis, Manifest gegen die Arbeit (Työn vastainen manifesti), 1999
Se mistä kieltäydymme ei ole arvotonta tai merkityksetöntä. Juuri tämän takia kieltäytyminen on välttämätöntä. On olemassa järki jota me emme enää hyväksy; tarjotaan näennäisviisautta joka kauhistuttaa meitä; esitetään myöntymiseen ja sovintoon kehottavia pyyntöjä joita emme enää ota huomioon. Välit ovat katkenneet. Olemme joutuneet palaamaan siihen rehellisyyteen joka ei enää suvaitse kanssarikollisuutta.
– Maurice Blanchot
Kehittyneen teollisen kulttuurin orjat ovat sublimoituja orjia mutta he ovat orjia. Orjuutta ei määrää: "tottelevaisuus eikä työn kovuus vaan se että on välineen asemassa ja että ihminen on typistetty esineeksi". Tämä on orjuuden puhdas muoto: olla olemassa välineenä, esineenä. Tätä olemassaolotapaa ei poista jos esine näyttää elävältä, valitsee aineellisen ja henkisen ravintonsa, ei tunne olevansa esine, on sievä, siisti, liikkuva esine.
– Herbert Marcuse: Yksiulotteinen ihminen. Weilin+Göös 1969. s. 54.
All paid jobs absorb and degrade the mind.
– Aristoteles
Työ ja hyveellisyys ovat toisensa poissulkevia.
– Aristoteles
Joutilaisuus on vapauden sisar.
– Aristoteles
Ainoa oikea, sovelias ja yleisesti toivottava inhimillisen toiminnan päämäärä - ja erityisesti hallitsevassa asemassa olevien toiminnan päämäärä - on kaikkien toiminnan vaikutuspiiriin kuuluvien suurin onnellisuus.
– Jeremy Bentham (1748-1832)
Nykyisessä vauraassa sodankäynti- ja hyvinvointivaltiossa rauhoitetun olemassaolon inhimilliset laatuominaisuudet näyttävät epäyhteiskunnallisilta ja epäisänmaallisilta. Näitä ominaisuuksia ovat esimerkiksi: kaikenlaisen kovuuden, joukkohenkisyyden ja raakuuden välttäminen; kieltäytyminen alistumasta enemmistön sortovallan alaiseksi; pelon ja heikkouden myöntäminen (tämän yhteiskunnan pelkääminen on mitä järkevin reaktio!); vääryyksiin kyllästynyt herkkä äly; osallistuminen voimattomaan ja pilkattuun vastustamiseen ja kieltäytymiseen, protestin tukeminen. Välttämättömät sovitteluratkaisut rajoittavat näitäkin inhimillisyyden osoituksia: on pakko suojautua, on pystyttävä pettämään pettäjiä ja elämään ja ajattelemaan heistä huolimatta. Totalitaarisessa yhteiskunnassa inhimilliset asenteet pyrkivät muuttumaan yhteiskuntaa pakoileviksi siihen tapaan kuin Samuel Beckett on neuvonut "Mene piiloon jo ennen kuin sinua ruvetaan etsimäänkään..."
– Herbert Marcuse: Yksiulotteinen ihminen. Weilin+Göös 1969. s. 249.
Kun hallitseva kokonaisuus on luonteeltaan tukahduttavaa voidaan vapaudesta tehdä mahtava herruuden välikappale. Se että yksilö voi valita ei ole ratkaiseva tekijä määriteltäessä ihmisen vapauden astetta. Ratkaisevaa on se _mitä_ yksilö voi valita ja _mitä_ hän valitsee. Ne perusteet joilla arvioidaan valinnan vapaus eivät koskaan voi olla ehdottomia mutta eivät ne liioin ole täysin suhteellisia. Kun herrat valitaan vapailla vaaleilla niin ei se poista herroja enempää kuin orjiakaan. Vapaa valinta laajasta tavaroiden ja palvelusten valikoimasta ei merkitse vapautta jos nämä tavarat ja palvelukset ylläpitävät yhteiskunnallisesti valvottua raadannan- ja pelontäyteistä elämää - toisin sanoen jos ne ylläpitävät vieraantuneisuutta. Ja se että yksilö omaehtoisesti luo uudelleen tarpeet jotka hänet on pakotettu omaksumaan ei tee hänestä itsenäistä; se todistaa vain kuinka tehokas valvonta on.
– Herbert Marcuse: Yksiulotteinen ihminen. Weilin+Göös 1969. s. 31.
[T]ulonjako on demokratian paras mittari. - - Köyhyys on syvästi epädemokraattinen tila.
– Erno Paasilinna
Ei ole oikeastaan merkitystä, oletko neljä vai kahdeksan tuntia vieraan palveluksessa. Päivä on joka tapauksessa jotenkin mennyt, sen on menettänyt itseltään.
– Jouko Saksio, Voima 03/04.
A man can do as he will, but not will as he will.
– Arthur Schopenhauer
Työelämä on kuin mafia: toinen perhe, joka vaatii kaiken ja antaa vähän, pakottaa asettamaan julkiset kiireet yksityisen rauhan edelle ja mallintaa kodin paikaksi, jonka ensisijaisena tehtävänä on tarjota lepoa, jotta taas jaksaisi töissä. Vaikka joku ammatti sinänsä olisi kuinka eettinen hyvänsä, jokainen meistä työskentelee "pahuuden" palveluksessa, sillä firman paras on aina ristiriidassa universaalin moraalin kanssa - saati läheistemme tarpeiden.
– Jukka Relander: Ankkalinna ja lajien synty. Teos 2004. s. 194-195.
Stalin olisi vakavissaan ja nykymittapuiden mukaan uskottavasti voinut vakuuttaa, että "kuule, moniarvoisuus, se on mun kaikkein tärkein arvo". Arvot nimittäin poikkeavat moraalista siinä, että ne eivät velvoita käytäntöä mihinkään, vaan ennemminkin vapauttavat velvotteista. - - Käytännön tasollahan "arvojaan" toteuttavia pidetään omituisina, jopa vaarallisina. Jo kasvissyöjät tulkitaan usein moralisoiviksi fanaatikoiksi, saati sitten ekologisuutensa vakavasti ottavat vegaanit. Juuri moralisoinnin välttämisyrityksestä johtuukin, ettei arvokeskustelujen sijasta järjestetä Mäkkylän moraalipäiviä tai paneelikeskustelua aiheesta "moraali - voimavara vai uhkakuva?" - - moraali on jo lähtökohtaisesti luonteeltaan yhteisöllistä, siinä missä arvot ovat puhtaan yksilöllisiä. Ja juuri yhteisöllisyydestähän nykyihminen haluaa vapautua.
– Jukka Relander: Ankkalinna ja lajien synty. Teos 2004. s. 76-77.
[E]n ymmärrä mikä periaatteellinen ongelma on siinä, että ihmiset, joita ei tarvita, eivät tee mitään rahansa eteen. En pysty näkemään tässä mitään moraalista ongelmaa - toisin kuin ne, joiden mielestä heidän ikkunansa alla pitäisi järjestää jonkinlaisia työntekosirkuksia. Niiden ainoana tehtävänä on tarjota rikkaiden ressentimenttiä rauhoittava näky, joka osoittaa köyhien olevan valmiita myös tekemään jotakin - sama se mitä - ilmaisen rahansa eteen. Symbolinen panostus on tässä tietysti tärkeämpää kuin todellinen: tukea ei tipu ennen kuin alistuu pellenhommiin ja osoittaa siten moraalisen valmiutensa energiankäyttöön. Heittäkööt kärrynpyöriä sienimetsässä tai ohjatkoon pysäköintiä trapetsilta. Vasta sitten saa rauhassa pudota turvaverkkoon.
– Tuomas Nevanlinna: Hyväkuntoisena taivaaseen. Tammi 1999. s. 113-114.
Sarasvuo on aivan oikeassa: on helpompi sopeutua ja yrittää parhaansa kuin ryhtyä muuttamaan maailmaa. Huippuna tästä logiikasta on se Amerikasta kantautunut tarina, jonka mukaan kansalaisoikeusjärjestöt peräävät lihavalle kuolemaantuomitulle oikeutta isompaan sähkötuoliin.
– Tuomas Nevanlinna: Hyväkuntoisena taivaaseen. Tammi 1999. s. 180-181.
Joulupukki saattaa lapset kannustinloukkuun palkitessaan vastikkeetta. Pukki vetoaa johonkin abstraktiin kiltteyteen, mutta ei olemalla elä. Lapset voitaisiin jakaa pieniin tiimeihin asettamaan itselleen päämääriä. Jokaista tulosvastuullista yksikköä vetämään pestataan tonttu, joka opettaa ajattelemaan asioita Korvatunturin näkökulmasta. Ja sitten kannustavuus: pukki kurvaa jouluna pihaan, tarkastaa tilit ja pitää itse lahjat. Korvatunturin omistava amerikkalainen sijoitusrahasto kannustaa näin pukkia sitoutumaan omistajan etuihin. Palkkioksi lapset saavat pitää omat huoneensa seuraavaan jouluun.
– Jukka Relander: Ankkalinna ja lajien synty. Teos 2004. s. 168.
SCUM will become members of the unwork force, the fuck-up force; they will get jobs of various kinds and unwork. For example, SCUM salesgirls will not charge for merchandise; SCUM telephone operators will not charge for calls; SCUM office and factory workers in addition to fucking up their work, will secretly destroy equipment. SCUM will unwork at a job until fired, then get a new job to unwork at.
– Valerie Solanas, "The SCUM Manifesto"
Mikään historian tuntema hallitsijaluokka ei ole viettänyt niin epävapaata ja sietämätöntä elämää kuin jonkin Microsoftin, Daimler-Chryslerin tai Sonyn kuiviin puristetut johtajat. Jokainen keskiajan kartanonherra olisi syvästi halveksinut näitä ihmisiä. Siinä missä kartanonherra saattoi nauttia inhimillisestä vapaudesta ja koota rikkauksia, eivät nykyiset työyhteiskunnan eliitit voi pitää hetkeäkään vapaata. Työn ulkopuolella he ovat täysin avuttomia ja taantuvat lapsen asteelle.
– Gruppe Krisis, Manifest gegen die Arbeit (Työn vastainen manifesti), 1999
Men of lofty genius are most active when they are doing the least work.
– Leonardo da Vinci
[M]aailmansisäinen protestanttinen askeettisuus tähtäsi koko jykevyydellään omistuksen viatonta nautintoa vastaan. Se pani liekaan kulutuksen ja varsinkin ylellisyyskulutuksen. Sitä vastoin sen psykologinen vaikutus kohdistui omaisuudenhankinnan vapauttamiseen traditionaalisen etiikan esteistä. Se räjäytti voitontavoittelun kahleet, eikä vain legalisoinut sitä, vaan piti sitä suoraan Jumalan tahdon mukaisena.
– Max Weber: Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. WSOY 1980. s. 65.
When we say, then, that pleasure is the end and aim, we do not mean the pleasures of the prodigal or the pleasures of sensuality, as we are understood to do by some through ignorance, prejudice, or willful misrepresentation. By pleasure we mean the absence of pain in the body and of trouble in the soul. It is not an unbroken succession of drinking-bouts and of revelry, not sexual lust, not the enjoyment of the fish and other delicacies of a luxurious table, which produce a pleasant life; it is sober reasoning, searching out the grounds of every choice and avoidance, and banishing those beliefs through which the greatest tumults take possession of the soul.
– Epicurus: Letter to Menoeceus.
The wealth required by nature is limited and is easy to produce; but the wealth required by vain ideals extends to infinity.
– Epicurus: Kyriai doxiai.
If a household gets a washing machine, you never hear the family members who used to do the laundry by hand complain that this “puts them out of work.” But strangely enough, if a similar development occurs on a broader social scale it is seen as a serious problem — “unemployment” — which can only be solved by inventing more jobs for people to do. / Proposals to spread the work around by implementing a slightly shorter workweek seem at first sight to address the matter more rationally. But such proposals do not face the fundamental irrationality of the whole social system based on market relations. While reacting to one manifestation of this irrationality (the fact that some people work long hours while others are jobless), they tend at the same time to reinforce the illusion that most present-day work is normal and necessary, as if the only problem were that for some strange reason it is divided up unequally. The absurdity of 90% of existing jobs is never mentioned.
– Bureau of Public Secrets: We Don’t Want Full Employment, We Want Full Lives! 1998.
The holding of a festival means: an affirmation of the basic meaning of the world, and an agreement with it, and in fact it means to live out and fulfill one's inclusion in the world, in an extraordinary manner, different from the everyday.
The festival is the origin of leisure, its inmost and ever-central source. And this festive character is what makes leisure not only "effortless" but the very opposite of effort or toil.
– Josef Pieper: Leisure, the basis of Culture. St. Augustine's Press, p. 33-34.
The Middle Ages had something to say about virtue that will be hard for us fellow countryman of Kant to understand. And what was that? That virtue makes it possible for us...to master our natural inclinations? No. That is what Kant would have said, and we all might be ready to agree. What Thomas [Aquinas] says, instead, is that virtue perfects us so that we can follow our natural inclinations in the right way. Yes, the highest realizations of moral goodness are known to be such precisely in this: that they take place effortlessly because it is of their essence to rise from love.
– Josef Pieper: Leisure, the basis of Culture. St. Augustine's Press, s. 17-18.
Sosiaaliturva on ollut Suomessa tärkeämpi taiteen riippumattomuuden tae kuin kulttuuripolitiikka. Taiteilunhaluinen on tiennyt, ettei hänkään voi kuolla nälkään, joutua asunnottomaksi – eikä päätyä pakkotyöhön. Tilanne on muuttumassa. Kurjistumista lisää lähinnä sosiaaliturvan supistaminen ja yhä pakottavampi "työhön kannustaminen", josta on tullut sosiaalipolitiikan ohjenuora. Ennen moni jättäytyi tekemään taidetta toimeentulotuen tai työttömyyskorvauksen perusosalla. [...] Taiteen riippumattomuutta ei siis Suomessa pysty kulttuuripolitiikka uhkaamaan – sosiaalipolitiikka kyllä.
– Teemu Mäki (HS 30.5.2004)
[L]uovuuden elämyksen löytäminen työssä, prosessissa, joka lähtökohdaltaan tähtää johonkin aivan muuhun kuin luomiseen on utopistinen harha. Luova prosessi tuottaa jotain uutta, odottamatonta, ennalta arvaamatonta ja ennustamatonta. On vaikea palkata ketään tekemään jotain ennalta arvaamatonta.
– Juhani Seppänen: Hullu työtä tekee. Otava 2004.
Rahan suhteen säästäminen johtaa rikastumiseen, mutta ajan suhteen tilanne näyttäisi olevan jotenkin toisin päin. Se joka "säästää aikaa" antaa poikkeuksetta kiireisen vaikutelman. Se, joka tuhlailee aikaa, kuluttaa sitä runsaskätisesti, on hidas, rauhallinen tai joutilas. Ajalla näyttäisi olevan merkillinen pääomaluonne. Ajan säästöt näyttäisivät johtavan sen puutteen lisääntymiseen, mutta tuhlailu ei vähentäisi pääomaa lainkaan. Ilmeisesti sanoja "säästäminen" ja "tuhlaaminen" käytetään ajan suhteen tarkoitushakuisesti väärin. Se ei ole yllättävää, kun muistaa niiden normatiivisen luonteen.
– Juhani Seppänen: Hullu työtä tekee. Otava 2004.
Jos teet vallankumouksen, tee se huvin vuoksi.
Älä tee sitä kuolemanvakavana
äläkä kauhean tosissasi,
tee se huvin vuoksi.
Älä tee sitä siksi, että vihaat ihmisiä,
tee se vain näyttääksesi heille.
Älä tee sitä rahan vuoksi,
tee se muuten vain ja hitot rahasta.
Älä tee sitä tasa-arvon vuoksi,
tee se siksi että tasa-arvoa on jo liikaakin
ja olisi hauska kaataa omenavaunut
ja katsoa mihin suuntaan omenat kierivät.
Älä tee sitä työväenluokan puolesta.
Tee se siksi, että voisimme kaikki olla pikku aristokratioita
ja hyppiä riemusta kuin karkuun päässeet aasit.
Älä ainakaan tee sitä kansainvälisen työväenpuolueen puolesta.
Työ on juuri se, jota ihmisillä on ollut jo liikaakin.
Lakkautetaan työ, jätetään työ historiaan!
Touhuaminen voi olla hauskaa ja ihmiset voivat nauttia siitä; silloin se ei ole työtä.
Tehdään siis niin! Tehdään vallankumous huvin vuoksi!
– D.H. Lawrence: Terve vallankumous (1929). Kokoelmasta Pansies.
[I]lman vapaamatkavaikutusta yhteisöllisyydestä ei olisi etua kenellekkään.
– Jyrki Konkka: Vapaamatkustajien yhteisö. niin & näin 4/2003.
Työstä kieltäytyminen saa aikaan älyn kehityksen liikkeen. Äly on työstä kieltäytymistä, joka toteutuu sosiaalisesti käyttökelpoisessa muodossa. Älyn vuoksi tulee mahdolliseksi korvata ihmistyötä koneilla. Työstä kieltäytymisen vuoksi tiedettä pusketaan eteenpäin, kehitetään, pannaan käytäntöön. [...] Kauppias ja soturi haluavat kääntää tiedon vallan välineeksi. Tähän tarkoitukseen niiden on kukistettava viisas. Mutta tämä ei tapahdu helposti, koska tieto ei siedä hallitsemista. Siksi soturi ja kauppias turvautuvat ansoihin ja petokseen ajattelevan voiman alistamiseksi rahan ja väkivallan voimalle. [...] Rajoitettuna voittotalouden kategorioihin, teknologia kasvattaa työn tuottavuutta samanaikaisesti kun se lisää kurjuutta, ihmisten alistamista palkkatyöhön, yksinäisyyttä, onnettomuutta ja psykopatiaa.
– Franco "Bifo" Berardi: Soturi, kauppias ja viisas. Make-world #4. 2004.
Luonto ei luonut suutareita eikä seppiä; semmoiset toimet alentavat ihmisiä, jotka niitä harjoittavat, kuten alhaisia pakkotyöläisiä ja muita nimettömiä kurjia, jotka jo heidän asemansa sulkee valtiollisten oikeuksien ulkopuolelle. Kauppiaita, jotka ovat tottuneet valheisiin ja petoksiin, tullaan pitämään yhteiskunnassa ainoastaan välttämättömänä pahana. Kansalaista, joka alentaa itsensä kauppaa tekemään, täytyy rangaista tästä rikoksesta. Jos hänet todistetaan rikokseen syypääksi, on hänet tuomittava vuodeksi vankeuteen. Joka kerran kun rikos uudistuu, rangaistus on kovennettava kaksinkertaiseksi.
– Platon, Valtio, V kirja
[I]hmiset eivät aina osaa tuoda julki toivomuksiaan, ja yleisesti tiedetään, että mitä kurjemmissa olosuhteissa ihminen elää, sitä vaikeampaa hänen on toivomuksiaan ilmaista. Edelleen: mitä vaikeammissa olosuhteissa ihmiset elävät, sitä vaikeampaa heidän on kuvitella, mitä toivoisivat, jos olosuhteet olisivat paremmat. Ihmisten toivomukset ovat vahvasti ympäristöstä riippuvaisia, ja ympäristö puolestaan on ainakin osittain vallitsevan järjestelmän tai harjoitetun politiikan tuote. Puhtaan toivomusvaltaisen periaatteen noudattaminen voi siksi helposti johtaa sietämättömään konservatiivisuuteen.
– Erik Allardt: Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. WSOY 1976.
Reformistiset piirit, jotka perustuloa pääasiassa ajavat, ovat rahamuodon kapitalistisesta konstituutiosta täydellisen tietämättömiä joka suhteessa. He pyrkivät viime kädessä pelastamaan työntekijä- ja tavarankuluttajasubjektista jälkimmäisen puoliskon. Sen sijaan, että ryhdyttäisiin kyseenalaistamaan koko kapitalistista elämänmuotoa, saa työn kriisin maailma heidän puolestaan jatkaa hautautumista haisevien autojen, rumien betoni- ja lasikolossien ja arvottoman tavararoinan alle, jotta modernit ihmiset voisivat nauttia siitä ainoasta kurjasta vapaudesta, jonka he vielä kykenevät kuvittelemaan: valinnanvapaudesta supermarketin hyllyjen edessä.
– Gruppe Krisis, Manifest gegen die Arbeit, (Työn vastainen manifesti), 1999
Tehotaloudessa liikaväestöä ovat kaikki ne, jotka eivät täytä työpaikkailmoituksissa määriteltyjä yli-ihmisen ehtoja. Markkinoilla tapahtuvasta luonnollisesta valinnasta johdetaan hyvän elämän ohjeet koko yhteiskuntaelimistölle. [...] kärsimystä pidetään epäoleellisena verrattuna oleelliseen eli yhteiskuntaelimistön puhdistumiseen (avuntarvitsijoista = avuttomuudesta).
– Juha Siltala: Yksilöllisyyden historialliset ja psykologiset ehdot. Teoksessa Hautamäki & al.: Yksilö modernin murroksessa. Gaudeamus 1996.
Ryhmän A jäsenet menettävät kieltämättä osan omasta osuudestaan uudelleenjaon myötä, mutta on huomattava, että he menettävät vielä enemmän, mikäli tasajaon takia lopettavat tehokkaan työskentelyn. [...] on muistettava, että vaikka työhalukkuuden menettäminen sinänsä ei olisikaan tahdonalainen tapahtuma, status quon kannattajat eivät tavallisesti pidä "motivaation puutetta" riittävänä syynä tai perusteena laiskottelulle työn ääressä. Riippumatta siitä, kuinka huonosti asiat alun perin ovat, ihminen voi heidän mukaansa omalla ahkeruudellaan ja tahdonvoimallaan kääntää kaiken voitokseen. Näin argumentin pinnallinen psykologinen uskottavuus voidaan pelastaa vain hankkiutumalla ristiriitaan metafyysisten käsitysten ja eettisen hyväksyttävyyden kanssa.
– Häyry, Heta & Häyry, Matti: Hyvä, kaunis, tosi - arvojen filosofiaa. Yliopistopaino 1997.
vain dorka menee duuniin!
ajattele tollo, ilman työtä olet vapaa!
teetkö mielummin työtä kuin olet vapaa?
harkitse mielentilatutkimusta.
vapaus=loparit!
työn, raskaanraatajat,
paskaa maailmaan kaatavat,
elämän siihen hukuttaa,
propaganda tuutulaulu järjenvalon nukuttaa.
kaikki=paskaa,
se=vaan maalattu ettet huomais!
työtön on vapaa työn orjuudesta!
vapaus kaikille, kenkää kaikille!
täystyötön kansa on löytänyt vapautensa!
työ on paskaa josta saa paskaa jolla ostaa paskaa.
– Lyriikkaa 2004: Devas
Matkapuhelin on aikuisen uninalle, joka takaa äidin läsnäolon silloinkin kun hän on näkymättömissä. Jos ei ole tavoitettavissa, maailma menee ohi ja antaa täyttymyksen jollekulle muulle. Suuren täyttymyksen odotus tuhoaa ne realistiset täyttymykset, joita voisi saada olemalla kunnolla läsnä siinä mitä tekee.
– Juha Siltala: Yksilöllisyyden historialliset ja psykologiset ehdot. Teoksessa Hautamäki & al.: Yksilö modernin murroksessa. Gaudeamus 1996.
Kännykkää mainostettiin välineenä, joka vapauttaa ihmisen paikan kahleista. Mutta mitä tapahtuikaan. Se tuotti jatkuvan tavoitettavuuden [...] Jatkuva tavoitettavissa oleminen sotkee ihmisen sisäisen tasapainon. [...] Ihminen ei koskaan pääse rauhoittumaan parasympaattisen hermoston tilaan, jossa asiat ja tietäminen voisivat luovasti yhdistyä. Häntä hallitsee sympaattisen hermoston stressireaktio – taistele ja pakene –reaktio – mikä ei ole edullista uuden omaksumisen kannalta.
– Juha Siltala
The world of plenty is New Babylon, the world in which man no longer toils, but plays; poetry as a way of life for the masses ("la poesie faite par tous et non par un" [poetry made by all and not by just one]).
– Constant Nieuwenhuis: New Babylon: the world of Homo Ludens, 1965? 1970?
Alarm Clocks Kill Dreams
– Work Less Party / AFWFA / ?
Miksi valitsisin aseeni, kun haluan käyttää niitä kaikkia?
– (kirjoituksen otsikko anarkistisessa pienlehdessä)
Ihmiskunnan ongelmat ovat suurempia kuin koskaan. [...] Silti ainoaksi vakavasti otettavaksi ratkaisuksi tarjoutuu vain entisen linjan jatkaminen, sen vielä vähän paremmin tekeminen: lisää ja parempaa tekniikkaa, koulutusta, tietoa. [...] ei voi kuin ihmetellä, miksi sen enempää kyselemättä hyväksymme ja valitsemme tietoyhteiskunnan utopian, jonka voi epäillä vain entisestäänkin latistavan niin ihmistä kuin kulttuuriakin.
– Tarja Kallio-Tamminen: Konekulttuuri saa kuolla. Teoksessa Rauno Seppänen (toim): Tietoyhteiskunnan harha. UNIpress 2003.
Elämänilo, innostuneisuus ja myönteisyys kuuluvat oleellisena osana viisauteen. Perimmäisenä ihanteena on homo ludens, iloitseva ja leikkivä ihminen, eikä homo faber, takoja.
– Juhani Pietarinen: Uusi tekniikka muuttaa ihmistä. Teoksessa Rauno Seppänen (toim): Tietoyhteiskunnan harha. UNIpress 2003.
Modernin informaatiodemokratian ideaalissa yksilön autonomia ja ihmisten välinen tasa-arvo edellytetään tämän samaisen autonomian ja ja tasa-arvon turvaamiseksi. Toisin sanoen turvataksemme yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden me edellytämme sen jo olevan oikeudenmukainen. [...] Vastakkaisista idealistisista väitteistä huolimatta ihmiset eivät synny maailmaan tasa-arvoisina.
– Sirkku Hellsten: Informaatioyhteiskunta, tieto ja demokratia. Teoksessa Rauno Seppänen (toim): Tietoyhteiskunnan harha. UNIpress 2003.
Me olemme sairastuttamassa yhteiskuntaa väärin ymmärretyllä sosiaalisuudella. Sosiaalisuutena pidetään avoimuutta, puheliaisuutta ja reippautta. Mutta ei niillä ole mitään tekemistä sosiaalisuuden kanssa. Sosiaalisuus on kiinnostusta muihin ihmisiin ja kykyä myötätuntoon. Sanan merkitys on hämärtynyt.
– Liisa Keltikangas-Järvinen (Ahjo 6/2001).
Ihmisen kehitys tarjoaa kaksi mahdollisuutta; rakkauden ja vallan. Vallan tie, joka on useimpien kulttuurien perustana, johtaa hallitsemisen ideologiaa kuvastavaan itseen. Tämä itse perustuu joidenkin itsen osien erottamiseen pois, lohkoutumiseen, joka torjuu kärsimyksen ja avuttomuuden heikkouden merkkeinä. Juuri tällainen itse on perustana sille, mitä meidän kulttuurimme pitää menestyksenä elämässä.
– Arno Gruen: Itseään pettävä ihminen, Otava 1988.
Al-Hallaj sanoi: "Jumala heitti ihmisen avomerelle kädet sidottuina ja sanoi: 'Varo kastumasta!'"
– Ibn Khallikan: Wafayat al-a'yan, s. 143
I am no lazier now than I was forty years ago, but that is because I reached the limit forty years ago. You can't go beyond possibility.
– Mark Twain
Etiikka: tai toivottavuuden filosofia. Pitäisi olla toisin, pitäisi tulla toisenlaiseksi: tyytymättömyys olisi etiikan ydin
– Nietzsche
Samoin kuin Neuvostoliiton viralliset taloustilastot osoittivat viimeiseen saakka hyviä tuloksia, läntiset numerotaloudet tulevat romahdukseensa saakka todistamaan erinomaista kasvua ja kukoistusta.
– Seppo Oikkonen
If you have only two alternatives, then choose the third.
– Jewish proverb
I am a citizen, not of Athens or Greece, but of the world.
– Socrates
Todellisuuden vastakohta ei ole epätodellisuus, vaan näennäisyys.
– Martti Siirala
Our ultimate goal is not 'freedom', but rather the kind of 'slavery' which makes our life most satisfying.
– John Bryant: How To Be Free
Mengtse sanoi: "Hyvyys voittaa vastakohtansa niin kuin vesi voittaa tulen. Mutta ne, jotka nykyään harjoittavat hyvyyttä, muistuttavat miestä, joka yrittää kupillisella vettä sammuttaa tuleen kokonaisesta halkokuormasta ja huudahtaa, kun tuli ei ota sammuakseen: 'Vesi ei voita tulta!' Sellainen on vain avunantoa niille, jotka eivät usko hyvyyteen. Tulokseksi jää, että heidän hyvyytensä on mennyt hukkaan.
– Mengtse (VI, osa I, 18)
[I]hmiskunnan historia sai alkunsa tottelemattomuudesta, eikä tällä hetkellä näytä lainkaan mahdottomalta, että se tulee joskus päättymään tottelevaisuuteen.
– Erich Fromm
Lopuksi pääministeri kertoi, että perjantaisin ja lauantaisin televisiosta ei tulisi lainkaan ohjelmaa, jotta ihmisten mielikuvitus pääsisi kehittymään ja ajatustenvaihto heidän välillään lisääntyisi.
– André Gorz
Olla hyödyllinen ... se on aina tuntunut minusta kauhealta.
– Baudelaire
I hate to say it, but the political left has overdosed on puritanism. The idea that if we all did without a bit more and didn't allow ourselves to have a good time the world would somehow be transformed. It's the Christian idea of sacrificing yourself for the less fortunate and all it does is reinforce the hierachy between the haves and the have nots. Giving away what you would have spent on a drink might make you feel good but it's not revolutionary. It is revolutionary to say there's no need for anybody to be homeless, there's enough empty houses, churches, buildings for us all to find decent living space. We have to break laws to change the world, we have to destroy the moral code that says you can only have what you can afford to pay for.
– from the Chumbawamba FAQ
Wasted time is the time spent at work, the only purpose of which is earn enough to enable one to buy rest, consumption and entertainments - a daily passivity manufactured and controlled by capitalism.
– Guy Debord
Sivilisoiduissa maissa ovat melkein kaikki ihmiset nykyisin yhtäläisiä sikäli, että he etsivät työtä palkan takia; heille kaikille työ on väline eikä itse päämäärä; siitä syystä he eivät ole työtä valitessaan kovinkaan hienoja, kun työ vain antaa runsaan voiton. On kuitenkin harvinaisempia ihmisiä, jotka tahtovat mieluummin tuhoutua kuin tehdä työtä työstä iloitsematta; noita valikoivia, vaivoin tyydytettäviä, joille ei riitä runsas voitto, ellei itse työ ole kaikkien voitto. Tähän harvinaiseen ihmislajiin kuuluvat kaikenlaiset taiteilijat ja mietiskelijät, mutta myös jo ne tyhjäntoimittajat, jotka viettävät elämänsä metsästysretkillä, matkoilla tai lemmenpulmissa ja seikkailuissa. Kaikki nämä tahtovat työtä ja vaivaa, sikäli kuin siihen liittyy iloa, ja kaikkein raskainta, kovinta työtä, jos se on välttämätöntä. Mutta muuten he ovat ehdottomasti laiskoja, siinäkin tapauksessa, että tähän tähän laiskuuteen liittyisi köyhtyminen, kunniattomuus, terveyden ja hengen vaara. He eivät pelkää ikävystymistä, jotta heidän työnsä onnistuisi. Ajattelijalle ja kaikille kekseliäille hengille ikävystyminen on sielun epämiellyttävä "tyven", joka käy onnellisen matkan ja iloisten uutisten edellä; hänen täytyy se sietää, täytyy odottaa, miten se häneen itseensä vaikuttaa: - juuri sitä eivät vähäpätöisemmät luonnot voi saada itseään tekemään! Ikävystymisen karkottaminen millä keinolla tahansa on alhaista: niin kuin ilotonkin työnteko on alhaista.
– Friedrich Nietzsche: Iloinen tiede. 1963, 60.
Mutta liberalistisille teorioille ominainen muodollinen, tasa-arvoinen yksilön vapaus ei ole sen enempää riittävä kuin välttämätönkään sille, että yksilöllisyys yhteiskunnassa toteutuu. Muodollinen vapaus ei ole riittävä, koska liberalistinen yhteiskunta voi luoda toimintapakkoja, jotka tekevät vapauden merkityksettömäksi.
– Tapani Sarvanti: Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus. Stakes, Tutkimuksia 83. Helsinki 1997.
[Ylhäinen arvostustapa] toimii ja kasvaa spontaanisti, omaehtoisesti, etsii vastakohtansa vain suhtautuakseen vielä kiitollisemmin, vielä riemullisemmin - sen negatiivinen käsite "alhainen", "halpa", "huono", on vain jälkisyntyinen, kalpea kontrastikuva verrattuna sen positiiviseen, täysin elämällä ja intuitiolla kyllästettyyn peruskäsitteeseen "me ylhäiset, me hyvät, me kauniit, me onnelliset!
– Friedrich Nietzsche: Moraalin alkuperästä, Otava, Helsinki 1969, 28.
Arvostelma "hyvä" ei johdu niistä, joille osoitetaan "hyvyyttä"! Päinvastoin ovat itse "hyvät", siis ylhäiset, mahtavat, korkeammassa asemassa olevat ja jalomieliset tunteneet ja määritelleet itsensä ja tuntemisensa hyväksi, nimittäin ensiluokkaiseksi kaiken kehnon, matalamielisen, halpamaisen ja alhaisomaisen vastakohtana. Tästä distanssin paatoksesta he ovat ensiksi ottaneet itselleen oikeuden luoda arvoja, leimata arvojen nimiä [...] kaikkialla ja peruskäsitteenä säätyluokkaa tarkoittava "ylhäinen", "jalo" ja että tästä kehittyy väistämättä "hyvä", "sielultaan ylhäisen", "jalon", "sielultaan korkealaatuisen", "sielullisesti erioikeutetun" merkityksessä; ja tämän kehityksen rinnalla aina samansuuntaisena toinen joka saa "halvan", "rahvaanomaisen", "alhaisen" lopulta muuttumaan huonon käsitteeksi
– Friedrich Nietzsche: Moraalin alkuperästä, Otava, Helsinki 1969, 17, 19.
Freedom is not worth having if it does not connote freedom to err.
– Mohandas Gandhi
...Työ on paras poliisi...se pitää aisoissa jokaisen ja estää voimallisesti järjen, halun ja riippumattomuuden pyrkimyksen kehityksen. Sillä työ kuluttaa erinomaisen paljon hermoja ja riistää samalla harkinnan, mietiskelyn, haaveksimisen, suremisen, rakastamisen, vihaamisen, se asettaa silmien eteen aina pienen tavoitteen ja tarjoaa helppoja ja säännöllisiä tyydytyksiä. Näin yhteiskunta, jossa jatkuvasti tehdään kovasti työtä, saa lisää turvallisuutta: ja turvallisuutta palvotaan nykyään ylimpänä jumaluutena
– Friedrich Nietzsche
The simplest Surrealist act consists of dashing down into the street, pistol in hand, and firing blindly, as fast as you can pull the trigger, into the crowd. Anyone who, at least once in his life, has not dreamed of thus putting an end to the petty system of debasement and cretinization in effect has a well-defined place in that crowd, with his belly at barrel level.
– André Breton, "Second Manifesto of Surrealism", in Manifestoes of Surrealism, Ann Arbor (1972), 1930: 125
mainstream economics is mainly [...] cultural violence, concealing and mystifying what happens when people produce, distribute, and consume.
– Johan Galtung
So what kind of economic theory do you get when instead of competition you talk of co-operation? And instead of profit you talk satisfaction of basic needs? Well, surprisingly you get an enormous amount of good theories, but it is not the one we have. So a very basic point here is to challenge economics as a discipline. And things flow from that to large extent. The book I am working most on now is called "Alternative Economics" and the subtitle is "A guide to non-killing economics". The economics we have kills people. When you see a neoclassical economist, you see a murderer badly disguised. Yeah? They don't like that, but that is their problem, not my problem. And their problem is to get out of it. There is an enormous movement now amongst students of economics in England and France, called the "post autistic economics". It is a sort of psychiatric term, and I like it, because autism is exactly that you follow some kind of inner lead and you receive no inputs, because you are insensitive to what happens around you.
– Johan Galtung, Peace Brigades International 20th anniversary conference, 26th October 2001.
Never let your sense of morals prevent you from doing what's right.
– Isaac Asimov
Jos vastuun määrittely heijastaa vain ihmisten kauhun ja turvallisuuden tarpeen rajoja, moraali käy syvästi epäilyttäväksi. Niin sanottu terveen järjen moraali on muuttunut entistä sairaammaksi. Se on ilmaus kostonhalusta, kuten Edward Westermarck epäilikin.
– Maija-Riitta Ollila
Jos yrittää harjoittaa tasapuolisuutta sellaisen avulla, mikä ei ole tasapuolista, päätyy tasapuolisuuden sijasta epätasapuolisuuteen. Jos yrittää pitää perusteena sellaista, mikä on epävarmaa, päätyy varmuuden sijasta epävarmuuteen. Se joka näkee kirkkaasti on hänkin pelkkä sanansaattaja, mutta se joka on henkistynyt tuntee perusteet. Se joka näkee kirkkaasti ei ole henkistyneen veroinen. Tämä on tiedetty kauan. Typerykset luottavat siihen, minkä näkevät ja soveltavat sitä ihmiskuntaan. Mutta he päätyvät vain ulkokohtaisuuksiin. Eikö ole surullista?
– Chuangtse
raadan kuin hevonen / olen kesy kuin lammas / ja annan kohdella itseäni kuin koiraa // eli olisiko minulle töitä?
– loesje
There is a maximum level of satisfaction of basic somatic needs, beyond which more food, clothing, housing, health care rapidly become counterproductive.
– Johan Galtung
County Judge Christ Seraphim sat with his golden retriever, Holly, on the porch of his Spanish-style house on a pleasant East Side street [in Milwaukee] this afternoon and made some acerbic comments on 1,000 civil rights demonstrators who jived and strutted past his front lawn... "I think they are disturbing the peace, don't you?" ... "They are loud and boisterous, are they not? I can't enjoy the peace and tranquility of my home, a home I paid a lot for." As for Rev. James E. Groppi, the white Roman Catholic priest who commands the marchers, Judge Seraphim snapped: "He is a criminal, a convicted criminal, convicted twice by a jury for disorderly conduct." The demonstrators finally moved out of earshot, and Judge Seraphim resumed, with a grateful sigh, his reading of A History of the Jews by Abram Leon Sacher, president of Brandeis University, but soon the marchers returned. "These people," said Judge Seraphim, this time referring to his book, "were baked in ovens. But they maintained their dignity to the end. They didn't do much marching. They are the most law-abiding people in the world."
– Herbert Marcuse, New York Times (5 September 1967), quoted in Marcuse, H., An Essay on Liberation, Pelican Books (1973), Bungay (Great Britain): 75-76
The law, in its majestic equality, forbids the rich as well as the poor to sleep under bridges, to beg in the streets, and to steal bread.
– Anatole France
All truth passes through three stages. First, it is ridiculed. Second, it is violently opposed. Third, it is accepted as being self-evident.
– Arthur Schopenhauer
The argumentum ad ignorantiam is committed whenever it is argued that a proposition is true simply on the basis that it has not been proved false, or that it is false because it has not been proved true. But our ignorance of how to prove or disprove a proposition clearly does not establish either the truth or the falsehood of that proposition. This fallacy often arises in connection with such matters as psychic phenomena, telepathy, and the like, where there is no clear-cut evidence either for or against. It is curious how many of the most enlightened people are prone to this fallacy, as witnessed by the many students of science who affirm the falsehood of spiritulist and telepathic claims on the grounds that their truth has not been established...
– Irving M.Copi from "Introduction to Logic" 7th edition, (MacMillan Press, New York, 1986), page 94
Jos herkistämme mielemme muistamaan omaa historiaamme, luulen, että voimme hyvin perustein puhua juuri suomalaisille tunnusomaisesta lakiuskollisuudesta eli legalismista. Sitä ei historiallisista olosuhteista johtuen esiinny samassa mitassa muissa pohjoismaissa. Suomalainen tuomari on ollut taipuvainen ajattelemaan, että häntä sitoo vain lain kirjain riippumatta siitä, johtaako tuomio kohtuuttomuuteen taikka arvelluttavaan lopputulokseen. Laki on laki, moraali on moraalia, eikä niitä ole syytä sekottaa toisiinsa.
Saksalainen sosiologi Niklas Luhman on nimittänyt ilmiötä systeemiluottamukseksi. Silloin kun luottamus systeemiin on vahva, kansalaisille riittää, että koneisto toimii, että päätökset tulevat ajallaan, ettei muotoja ole loukattu ja että se pannaan toimeen, mitä on päätetty. Riittää, että kone on rasvattu, eikä kysellä sen perään, ovatko tulokset oikeita, perusteltuja, hyväksyttäviä. Puhuessamme pohjoismaisen demokratian toimivuudesta, ajattelemme usein tähän tapaan.
Äärimmilleen pingoitettu systeemiluottamus on kuitenkin terveen demokratian uhka. Mitä tiukemmin järjestelmä on ylhäältä ohjattu, sitä ahtaammalle puristuu kansalaiskritiikki. Järjestelmää ei valvota alhaalta ylöspäin. Systeemi ja sen edustajat valvovat itse itseään
– Aulis Aarnio: Laki, oikeus ja oikeudenmukaisuus. niin & näin 3/1998.
Vieroksun työtä vaikka sen tekisivät muut.
– Mark Twain
Kuten vanha viisaus sanoo, maailmassa on aina tarpeeksi hölmöjä jotka ovat halukkaita olemaan hyödyllisiä, elämään kiireessä ja nautimaan vallasta, joten elämä kyllä menee eteenpäin. Kyse on vain siitä, kummat ovat viisaita, vetelehtijät vai puuhastelijat. En paheksu tehokkuutta siksi että se saa asiat tehtyä, vaan siksi että se ei jätä meille aikaa nauttia itsestämme ja siksi että se raastaa hermomme pakkomielteellä tehdä asiat täydellisesti.
– Lin Yutang
I would like to see people refusing to work in any job they felt was wrong. I would like to see work-dodgers: honourable and brave people who refuse to continue to feed this monstrous culture.
– Chris Busby in his foreword to Molly Scott Cato's book Seven Myths About Work
On traagista huomata, miten valtavasti Englannissa on tällä hetkellä nuoria miehiä, jotka aloittavat elämänsä täydellisen lupaavasti ja päätyvät lopulta johonkin hyödylliseen ammattiin.
– Oscar Wilde
Men are born ignorant, not stupid; they are made stupid by education.
– Bertrand Russell
Advocates of capitalism are very apt to appeal to the sacred principles of liberty, which are embodied in one maxim: The fortunate must not be restrained in the exercise of tyranny over the unfortunate.
– Bertrand Russell
People have so manipulated the concept of freedom that it finally boils down to the right of the stronger and richer to take from the weaker and poorer whatever they still have.
– Theodor Adorno
To many people a personal code is a childesh thing, but not to me. I am against conventioal morality - all out traditional illusions, sentimentality... Morality - middle-class morality, that is - is for me the immoral, which one must fight. It is the morality that is founded on our most unjust institutions, like religion, fatherland, family, culture - everything that people call "pillars" of society.
– Luis Buñuel
The world is being transformed in the direction prescribed by the existence of forced labour; which is why it is being transformed so badly.
– Raoul Vaneigem
Not until the creation and maintenance of decent conditions of life for all people are recognized and accepted as a common obligation of all people and all countries - not until then shall we, with a certain degree of justification, be able to speak of humankind as civilized.
– Albert Einstein
DAWN, n. The time when men of reason go to bed.
– Ambrose Bierce: The Devil's Dictionary
Great spirits have always found violent opposition from mediocrities. The latter cannot understand it when a man does not thoughtlessly submit to hereditary prejudices but honestly and courageously uses his intelligence.
– Albert Einstein
That so few now dare to be eccentric, marks the chief danger of our time.
– John Stuart Mill
Sekoitettakoon sävelalat, poltettakoon huilut ja kielisoittimet, tukittakoon sokean Shih K'uangin korvat; silloin jokainen taivaan alla voi ryhtyä kuulemaan omilla korvillaan. Vasta kun kaikki koristeet on hävitetty, viisi väriä sotkettu ja Li Chun silmät sidottu, ihmiset taivaan alla voivat ruveta katselemaan omilla silmillään. Vasta kun luotinuorat on katkaistu, kaarimitat ja viivoittimet heitetty pois ja Ch'uin, käsityöläismestarin, sormet katkaistu, alkavat ihmiset luottaa omiin kykyihinsä. Siksi sanotaan: "Pidä suurinta nokkeluutta typeryytenä." Raivattakoon Tsengin ja Shihin toimet pois tieltä, suljettakoon Yang Chun ja Motsen suut, hylättäköön armeliaisuus ja velvollisuudet: silloin vasta ihmisten te yhtyy Salaperäiseen Kaikkeuteen. Jos jokainen luottaa omaan näkökykyynsä, ei maailmassa enää uskota tyhjiin lavastuksiin. Jos jokainen luottaa omiin korviinsa, häviävät taivaan alta väärinkäsitykset. Jos jokainen luottaaa omaan älyynsä, katoaa maailmasta epäselvyys. Jos luotetaan tehen, häviää Suuri Keinotekoisuus. Sillä Tseng, Shih, Yang, Mo, Shih K'uang, Ch'ui ja Li Chu etsivät tetään oman itsensä ulkopuolelta ja sekoittivat kaiken taivaan alla ulkonaisella loistollaan.
– Chuangtse
Kansan toimeentulo on nykyään sellainen, ettei ihmisillä ole kylliksi millä palvella vanhempiansa eikä kylliksi millä turvata vaimojensa ja lastensa elatus. Hyvinäkin vuosina heidän elämänsä on aina täynnä murhetta, huonoina vuosina heitä uhkaa perikato. Tällaisten olojen vallitessa heidän ainoa halunsa ja pyrintönsä on kuoleman välttäminen, ja he pelkäävät alinomaa, etteivät siinä onnistu. Milloin heiltä liikenisi aikaa ahkeroida soveliaan elämäntavan hyväksi ja viljellä sitä mikä oikein on?
– Mengtse (I, osa I, 7)
The whole problem with the world is that fools and fanatics are always so certain of themselves, but wiser people so full of doubts.
– Bertrand Russell
The pioneers of a warless world are the youth who refuse military service.
– Albert Einstein
Kun Tao kadotetaan, saapuu te;
kun te kadotetaan, saapuu ihmisrakkaus;
kun ihmisrakkaus kadotetaan, saapuu oikeamielisyys;
kun oikeamielisyys kadotetaan, saapuvat rituaalit.
– Laotse
Kun Kungfutse kävi Ch'ussa, Ch'un mielipuoli Chie Yü kulki hänen porttinsa ohi ja huusi: "Feeniks, feeniks, miten hyveet ovatkaan turmeltuneet! Tulevaisuutta ei voi odottaa, menneisyyttä ei voi tavoittaa! Kun maailmassa vallitsee Tao, Viisas saa työnsä valmiiksi; kun maailma on Taoa vailla, Viisas saa tyytyä vain katselemaan. Nykyään on kyllin siinä, että pystyy välttämään rangaistuksen! Onni on höyhentä keveämpi, mutta kukaan ei tiedä, miten sen saavuttaa. Onnettomuus on raskaampi kuin maa, mutta kukaan ei tiedä, miten onnettomuuden voi välttää. Lakkaa, lakkaa opettamasta hyveitä ihmisille! Vaarallista, vaarallista on merkitä ihmisille valmiit kulkutiet! Hupsu, hupsu, älä sekoita askeleitani! Minä kuljen mutkitellen, älä astu varpailleni! Vuorten puut aiheuttavat itse tuhonsa; öljy palaa soihdussa, polttaa itsensä loppuun. Kanelia voi syödä, ja siksi kanelipuu kaadetaan; koska lakkapuun aines on kaunista, lakkapuut kaadetaan ja niistä leikataan koristeita. Kaikki tietävät hyödyllisen hyödyllisyyden, mutta kukaan ei tiedä, miten hyödyllistä on hyödyttömyys!"
– Chuangtse
Virallisesti vallitsee "taistelu työttömyyttä vastaan", mutta todellisuudessa kyse on taistelusta työttömiä vastaan. Tätä tarkoitusta varten tilastoja vääristellään, luodaan pseudo-työpaikkoja ja harjoitetaan monenlaista kiusallista kontrollia. Kun tällaiset toimenpiteet eivät koskaan ole riittäviä, niin silloin väitetään, että työttömät ovat itse vastuussa tilanteestaan. Työttömistä tehdään "työnhakijoita", kun yritetään pakottaa todellisuutta propagandaan sopivaksi.
– Onnellisten työttömien manifesti
Kun työtön on onneton, se ei johdu siitä, ettei hänellä ole työtä, vaan siitä, ettei hänellä ole rahaa. Siksi ei pitäisikään puhua "työttömistä" vaan "rahattomista", ei enää "työnhakijoista" vaan "rahanhakijoista", pelkästään selkeyden takia.
Kun työtön on onneton, se johtuu myös siitä, että ainoa yhteiskunnallinen arvo, jonka hän tuntee, on työ. Hänellä ei ole enää mitään tekemistä, hän pitkästyy. Tämän eksistentiaalisen kurjuuden perustana on luonnollisestikin työ eikä työttömyys.
– Onnellisten työttömien manifesti
It seems that the continued functioning of the society is sufficient justification for its legality and its claim for obedience, and "functioning" seems defined rather negatively as absence of civil war, massive disorder, economic collapse. Otherwise anything goes: military dictatorship, plutocracy, government by gangs and rackets. Genocide, war crimes, crimes against humanity are not effective arguments against a government which protects property, trade, and commerce at home while it perpetrates its destructive policy abroad. ...there is no (enforceable) law other than that which serves the status quo, and that those who refuse such service are eo ipso outside the realm of law even before they come into actual conflict with the law.
– Herbert Marcuse
En voi työskennellä kuin 4-5 tuntia päivässä, en ole mikään työteliäs ihminen.
– Albert Einstein
Päämääräämme voisi kuvata sanoilla: ajan valtaaminen takaisin. Siksi onnellinen työtön onkin aktiivinen ihminen. Juuri siksi hänellä ei ole aikaa tehdä työtä.
– Onnellisten työttömien manifesti
Mutta on hallituksen itsensä syytä, että parannuskeino on pahempi kuin vika. [...] Miksi se ei rohkaise kansalaisia olemaan valppaina osoittamaan sen vikoja ja toimimaan paremmin kuin mitä se heiltä edellyttäisi? Miksi se aina ristiinnaulitsee Kristuksen, miksi se julistaa Kopernikuksen ja Lutherin pannaan ja Washingtonin ja Franklinin kapinallisiksi?
– Henry David Thoreau
Urheilua ylistetään pasifismin ja kansojen välisen ymmärtämyksen suurimpana edistäjänä. Ihmisen luonnollinen tarve leikkiä ja liikkua on muutettu ammatiksi tai kulutusmaniaksi, ja sitten vielä yritetään väittää, että taistelu voitosta ja mestaruudesta edistää rauhaa ja veljeyttä.
– Stelios Psomas
The idea of "fully exploiting" available technical resources and the facilities for aesthetic mass consumption is part of the economic system which refuses to exploit resources to abolish hunger.
– Theodor Adorno and Max Horkheimer, "The Culture Industry: Enlightenment as Mass Deception", From Dialectic of Enlightenment, 1944
jokaisella ihmisellä on vapaa tahto // halusimme tai emme
– loesje
Ne, jotka eivät tunne aidompia totuuden lähteitä, jotka eivät ole seuranneet sen virtaa ylemmäksi, pitäytyvät viisaasti Raamattuun ja perustuslakiin ja pysähtyvät juomaan kunnioittavasti ja nöyrästi. Mutta ne, jotka huomaavat mistä päin pulppuaa tähän tai tuohon järveen tai lampeen, vyöttävät jälleen kerran kupeensa ja jatkavat pyhiinvaellustaan kohti sen alkulähdettä.
– Henry David Thoreau
Ehdottoman sodanvastustamisen politiikalla on se etu, että siinä on sen yksinkertaisuuden ja taipumattomuuden vuoksi mahdollista pysyä palavan innokkaasti. Jos tyydyt inhoamaan sotaa myöntäen samalla, että se voi minä hetkenä hyvänsä olla väistämätön, olet pakotettu punnitsemaan jokaisessa kriisissä puoltavia ja vastustavia syitä; puoltavista syistä sinulle kertoo kaikki mahdollinen julkinen propaganda, kun taas vastustavat syyt ovat salattuja kaikilta muilta, kuin niiltä joilla on keinoja päästä käsiksi sisäpiirien tietoihin. [...] et voi todistaa sitä [sodan kannattamattomuutta] vetoamalla tosiasioihin, kun taas vastustajasi sanomalehti on varustanut hänet massalla "tosiasioita", jotka puoltavat sotaa.
– Bertrand Russell
Olen miltei tullut siihen valitettavaan johtopäätökseen, ettei neekerin suuri kompastuskivi hänen vapausmarssillaan ole valkoisten kansalaisneuvoston tai Ku Klux Klanin jäsen, vaan valkoinen maltillinen, joka rakastaa enemmän "järjestystä" kuin oikeudenmukaisuutta
– Martin Luther King Jr.
Uusi moraalitalous puhuu työn ja inkluusion puolesta, työttömyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Kuitenkin työttömyyden, köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamista olennaisempaa 1990-luvun sosiaalireformeissa on sosiaaliturvan käytön rajoittaminen, uusliberaalin ideologian muotoileman sosiaaliturvariippuvuuden lopettaminen. Työetiikka, oikeassa tilanteessa, oikein viljeltynä ja oikein kehitettynä, pystyy siirtämään syrjään muut eettiset arvot.
– Raija Julkunen: Työtä vastaan? Yhteiskuntapolitiikka 4/2002.
Talouden tunnusluvut, inflaatio, korot, pörssien noteeraukset, tulosvaroitukset, talousbarometrit ja ennusteet tarjoavat jatkuvan vaaran ja kriisin signaaleita, jotka vaativat huomiotamme. Näin syntyy eräänlainen jatkuvan kriisin tai ainakin varuillaanolon ja hälytystilan politiikka. Taloudenhoito on pyrkimistä tilaan, jota ei koskaan saavuteta, ja näin se näyttää aina vaativan huomiotamme, poikkeuksellisia toimenpiteitä ja moraalista itsekuria [...] Se mekanismi, joka levittää jatkuvan hälytystilan ja tuottaa kaikkialle ulottuvan hallinnan, on nimenomaan työllisyys. Työllisyys on se yhteinen intressi, jonka nimissä olemme jatkuvassa hälytystilassa ja suostumme palkkakuriin, budjettikuriin, inflaatiokuriin. Jos emme pysy kurissa, rangaistus seuraa työttömyytenä.
– Raija Julkunen: Työtä vastaan? Yhteiskuntapolitiikka 4/2002.
Luottamus aktiiviseen työnhakuun on saanut liki myyttisiä ulottuvuuksia. En tiedä, odotetaanko työnhaun todella synnyttävän uusia työpaikkoja. Jos niin on, minkä mekanismin tuloksena (esim. piilotyöpaikkojen esiintulo tai palkkakilpailu ja palkkatason madaltuminen) odotetaan runsaan tarjonnan notkistavan työmarkkinoita tai työnhakujonossa olevien vaihtuvan ja tämän kierron toimivan pitkäaikaistyöttömyyttä vastaan. Vai ajatellaanko pelkkä aktiivinen työnhaku kasvattavaksi ja annetaanko sille työn moraalisia funktioita: pitää yllä päiväjärjestystä, antaa tekemistä, pitää henilöä työmarkkinoille kelvollisessa kunnossa? Entä jos epäonnistumiset vievät lopunkin itseluottamuksen? Miten monta haavoittavaa epäonnistumista on velvollisuus ottaa vastaan ja monenko turhan työnhaun (viidenkymmenen, sadan, kahdensadan?) jälkeen on oikeus vetäytyä ja alkaa rakentaa elämää toiselta pohjalta?
– Raija Julkunen: Työtä vastaan? Yhteiskuntapolitiikka 4/2002.
It is no measure of health to be well adjusted to a profoundly sick society.
– Krishnamurti
Isn't it strange that the same people that laugh at gypsy fortune tellers take economists seriously?
– Unix fortune
The reasonable man adapts himself to the world; the unreasonable one persists in trying to adapt the world to himself. Therefore all progress depends on the unreasonable man.
– George Bernard Shaw
Fear leads to anger. Anger leads to hate. Hate leads to suffering.
– Yoda
Eteläisen meren valtias oli nimeltään Tummanpuhuva, Pohjoisen meren valtias Kapinallinen, ja maailman keskustaa hallitsi Kaaos. Tummanpuhuva ja Kapinallinen tapasivat usein Kaaoksen luona, ja Kaaos kohteli heitä aina vieraanvaraisesti. Vieraat miettivät, miten he voisivat korvata Kaaokselle tämän ystävällisyyden. He puhelivat: "Kaikkien ihmisten ruumiissa on seitsemän aukkoa, joiden avulla he näkevät, kuulevat, syövät ja hengittävät, mutta ystävältämme ne puuttuvat. Koettakaamme porata häneen joitakin reikiä!"
Ja niin he porasivat joka päivä yhden reiän. Seitsemäntenä päivänä Kaaos kuoli.
– Chuangtse
Nothing really matters, and the only thing for a person to do is to take the artificial and traditional values he finds around him and pretend they are real; in order to retain that illusion of significance in life which gives to human events their apparent motivation and semblance of interest.
– H.P. Lovecraft
What is pragmatically possible is not fixed independently of our imaginations, but is itself shaped by our visions. Self-fulfilling prophecies are powerful forces in history, and while it may be Polyannish to say "where there is a will there is a way", it is certainly true that without "will" many "ways" become impossible.
– Erik Olin Wright
Of all tyrannies, a tyranny exercised for the good of its victims may be the most oppressive. It may be better to live under robber barons than under omnipotent moral busybodies. The robber barons cruelty may sometimes sleep, his cupidity may at some point be satiated; but those who torment us for our own good will torment us without end, for they do so with the approval of their own conscience.
– C. S. Lewis
Conclusion is the point where you get bored of thinking.
–
Täydellisen ten vallitessa ei kunnioiteta Arvokkaita, ei panna töihin Kyvykkäitä. Hallitsijat ovat kuin puun ylimmät oksat, kansa on niin kuin erämaan hirvet. He ovat vilpittömiä ja vastuuntuntoisia, mutta eivät tunne sanaa 'oikeamielisyys'. He rakastavat toisiaan, mutta eivät tunne sanaa 'lähimmäisenrakkaus'. He ovat luotettavia, mutta eivät tunne sanaa 'uskollisuus'. He täyttävät tehtävänsä, mutta eivät tunne sanaa 'velvollisuudentunto'. He kieppuvat ympäriinsä, auttavat toisiaan tietämättä, että sitä sanotaan 'hyväsydämisyydeksi'. Siksi he liikkuvat jälkiä jättämättä, eikä heidän teoistaan jää muistoja.
– Chuangtse
Everything that is really great and inspiring is created by the individual who can labor in freedom.
– Albert Einstein
Work, n. & v. Forced labour.
– The Vandal's Committee of Public Safety, 1968
Brian (not wanting to be a messiah): "You are all individuals!"
Crowd (in unison): "We are all individuals..."
– Monty Python's "Life Of Brian"
Utopistina oleminen on pakko, mitä helvettiä me muuten tekisimme tässä maailmassa.
– Tuntematon autonomityöläinen Milanossa, Italiassa, vuonna 1977.
Eihän helvetti työläiset ole kiinnostuneet työstä. Jos kyseessä on pomo tai joku päällikkö kyllä sä ymmärrät, että hänen, raukka parka, on luotava uransa, mutta entä me muut? Me mennään töihin, koska on tarve: pitää syödä, maksaa vuokra, ja on lapsia, sähkö- puhelin- kaasu- ja muut laskut ja jotain yleellisyyttä, se on ok, mutta ei helvetissä, ei tehdä tästä moraalia. Työn moraali, ihan kuin olisimme Neuvostoliitossa.
– Tuntematon autonomityöläinen Milanossa, Italiassa, vuonna 1977.
"Suomalainen sisukaan" ei ole sisäistä, henkilökohtaista tahtoa, vaan päinvastoin omien halujen ja mielipiteiden mottaamista hiljaiseksi.
– Pentti Lajunen
Raha devalvoi kaiken mitä se ei voi mitata.
– Ivan Illich
The major causal direction for violence is from cultural via structural to direct violence.
– Johan Galtung
Kakku ei ehkä jakaen kasva mutta ei se myöskään siitä vähene.
– Olli Kangas: Taloudellinen kasvu, eriarvoisuus ja köyhien taloudellinen asema 1985-95. Sosiologia 2/2002.
Kaikki yhteiskunnalliset ensisijaishyvät - vapaus ja mahdollisuudet, tulot ja varallisuus sekä itsekunnioituksen perustat - on jaettava tasan, ellei se että jokin tai kaikki näistä hyvistä jakautuvat epätasaisesti, ole huonoimmassa asemassa olevien eduksi.
– John Rawls: Oikeudenmukaisuusteoria, WSOY, Porvoo 1988, 176.
First we are systematically socialised to compete - and to want to compete - and then the results are cited as evidence of competition's inevitability.
– Alfie Kohn
Necessity is the plea for every infringement of human freedom. It is the argument of tyrants; it is the creed of slaves.
– William Pitt, 1783
Wisdom teaches us that none but birds should go out early, and that not even birds should do it unless they are out of worms.
– Mark Twain, "New Year's Day," reprinted from Territorial Enterprise in Golden Era, 1/14/1866.
What work I have done I have done because it has been play. If it had been work I shouldn't have done it.
Who was it who said, "Blessed is the man who has found his work"? Whoever it was he had the right idea in his mind. Mark you, he says his work--not somebody else's work. The work that is really a man's own work is play and not work at all. Cursed is the man who has found some other man's work and cannot lose it. When we talk about the great workers of the world we really mean the great players of the world. The fellows who groan and sweat under the weary load of toil that they bear never can hope to do anything great. How can they when their souls are in a ferment of revolt against the employment of their hands and brains? The product of slavery, intellectual or physical, can never be great.
– Mark Twain, A Humorist's Confession," The New York Times, 11/26/1905
...asia johon sydämeni pohjasta olin uskomatta oli - työ. Työ, niin minusta näytti jo elämän kynnyksellä, on tylsimyksille varattua toimintaa. Se on luomisen äärimmäinen vastakohta, luomisen joka on leikkiä ja joka juuri siksi ettei sillä ole mitään raison d'etreä on elämän ylin liikkeellepaneva voima...
– Henry Miller: Sexus, I (1949).
Laulunne, runoilijat, työn ilosta,/eivätkö ne ole silkkaa pötyä? Puheenne/(opettajat, papit, demokraatit, nuorisoseura-/työntekijät ja muut kansanpuhujat)/työn siunauksellisesta hedelmällisyydestä,/ eivätkö ne ole pelkkää pöyhkeilyä?/Jos sanoisitte suoraan että kysymys on rahasta,/teitä voisi pitää kelpo lurjuksina,/kunnioittaa ainakin rehellisyydestänne./.../Älkää puhuko minulle työn ilosta,/ sen siunauksellisesta hedelmällisyydestä,/älkää ainakaan ääneen ja julkisilla paikoilla,/häpäisette itsenne,/ihmiset nauravat teille.
– Arvo Turtiainen: Työn ilo (1936).
Kenenkään ei koskaan pitäisi tehdä työtä
työ on kaiken kurjuuden lähde maailmassa
työ tekee ihmisestä mitättömän alistujan
työ tekee vapaudesta naurunalaisen
ch: lopetetaan kurjuus
lopetetaan työnteko
Kenenkään ei koskaan pitäisi tehdä työtä
työn vastakohta on leikki
leikki on aina vapaaehtoista
työ on turhaa
työ on murhaa
– Selkkaus: Kaikkien maiden työläiset (Ylös, ulos, kapina)
"Sosialistinen moraali", joka vaatii jokaista sitoutumaan täydellisesti työhönsä ja yhdistämään sen henkilökohtaisiin tavoitteisiinsa, on perustaltaan tyrannimaista ja totalitaarista. Se on kasautumisen (akkumulaation) moraalia, vastaavanlaista kuin porvarillinen moraali pääoman herooisella ajalla. Se samaistaa moraalin rakkauteen, työhön, depersonalisoiden työn samanaiseisesti sen teollistamisella ja yhteiskunnalistamisella: näin se vaatii rakkautta depersonalisaatioon, so. itsensä uhraamista.
– André Gorz
Enää ei tehdä työtä jotta tuotettaisiin, vaan tuotetaan jotta tehtäisiin työtä [...] [Uudet ammatit] vähentävät ihmisten itsenäisyyttä ja lisäävät heidän vieraantuneisuuttaan ja riippuvuuttaan. Niiden ainoana funktiona on tehdä maksulliseksi se mikä tähän asti ei sitä ole ollut, ja siten varmistaa kasvavien rahamäärien kierto. Ne johtavat ajatukset Bertrand de Jouvenelin esittämään kuuluisaan esimerkkiin: kaksi äitiä vahtii toistensa lapsia ja maksaa tästä palveluksesta toisilleen. Taloustieteilijöiden silmissä BKT lisääntyy silloin kahdella palkalla, vaikka mitään ei ole tuotettu, päinvastoin.
– André Gorz
Tuotetaan keinotekoista vanhenemista. [...] Uusia autoja, pesukoneita ja televisioita tuotetaan, ei sen takia että ihmiset eivät enää ole tyytyväisiä vanhoihin malleihin, vaan jotta ihmiset vaihtaisivat vanhat uusiin ja näin jouduttaisivat tuotteiden vanhenemista.
– André Gorz
Under a government which imprisons any unjustly, the true place for a just man is also a prison.
– Henry David Thoreau (1817-1862)
Only two things are infinite, the universe and human stupidity, and I'm not sure about the former.
– Albert Einstein
It is a miracle that curiosity survives formal education.
– Albert Einstein
I have never let my schooling interfere with my education.
– Mark Twain (1835-1910)
Washing one's hands of the conflict between the powerful and the powerless means to side with the powerful, not to be neutral.
– Freire
Puhtaan logiikan kannalta kaikki aksioomat ovat mielivaltaisia, etiikan aksioomat mukaanluettuina. Mutta psykologiselta ja geneettiseltä kannalta ne eivät ole lainkaan mielivaltaisia. Ne johtuvat synnynnäisestä taipumuksestamme välttää kipua ja tuhoutumista, ja yksilöiden kasaantuneista tunnereaktioista lähimmäistensä käyttäytymiseen. Ihmisen moraalisen nerouden, joka ilmenee luovien yksilöiden kautta, etuoikeutena on edistää sellaisia eettisiä aksioomia, jotka ovat niin kattavia ja hyvin perusteltuja että ihmiset hyväksyvät ne yksilöllisen tunnekokemuksensa laajaan ainekseen pohjautuvina. Eettisten aksioomien löytäminen ja koetteleminen ei poikkea paljonkaan tieteellisten aksioomien löytämisestä ja koettelemisesta. Se, mikä kestää käytännön kokeen, on totuus.
– Albert Einstein, Tieteen lait ja etiikan lait, 1950
Täytyy keksiä entistä parempia selityksiä. Niitä sanotaan Suomessa taloustieteeksi. Tiede todistaa, että rikkaat eivät tee työtä eivätkä toimi ellei heidän etujaan paranneta. Köyhät ovat erilaisia ihmisiä: ne eivät tee työtä eivätkä toimi ellei niiden etuja heikennetä.
– Leif Salmén: Ajolähtö
Pakolaisissa meitä ärsyttää erityisesti kaksi asiaa: se että ne eivät tee työtä ja se että ne vievät kaikki työpaikat.
– Lassi Kämäri
Vaikka vakiintunut mielipide olisi ei vain tosi, vaan koko totuus, jollei siitä voimakkaasti ja vakavasti kiistellä, niin useimmat, jotka se perivät, kannattavat sitä omaksuttavana ennakkoluulona, vähän käsittäen ja tuntien sen järkiperusteita.
– John Stuart Mill
Against stupidity, the gods themselves contend in vain.
– in Friedrich von Schiller's play _Jungfrau_von_Orleans_
Ilman joutilaisuutta (otium) filosofinen ajattelu olisi mahdotonta.
– Max Horkheimer (1941).
I don't think there ever was a lazy man in this world. Every man has some sort of gift, and he prizes that gift beyond all others. He may be a professional billiard-player, or a Paderewski, or a poet--I don't care what it is. But whatever it is, he takes a native delight in exploiting that gift, and you will find it is difficult to beguile him away from it. Well, there are thousands of other interests occupying other men, but those interests don't appeal to the special tastes of the billiard champion or Paderewski. They are set down, therefore, as too lazy to do that or do this--to do, in short what they have no taste or inclination to do. In that sense, then I am phenomenally lazy. But when it comes to writing a book--I am not lazy. My family find it difficult to dig me out of my chair.
– Mark Twain, quoted in Sydney Morning Herald, 9/17/1895